tiistai 30. marraskuuta 2010

Filotaikina joulutorttu


Mince pie:sta ylijääneille filotaikina arkeille piti keksiä käyttöä ja koska olimme keitelleet suuren kattilallisen luumuhilloa oli kokeiltava millainen luumuleivonnainen taikinasta syntyisi.

Filotaikina on minulle entuudestaan vieras tuttavuus ja sen käsiteltävyyttä ei liene lisännyt puolivuorokautta jääkaapissa.

Sudin taikinalevyn sulalla voilla, liistrasin päälle toisen, asetin hillon täytteeksi ja kieputin koko komeuden kasaan. Voitelin pötkön voilla ja ripottelin päälle mantelilastuja.

Paistoin 200 asteessa ruskeaksi, annoin tuokion jäähtyä, hautasin leivoksen tomusokeriin ja maistoin.


Ja ohessa perinteisempi joulutorttu kalpeana ja tomuun hautautuneena.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Erilainen joulutorttu


 Tavallinen torttutaikina levy jaettiin ensin kolmeen ja sitten vielä yksipaloista puolitettiin.
Muutama paloista voideltiin vedellä ja päälle ripoteltiin mantelilastuja, muut palat menivät semmoisinaan uuniin.
Paloja paisteltiin 200 asteessa ja otettiin uunista ulos niiden kohottua ja saatua väriä.

Uunikuumien palojen annettiin jäähtyä hetki, ennen kuin ne halkaistiin ja täytettiin kotitekoisella luumuhillolla ja kermavaahdolla ja tomutettiin sokerilla.


Ne pienemmät palaset olivat somat.

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Mince Pies - hedelmäpiiraat





New Style Mince Pies

Ingredients

1 block shop bought all butter puff pastry
1 packet bought filo pastry
1 jar good fruit mincemeat
handful of roast chestnuts
handful of dried cranberries
Zest of 1 clementine
Handful flaked almonds
2 clementine (zest only)
1 block of butter
1 tub creme fraiche
Icing sugar
2 tbsp vanila sugar
3 / 4 tablespoon brandy
No black pepper (if you saw the programme, you know why)

Method
Roll out puff pastry to about the size of a teatowel (3mm thick). Spread mincemeat all over. Chop chestnuts and scatter over. Scatter on dried cranberries. Scatter on clementine zest. Roll pastry from long edge into a tight sausage. Cut sausage into rounds about 3/4" thick.

Take a 12 hole tart or bun tin. Lay out enough filo pastry to cover the same area as the bun tin plus 2 inches all round, brushing with melted butter. Lay on a second layer, overlapping joints, and again brushing with butter. Pick up the double sheet you have made, turn over and lay it over bun tin.

Take the pastry that was at the end of your "puff pastry roll" and use it to push filo sheet down into bun tin holes. Place one slice from the puff pastry roll in each bun tin hole. Brushmore melted butter round all the edges. Sprinkle almonds over top. Scatter with a little more icing sugar.

Bake in a pre-heated oven, 180C, 350F gas 5 for about 25 - 30 mins or until golden brown, risen and crisp.

Remove from oven, allow to cool slightly, Put cooling tray on top
and invert - remove bun tin. Put another cooling tray on top, and turn back over. Scatter more icing sugar on top, and break off individual mince pies.

In a bowl, mix creme fraiche with 2 tablespoons vanilla sugar, heat brandy in a ladle, pour, flaming over creme fraiche, mix well.

Serve warm - with a dollop of creme fraiche if you like.




Yhtenä aamuna hiippailin silmät ristissä kahvimuki kourassa sohvalle, avasin television ja sain Jamielta kimmokkeen kokeiluun. Eilen kokeilin ohjetta ja kas kummaa, taas tänä aamuna televisio esitti saman ohjelman.

Jos siis aloitan tarinan alusta. Oli viikonloppu ja minun piti kiskoa itseni untenmailta tähän maailmaan ja sännätä ekstrahommiin. Televisiossa Jamie kerti uudesta tavasta tehdä perinteinen Mince pie ja painoin ohjeen miten kuten mieleen ennen säntäämistäni päivänaskareisiin.

Ohjeessa minuun vetosi sen helppous, valmiit ainekset lyötiin yhteen, koottiin, koko komeus laitettiin tuokioksi uuniin ja sitten päästiinkin nauttimaan. Näinhän se periaatteessa meni, mutta valmiin Mincemeat:in löytäminen osottautui haastavaksi, edes Stockmann ei kyennyt minua tässä auttamaan. Onneksi Herkun vieressä WTC-talossa on Behnfords, josta löytyi ratkaisu tähänkin pulmaan.

Minulla siis oli täyte ja ajatus, että väsään näppärästi piiraat kyläillessämme lauantaina. Hommahan oli helppo, olin sen nähnyt. Pakkasin siis reppuuni täytteen, muffinipellin ja lähdin reippain mielin ensimmäiseen kyläpaikkaan.

Siellä se sitten iski, epävarmuus, muistinko ohjeen oikein, mitä kaikkea muuta piiraaseen tuli ja löytyisivätkö ainekset kyläpaikan kaapista. Pikainen googletus vei minut ohjeen ääreen. Halusin varmistua, että ymmärrän ohjeen täysin oikein ja päädyin liittämään tekstin Googlen kääntäjään. Sieltä suometetun ohjeen keskeltä pomppasi silmiin hämmentävä lause;
"Ota 12 reiän hutsu tai pulla tinaa". Onneksi matkassa oli tuo ja muutkin ainekset, lukuun ottamatta paahdettuja kastanjoita ja satsumia olivat matkassa.


...

2 things to add
1. Grated clementine zest after the mincemeat rolls have been put in the filo pastry casing. Cover with flaked almonds
2. Sift icing sugar over the whole lot before baking...


Jamie Oliver forum

Ja näin sen tein;

1 pkt voitaikinaa
1 pkt Filo-taikinaa
1 prk Miecemeat-hedelmä täytettä
kuivattuja karpaloita
mantelilastuja
tomusokeria
Cream Freshiä
Konjakkia
voita
satsumia

Kaulitse voitaikina, levitä päälle täyte + karpalot (satsuman kuoret raastettuna ohuiksi) ja sinne meni myös mantelilastut, kun en muistanut niiden kuuluvan päälle. Kääri taikina rullaksi, vähän samaan tapaan kuin korvapuusteja tehdessä. Leikkaa taikina 12 palaksi.
Rasvaa pullasudin avulla filotaikina (ohjelmassa yksinkertaisena, mutta meillä meni muutama filotaikina-arkki päällekkäin). Taikinan tulee olla kunnolla suurempi kuin muffinipellin. Aseta taikina pellin päälle, painele taikinamönttiä apuna käyttäen rullille kuopat. Aseta palaset kuoppiin. Tässä vaiheessa filotaikina tulisi voidella voilla, ripottaa päälle mantelilastut ja tomusokeria ensimmäisen kerran.
Paista 180 asteessa 25-30 min, tätä emme muistaneet ja kiireessä paistoimme 200 asteessa n. 10 minuuttia, joka ei ehkä ollut tarpeeksi, mutta meillä oli hoppu.

Piiraat saa ohjelman mukaan näppärästi ulos vuoasta asettamalla pellin päälle leikkuulaudan tms. ja kääntämällä koko komeuden ympäri, jolloin koko pellillinen humpsahtaa nätisti vuoasta. Käännä nurin kurin olevat tortut oikein päin, lisää tomusokeria koristeeksi ja tarjoile.

Piiraiden kera tarjottiin soosia, jossa oli vain cream fresfiä ja konjakkia, ohjelmassa soosiin käytetty brandy liekitettiin ja kastikkeessa oli myös satsumankuorta.

Oli hyvää ja maistui brittiläiseltä. Kuvaaminen meinasi unohtua seurustellessa ja lautanen oli siivoton edellisen jälkiruoan jäljiltä.

lauantai 20. marraskuuta 2010

Bolo de Banana ja satsumakakku


Ennen mökkireissua näytin ohjetta ystävälle ja kysyin, kokeilemmeko tämmöistä banaanikakkua

Bolo de Banana

4 dl sokeria
2 banaania
3 dl vehnäjauhoja
2 dl muussattua banaania
3 munaa
3 dl maitoa
2 tl leivinjauhetta
(kanelia)

Vuoraa irtopohjavuoanpohja ja reunat leivinpaperilla. Kaada pohjalle 2 dl sokeria. Pane vuoka kuumaan uuniin, kunnes sokeri on sulanut siirapiksi. Viipaloi 2 banaania. Asettele viipaleet vuoan pohjalle sulan sokerin päälle.Voit ripottaa banaanien päälle kanelia, jos haluat.

Jäähdytä hetki ja voitele vuoan reunat. Sirottele sokeria reunoille.

Mittaa kulhoon jauhot, 2 dl sokeria, muussatut banaanit ja munat. Sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi.

Lisää maito vähän kerrallaan, samalla hyvin sekoittaen. Sekoita leivinjauhe taikinaan.

Kaada taikina vuokaa banaanien päälle.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa 35 - 40 min. Jäähdytä hetki.

Irrota irtopohjavuoka ja kumoa kakku tarjoiluvadille. Jäähdytä kunnolla.


Ohje Kodin kuvalehti 22/10



Ohje tuntui monimutkaiselta ja ystävä lähti toteuttamaan ohjetta sovellettuna.

Hän sulatti paistinpannulla sokeria ja antoi sen saada kauniin ruskean sävyn. Kaatoi sokerin irtopohjavuokaan. Asetti leikellyt banaani siivut ja antoi jäähtyä hetken. Sillä aikaa hän teki taikinan, jonka kaatoi vuokaan.


Taikinan ohjeen urkkiminen osoittautui haastavaksi. Siihen kuulemma tuli kaikenlaista ja mitat olivat; sillä tavalla että se näyttää/tuntuu hyvältä.

Voi ja sokeri vaahdotettiin.
Lisättiin kanamunia yksitellen joukkoon sekoittaen, niin että niitä oli riittävästi.
Seuraavaksi joukkoon lisättiin vehnäjauhot, vaniljasokeri ja leivinjauhe.
Taikinaan lisättiin tilkka maitoa ja muussattua banaania.

Kakku paistettiin sopivalla lämmöllä kypsäksi.

Kun kakku otettiin uunista, laitettiin se ulos jähmettymään ja jähmettyihän se siellä vallan hyvin, niin hyvin, ettei meinannut irrota irtopohjasta. Kakuhimoiset mökkeilijät eivät edes havainneet pimeässä kakun ruhjottua olemusta, vaan se teki hyvin kauppansa.

Kakut eivät kauaa seurassamme kestä, joten seuraavana päivänä oli seuraavan kaakun vuoro.


Kakun ohje oli sama, mutta hedelmä oli vaihtunut toiseksi ja sula sokerikikkailu oli unohdettu.

Kakun koristeeksi ja taikinaan tulevat satsumat keitettiin sokeriliemessä. Koristeeksi silpaistiin muutama keitetty viipale ja glögistä jääneet mantelit. Loput satsumat puserrettiin siivilän läpi taikinaan. Satsumien sokeriliemellä korvattiin aiemman taikinan maitotilkka.

perjantai 19. marraskuuta 2010

Lihaisa ruispiiras


Rosvopaistin jämät, ne syötäviksi kelpaavat, päätyivät kaupan ruistaikinan kanssa piirakaksi.

Pienennetty liha, nuotiolla kypsennetyt sipulit saivat seurakseen tölkillisen kermaviiliä, kolme kananmunaa, sekapippureita myllystä sekä koristeeksi tomaatin lohkoja ja purjoa.

Piiraan teon piti olla nopea projekti, mutta taikinaa piti esipaistella kymmenen minuuttia ennen täytteen lisäämistä ja täytteiden kanssa hivenen yli puolituntia. Ihan näppärä eväs tästä tuli, mutta ensi kerralla teen vastaavista jämistä pyttipannua.

Rosvopaisti


Tämä on surullinen tarina, jolla ei ole onnellista loppua.

Kolme sankaria matkasi marraskuiselle mökille aikeenaan nautiskella lihasta kunnolla. Suunnitelman oli laadittu, oli lihaa, oli intoa, oli hyvät aikeet.

Illalla saavuimme mökille, kaivoimme kuopan, vuorasimme sen kivillä, jotka etsimme taskulampun valossa. Poltimme tulta kuopan pohjalla, kivien päällä, kolmisen tuntia.


Kaupasta mukaamme tarttui lihaa. Marinoimatonta, hyvää lihaa. Maustoimme lihan itse, pippuroimme, tungimme valkosipulinkynsiä lihaan. Kiepautimme lihat leivinpaperiin ja sitten folioon.


Folioinnin jälkeen kiepautimme paistimme lehtiroskiksesta dyykattuihin, hyvin kylmällä vedellä kasteltuihin sanomalehtiin.

Nostelimme hiilloksen ylös kuopan pohjalta, laitoimme sinne lihakääröt ja peitimme ne kevyellä hiekkakerroksella jonka päälle asetimme hiilloksen.


No emmehän me nyt, siellä pimeässä, pakkasen lähetessä, uskoneet sen piisaavan vaan väsäsimme päälle nuotion jota sitten ylläpidimme läpi yön. Aamun jo kajastaessa käärin folioon perunaa, sipulia, valkosipulia ja laitoin ne hiilloksen viereen tekeytymään.

Aamulla joku olisi jo halunnut luovuttaa, kaivaa lihan ylös, mutta jonkun tutun ohjeen innoittamina emme moiseen suostuneet vaan kaivoimme lihat vasta päivällä ylös.


Näky oli se mitä odotimme, mutta kääröjä avatessa ja kärtsänneen lihan tuoksu paljasti meidän epäonnistuneen. Yksi lihoista oli vähiten kärsinyt ja sitä sitten nälkäämme järsimme, apein mielin.

Tämä surullinen tarina valmistautumattomista kokkaajista jää tällä erää tähän, mutta uskon meidän palaavan asiaan tulevaisuudessa.

torstai 18. marraskuuta 2010

Nannan Kladdkaka


Kladdkaka

100g voita tai margariinia
2 munaa
2,5 dl sokeria
1rkl vaniljasokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Esilämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele irtopohjainen kakkuvuoka tai piirakkavuoka valmiiksi.

Sulata voi mikrossa tai hellalla ja anna sen sitten jäähtyä haaleammaksi.

Vispaa sokeri ja munat vaahdoksi.

Sekoita kaakao ja vaniljasokeri mukaan. Sen jälkeen vehnäjauhot ja viimeisenä voi. Siirrä taikina vuokaan ja paista 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä. Koristele tomusokerilla.


Aiemmin meillä leivottiin hyvin mutaiseksi jäänyttä kakkua ja Nanna kertoi tehneensä ruotsalaista versiota kaakusta. Ajattelin kokeilla ohjetta, mutta uskoin sen jäävän hamaan tulevaan. Vierailu muutti suunnitelman. Aamulla, ennen kiireisen päiväohjelman alkua minulta pyydettiin kakku illaksi ja niukoista aineista hyvin niukalla aikataululla syntyi Kladdkaka. Leipomispaikkani kaapeista löytyi vain kaakaojuomajauhetta, jota laitoin pikkuisen ohjetta enemmän ja aavistuksen vähemmän vehnäjauhoja. Jouduin jättämään paistamisen muiden huoleksi ja kakkua paistettiin 20 minuuttia, joka oli hivenen liikaa tämän tyyppiselle kaakulle.

Seuraavana päivänä ipana leipoi kakun käsin paperille rustaamieni muistiinpanojen mukaan ja koska ohje oli vain itselleni muistin virkistykseksi ylös kirjattu, niin eihän ohje ollut siinä täydellisenä. Ohjeessa luki voita, mutta ei määrää, niinpä toinen kakku leipoutui ilman voita ja paljon pienemmällä kaakaomäärällä. Toisesta kakusta tulikin vaalea kaunotar joka rasvattomuudestaan huolimatta maistui erinomaiselta.

Meillä ei ollut kameraa koko ajan käsillä, joten kuva on kehno. Nanna blogista näette edustavampia kuvia.

Kakut tarjoiltiin vaahtoutuvan vaniljakastikkeen ja tavallisen vaniljakastikkeen kanssa ja hörsöttimenä oli nomparelleja.

torstai 11. marraskuuta 2010

Juustomuffinit



Juustomuffinit

4 dl täysjyvävehnä- tai sämpyläjauhoja
1 dl kaurahiutaleita
2 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
3 munaa
Aurinkokuivattuja tomaatteja
3/4 dl öljyä (esim. tomaattien öljy)
3 dl turkkilaista jogurttia
1 rkl juoksevaa hunajaa



sisälle
vuohenjuustoa
mozzarellaa

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa munien rakenne rikki.
Sekoita munat, öljy, jogurtti ja hunaja sekaisin.
Sekoita joukkoon kuivat aineet.
Annostele vähän taikinaa muffinimuottiin, laita taikinan päälle jompaakumpaa juustoa ja palanen tomaattia ja niiden päälle taikinaa.
Paista 200 asteessa n. 15 min.


Kaksi muuta kivaa suolaista muffinia löytyy täältä ja täältä.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Omenamaljat


Omenamaljat

Hillo

500 g (1 l) pieniä omenakuutioita
1-1 1/2 vettä
2 dl hillo-marmeladisokeria
Sitruuna mehuineen ja kuorineen
kanelia
neilikkaa
kardemummaa


Vaalea kuorruke

2 1/2 dl vaahtoutuva vaniljakastike
2 dl turkkilaista jogurttia


Kuutioi kuoritut omenat.
Raasta luomusitruunan kuori pieniksi paloiksi. Puserra sitruunan mehu.
Mittaa kaikki hilloaineet kattilaan ja keitä 10-15 min.
Soseuta ja jäähdytä. Voit jättää hillokkeen rouheasti soseutetuksi.

Vaahdota vaniljakastike ja lisää joukkoon jogurtti.

Lado omenahilloa tarjoiluastian pohjalle ja päälle kuorruke. Korista halutessasi sitruunankuoren suikaleilla.

Jostain syystä en tällä kertaa saanut hillo-marmeladisokerilla omenia hyytymään kivasti, vaan lopputulos oli liian juoksevainen.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Kikherneitä ja pinaattia kera tsatsikin


2 pakastepussia pinaattia
2 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
2 tl juustokuminaa
1 prk keitettyjä kikherneitä
suolaa
mustapippuria myllystä

Lisäksi
Täysjyväohraa

Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuullota sipuli pannulla öljyssä. Lisää juustokumina. Lisää valutetut kikherneet. Jatka paistamista kunnes kikherneet ovat lämpimiä. Lisää sulatetut pinaatit, paista lämpimäksi. (Lihanhimoisille voit lisätä kypsää kanaa joukkoon).



Tsatsiki

1/2 kurkku
1 valkosipulinkynsi
2 dl turkkilaista jogurttia
1 tl kuivattua oreganoa
ripaus suolaa

Leikkaa kurkku kuutioiksi ja lisää kaikki aineet jogurttiin. Anna tekeytyä viileässä ainakin puolituntia. Jos teet tsatsikin raastamalla kurkun, niin valuta se.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Suklaa mud cake


Mutakakku

200 g tummaa suklaata
1 tl leivinjauhetta
4 munaa
2 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoa
200 g voita

Vatkaa muna ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Sulata suklaa ja voi ja kaada munasokeriseokseen.
Lisää vehnäjauhot ja leivinjauhe.
Sekoita varovaisesti.
Kaada seos voideltuun, jauhoitettuun pyöreään vuokaan (n. 25 cm).
Paista uunin keskiosassa n. 12 min 200 asteessa.
Tarjoile vadelmien ja jäätelön kera.
Kakun voi hyvin valmistaa päivää ennen tarjoilua.

Muksu ystävineen intoutui leipomaan Fazerin ohjeella mutakakkua, josta tuli hyvin mutaista ja maistuvaa.Aavistus kauemmin uunissa olisi ehkä parantanut koostumusta, mutta maku oli tässä kohdillaan.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Hilary Clintonin suklaahippu pikkuleivät


Hilary Clintonin suklaahippu pikkuleivät
n.70 piparia, riippuu koosta

2 munaa
250g voita
1,5 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
2 tl vaniliinisokeria
4 dl kaurahiutaleita
2.5 dl fariinisokeria
200 g taloussuklaata


1. Vaahdota voi ja sokeri
2. Lisää munat sekoittaen voimakkaasti
3. Sekoita kuivat aineet keskenään, rouhi suklaa (ei kannata välttämättä tehdä raastimella, tulee liian pieniä..) ja lisää ne kuivien aineiden joukkoon.
4. Lisää kuivat aineet seokseen.
5. Tee taikinasta pieniä nokareita pellille. Vain 9 per. paperi, leviää muuten liikaa.
6. Paista piparit keskitasossa 175 asteessa n. 8 min.

perjantai 5. marraskuuta 2010

Mehiläisistä ja kukista eli lajihunajat


Lajihunajien tuotannossa kukinnan aikaisella säällä on iso merkitys. Hyvin helposti sato jää kokonaan saamatta tai vähäiseksi, koska kukintojen paras mesimisaika kestää yleensä vain 1-2 viikkoa. Hunajan kukka-alkuperää voi tuotenimessä käyttää vain, jos siinä on värin, tuoksun ja maun lisäksi tietyt, kyseiselle hunajalaadulle tyypilliset mikroskooppiset ja kemialliset ominaisuudet. Kasvin mukaan nimetyn lajihunajan ominaisuudet ovat peräisin itse kasvista.
Tarjolla on myös hunajavalmisteita, joissa hunajaan on lisätty jotain keinotekoista makuainetta, kuten esimerkiksi mansikka- tai sitruuna-aromia. Pakkausmerkinnöistä selviää, onko kyseessä yksikukka- eli lajihunaja vai aromatisoitu tai muulla tavoin lisämaustettu hunaja eli hunajavalmiste.

Puolukkahunaja
hunajalla on selvä hieno ominaisaromi. Maultaan hieman hapokas, vivahduksen neilikkamainen maku Se on kauniin punertavaa ja säilyy pitkään juoksevana.
Puolukkahunaja kannattaa tarjota ihan sellaisenaan, vaaleiden jälkiruokien päällä, jolloin sen kaunis väri pääsee hyvin esille.

Vadelmahunaja
Suomessa yleistä, koska metsävadelma on useimpina vuosina pääsatokasvi. Maitohorsma kukkii vadelman kanssa samaan aikaan, joten usein hunajassa on kumpaakin.
Yleensä se kiteytyy muutaman kuukauden kuluessa linkoamisesta.
Vadelmahunaja on miedonmakuista ja väriltään hyvin vaaleankeltaista.
Sopii moneen, erityisesti juomien makeuttajaksi.
Villien vadelmankukkien mesi antaa hunajalle hienostuneen vivahteen. Maussa voi aistia mantelin, lehtivihreän ja vadelman aromin.

Horsmahunaja
Saadaan melko puhtaana rypsin viljelyalueen ulkopuolella. Vadelma kukkii horsman kanssa samaan aikaan, joten usein hunajassa on kumpaakin.
Horsmahunaja on erittäin vaaleaa, lähes väritöntä, mietoa ja tavallista makeamman makuista ja hitaasti kiteytyvää. Pitkään juoksevana pysyvänä hunajalaatuna se on kätevä ja nopea käyttää kaikkialla siellä, missä hunajaa tarvitaan. Horsmahunajan juoksevuuden salaisuus on sen sisältämien sokerilaatujen suhteessa. Horsmahunajassa on paljon fruktoosia ja siksi se kiteytyy hitaasti.
Horsmahunajan täyteläisessä maussa on vivahdus vaniljaa ja sitrusta.

Rypsihunaja
Rypsihunajalla ei ole vahvaa aromia ja puhtaana, kiteytyneenä se on lähes valkoista. Hunaja kiteytyy yleensä luonnostaan nopeasti ja pienikiteiseksi. Kiteytyminen voi tapahtua jo pesissä, jolloin siitä ei saada kaikkea talteen. Verrattuna muihin yleisiin eurooppalaisiin hunajiin rypsihunajan sokeripitoisuus onkin aivan korkeimpien arvojen joukossa 40,5 g/100g:n pitoisuudella.”Naurismaisen” makunsa puolesta rypsihunaja sopii erityisesti salaattikastikkeisiin.
Rypsihunaja maistaa herkullisesti aamupuuron tai teen.

Apilahunaja
Apilahunaja sekoittuu usein muihin keskikesän hunajiin. Hunaja on vaaleaa, hitaasti kiteytyvää, kiteytyneenä pienikiteistä ja miedon makuista. Apilahunajan silkkinen kiderakenne ja hyvä maku hemmottelee suun makunystyröitä. Sivele apilahunajaa vaikkapa juustoleivälle tai uunilohelle, mutta maista tätä herkkua myös sellaisenaan ruoanlaiton oheisnautinnoksi.

Tattarihunaja
Tattarihunaja on aromiltaan voimakasta, joidenkin mielestä jopa liian voimakasta.
Tattarihunajan tuoksusta ja mausta löydät poltetun sokerin ja maltaan harmoniset aromit.
Tattarihunajan voimaa kannattaa käyttää hyväkseen yskän lievittämiseen. Muutenkin ehdottomasti maistamisen arvoinen hunaja, jonka ominaismaku joko viehättää kovasti tai ei yhtään.

Kanervahunaja
Kanervahunajan valkuais- ja kivennäispitoisuudet ovat suuret ja aromi on hyvin voimakas. Väri on punertavanruskeasta tummanruskeaan ja juoksevana usein hieman punertava. Kanervahunajalla on vahva aromi ja marmeladimainen koostumus. Kanervahunajan aavistuksenomainen karvaus tekee siitä todella hienostuneen.
Hunaja on tikstrooppista eli se on kennoissa hyytelömäistä, mutta muuttuu juoksevammaksi sekoitettaessa. Juokseva kanervahunaja ’hyytelöityy’ uudelleen pien sekoittamisen jälkeen. Kanervahunaja on usein muita hunajia kosteampia ja se kiteytyy hitaammin. Kanervan mesisato on oikukas ja satovaihtelut ovat suuria. Parhaat sadot tulevat sateisen kesän jälkeen tulevana lämpimänä jaksona heinäkuun lopussa/elokuussa. Kanerva tunnetaan lääkekasvina ja samoja ominaisuuksia liitetään myös kanervahunajaan. Harvinaisena herkkuna hunaja kannattaakin käyttää ihan sellaisenaan.
Mesikastehunaja
Mesikastehunaja on yleensä kuusihunajaa ja peräisin mesikasteesta. Mesikastehunaja on kivennäisainepitoista. Mesikastehunaja voi olla harmahtavaa, joskus mustaa, sameaa ja juoksevaa. Jotkut mesikastelaadut kiteytyvät jo ennen linkousta. Tyypillistä mesikastehunajille on kuitenkin korkea sähkönjohtokyky ja pH (jopa 5,1) sekä alhainen glukoosin ja fruktoosin pitoisuus. Väriltään mesikastehunajat ovat tummia. Niiden makua on kuvattu puumaiseksi ja makeutta keskimakeaksi. Mesikastehunaja sopii liharuokiin erinomaisesti ja tunnetaan monissa maissa myös yskänlievittäjänä.
Voikukkahunaja
Aromaattisessa voikukkahunajassa yhdistyvät kauniin keltainen väri ja persikkamainen maku. Sen maku on vahva ja se kiteytyy varsin nopeasti johtuen sen suuresta glukoosipitoisuudesta. Voikukkahunaja kiteytyy kuitenkin hyvin hienorakeiseksi.

Mustikkahunaja
Erämaiden ensimmäinen kukinta tarjoaa herkuttelijalle tämän harvinaislaatuisen ja eksoottisen makuelämyksen villistä mustikasta. Hunajan väri muistuttaa persikkaa ja mausta löytyy vivahdus aprikoosia ja suklaata.

Muita lajihunajia; Hilla-/suokasvihunaja, pihlajahunaja, pajuhunaja, hunajakukkahunaja.
Runsaan sadon aikana hunaja on yleensä jonkin verran vaaleampaa kuin muulloin. Tämä johtuu siitä, että kasvien väriaineiden määrä on vakio, ja jos mettä erittyy paljon, sama värimäärä jakaantuu suuremmalle mesimäärälle kuin huonon sadon aikana.
Kennohunajassa, joka nautitaan suoraan vahakennoista, luonnolliset aromit ovat säilyneet vahvempina kuin kerätyssä hunajassa. Kennoista irtoavan vahan voi sylkeä pois tai niellä; vaha käyttäytyy elimistössä kuidun tavoin.

Lähteet;
Heikki Vartiainen; hunajan laatu esitelmä