perjantai 5. marraskuuta 2010

Mehiläisistä ja kukista eli lajihunajat


Lajihunajien tuotannossa kukinnan aikaisella säällä on iso merkitys. Hyvin helposti sato jää kokonaan saamatta tai vähäiseksi, koska kukintojen paras mesimisaika kestää yleensä vain 1-2 viikkoa. Hunajan kukka-alkuperää voi tuotenimessä käyttää vain, jos siinä on värin, tuoksun ja maun lisäksi tietyt, kyseiselle hunajalaadulle tyypilliset mikroskooppiset ja kemialliset ominaisuudet. Kasvin mukaan nimetyn lajihunajan ominaisuudet ovat peräisin itse kasvista.
Tarjolla on myös hunajavalmisteita, joissa hunajaan on lisätty jotain keinotekoista makuainetta, kuten esimerkiksi mansikka- tai sitruuna-aromia. Pakkausmerkinnöistä selviää, onko kyseessä yksikukka- eli lajihunaja vai aromatisoitu tai muulla tavoin lisämaustettu hunaja eli hunajavalmiste.

Puolukkahunaja
hunajalla on selvä hieno ominaisaromi. Maultaan hieman hapokas, vivahduksen neilikkamainen maku Se on kauniin punertavaa ja säilyy pitkään juoksevana.
Puolukkahunaja kannattaa tarjota ihan sellaisenaan, vaaleiden jälkiruokien päällä, jolloin sen kaunis väri pääsee hyvin esille.

Vadelmahunaja
Suomessa yleistä, koska metsävadelma on useimpina vuosina pääsatokasvi. Maitohorsma kukkii vadelman kanssa samaan aikaan, joten usein hunajassa on kumpaakin.
Yleensä se kiteytyy muutaman kuukauden kuluessa linkoamisesta.
Vadelmahunaja on miedonmakuista ja väriltään hyvin vaaleankeltaista.
Sopii moneen, erityisesti juomien makeuttajaksi.
Villien vadelmankukkien mesi antaa hunajalle hienostuneen vivahteen. Maussa voi aistia mantelin, lehtivihreän ja vadelman aromin.

Horsmahunaja
Saadaan melko puhtaana rypsin viljelyalueen ulkopuolella. Vadelma kukkii horsman kanssa samaan aikaan, joten usein hunajassa on kumpaakin.
Horsmahunaja on erittäin vaaleaa, lähes väritöntä, mietoa ja tavallista makeamman makuista ja hitaasti kiteytyvää. Pitkään juoksevana pysyvänä hunajalaatuna se on kätevä ja nopea käyttää kaikkialla siellä, missä hunajaa tarvitaan. Horsmahunajan juoksevuuden salaisuus on sen sisältämien sokerilaatujen suhteessa. Horsmahunajassa on paljon fruktoosia ja siksi se kiteytyy hitaasti.
Horsmahunajan täyteläisessä maussa on vivahdus vaniljaa ja sitrusta.

Rypsihunaja
Rypsihunajalla ei ole vahvaa aromia ja puhtaana, kiteytyneenä se on lähes valkoista. Hunaja kiteytyy yleensä luonnostaan nopeasti ja pienikiteiseksi. Kiteytyminen voi tapahtua jo pesissä, jolloin siitä ei saada kaikkea talteen. Verrattuna muihin yleisiin eurooppalaisiin hunajiin rypsihunajan sokeripitoisuus onkin aivan korkeimpien arvojen joukossa 40,5 g/100g:n pitoisuudella.”Naurismaisen” makunsa puolesta rypsihunaja sopii erityisesti salaattikastikkeisiin.
Rypsihunaja maistaa herkullisesti aamupuuron tai teen.

Apilahunaja
Apilahunaja sekoittuu usein muihin keskikesän hunajiin. Hunaja on vaaleaa, hitaasti kiteytyvää, kiteytyneenä pienikiteistä ja miedon makuista. Apilahunajan silkkinen kiderakenne ja hyvä maku hemmottelee suun makunystyröitä. Sivele apilahunajaa vaikkapa juustoleivälle tai uunilohelle, mutta maista tätä herkkua myös sellaisenaan ruoanlaiton oheisnautinnoksi.

Tattarihunaja
Tattarihunaja on aromiltaan voimakasta, joidenkin mielestä jopa liian voimakasta.
Tattarihunajan tuoksusta ja mausta löydät poltetun sokerin ja maltaan harmoniset aromit.
Tattarihunajan voimaa kannattaa käyttää hyväkseen yskän lievittämiseen. Muutenkin ehdottomasti maistamisen arvoinen hunaja, jonka ominaismaku joko viehättää kovasti tai ei yhtään.

Kanervahunaja
Kanervahunajan valkuais- ja kivennäispitoisuudet ovat suuret ja aromi on hyvin voimakas. Väri on punertavanruskeasta tummanruskeaan ja juoksevana usein hieman punertava. Kanervahunajalla on vahva aromi ja marmeladimainen koostumus. Kanervahunajan aavistuksenomainen karvaus tekee siitä todella hienostuneen.
Hunaja on tikstrooppista eli se on kennoissa hyytelömäistä, mutta muuttuu juoksevammaksi sekoitettaessa. Juokseva kanervahunaja ’hyytelöityy’ uudelleen pien sekoittamisen jälkeen. Kanervahunaja on usein muita hunajia kosteampia ja se kiteytyy hitaammin. Kanervan mesisato on oikukas ja satovaihtelut ovat suuria. Parhaat sadot tulevat sateisen kesän jälkeen tulevana lämpimänä jaksona heinäkuun lopussa/elokuussa. Kanerva tunnetaan lääkekasvina ja samoja ominaisuuksia liitetään myös kanervahunajaan. Harvinaisena herkkuna hunaja kannattaakin käyttää ihan sellaisenaan.
Mesikastehunaja
Mesikastehunaja on yleensä kuusihunajaa ja peräisin mesikasteesta. Mesikastehunaja on kivennäisainepitoista. Mesikastehunaja voi olla harmahtavaa, joskus mustaa, sameaa ja juoksevaa. Jotkut mesikastelaadut kiteytyvät jo ennen linkousta. Tyypillistä mesikastehunajille on kuitenkin korkea sähkönjohtokyky ja pH (jopa 5,1) sekä alhainen glukoosin ja fruktoosin pitoisuus. Väriltään mesikastehunajat ovat tummia. Niiden makua on kuvattu puumaiseksi ja makeutta keskimakeaksi. Mesikastehunaja sopii liharuokiin erinomaisesti ja tunnetaan monissa maissa myös yskänlievittäjänä.
Voikukkahunaja
Aromaattisessa voikukkahunajassa yhdistyvät kauniin keltainen väri ja persikkamainen maku. Sen maku on vahva ja se kiteytyy varsin nopeasti johtuen sen suuresta glukoosipitoisuudesta. Voikukkahunaja kiteytyy kuitenkin hyvin hienorakeiseksi.

Mustikkahunaja
Erämaiden ensimmäinen kukinta tarjoaa herkuttelijalle tämän harvinaislaatuisen ja eksoottisen makuelämyksen villistä mustikasta. Hunajan väri muistuttaa persikkaa ja mausta löytyy vivahdus aprikoosia ja suklaata.

Muita lajihunajia; Hilla-/suokasvihunaja, pihlajahunaja, pajuhunaja, hunajakukkahunaja.
Runsaan sadon aikana hunaja on yleensä jonkin verran vaaleampaa kuin muulloin. Tämä johtuu siitä, että kasvien väriaineiden määrä on vakio, ja jos mettä erittyy paljon, sama värimäärä jakaantuu suuremmalle mesimäärälle kuin huonon sadon aikana.
Kennohunajassa, joka nautitaan suoraan vahakennoista, luonnolliset aromit ovat säilyneet vahvempina kuin kerätyssä hunajassa. Kennoista irtoavan vahan voi sylkeä pois tai niellä; vaha käyttäytyy elimistössä kuidun tavoin.

Lähteet;
Heikki Vartiainen; hunajan laatu esitelmä

3 kommenttia:

Merituuli kirjoitti...

teittekö ihan huvin vuoksi tämän postauksen vai onko teillä kenties jotain suuria intohimoja hunajan suuntaan :)?

Mielenkiintoinen postaus, joka tapauksessa. Osaatteko sanoa mistä näitä eri hunajia saisi. Itseä kiinnostaisi ainakin mustikka- ja puolukkahunaja.

Minä olin yllättynyt hunajatilalla kuullessani tuon, että jos hunajaan lisää vaikka aitoa tervan makua tai vaikka ihan oikeaa ruusunmakua, ei sitä saa enää kutsua hunajaksi. Ko tilalla näin "maustetut" hunajat ovat Lumo nimisiä + se maku, esim. Tervalumo. Sieltä sai voikukkahunajaa ja kanervahunajaa ainakin viime reissulla.

Tsajut kirjoitti...

Hunaja ja mehiläiset kiinnostavat ja siihen ikuiseen unelmaan maaseutuelämästä kuuluu niiden kanojen lisäksi myös pari omaa mehiläispesää. Joskos jonain päivänä unelmista tulisi totta :)

Lappihunajalla, jonka sivuilla on tuossa linkki, on ainakin aika hyvin eri lajihunajia tarjolla. Suosittelen myös katsastamaan erilaiset markkinat ja ekopuodit. Tai sitten vain ottamaan yhteyttä eri hunajantuottajiin, he varmaan osaavat neuvoa eteenpäin. Joka vuosi ei kaikkien lajihunajien keruu onnistu, eli löytäessä kannattaa hamstrata. Viinikellarin oheen oma hunajavarasto ;)

Itsestäni on kivaa, että hunaja ja hunajatuotteet ovat eriytetty, tietää mitä ostaa ja ettei hunajaa ole jatkettu sokerilla tms.

Anonyymi kirjoitti...

tiedoksi: suomessa tuotettuihin hunajinn EI lisätä sokeria!
terveisin hunajantuottaja : )