perjantai 19. marraskuuta 2010

Rosvopaisti


Tämä on surullinen tarina, jolla ei ole onnellista loppua.

Kolme sankaria matkasi marraskuiselle mökille aikeenaan nautiskella lihasta kunnolla. Suunnitelman oli laadittu, oli lihaa, oli intoa, oli hyvät aikeet.

Illalla saavuimme mökille, kaivoimme kuopan, vuorasimme sen kivillä, jotka etsimme taskulampun valossa. Poltimme tulta kuopan pohjalla, kivien päällä, kolmisen tuntia.


Kaupasta mukaamme tarttui lihaa. Marinoimatonta, hyvää lihaa. Maustoimme lihan itse, pippuroimme, tungimme valkosipulinkynsiä lihaan. Kiepautimme lihat leivinpaperiin ja sitten folioon.


Folioinnin jälkeen kiepautimme paistimme lehtiroskiksesta dyykattuihin, hyvin kylmällä vedellä kasteltuihin sanomalehtiin.

Nostelimme hiilloksen ylös kuopan pohjalta, laitoimme sinne lihakääröt ja peitimme ne kevyellä hiekkakerroksella jonka päälle asetimme hiilloksen.


No emmehän me nyt, siellä pimeässä, pakkasen lähetessä, uskoneet sen piisaavan vaan väsäsimme päälle nuotion jota sitten ylläpidimme läpi yön. Aamun jo kajastaessa käärin folioon perunaa, sipulia, valkosipulia ja laitoin ne hiilloksen viereen tekeytymään.

Aamulla joku olisi jo halunnut luovuttaa, kaivaa lihan ylös, mutta jonkun tutun ohjeen innoittamina emme moiseen suostuneet vaan kaivoimme lihat vasta päivällä ylös.


Näky oli se mitä odotimme, mutta kääröjä avatessa ja kärtsänneen lihan tuoksu paljasti meidän epäonnistuneen. Yksi lihoista oli vähiten kärsinyt ja sitä sitten nälkäämme järsimme, apein mielin.

Tämä surullinen tarina valmistautumattomista kokkaajista jää tällä erää tähän, mutta uskon meidän palaavan asiaan tulevaisuudessa.

2 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Aina ei voi onnistua! Mutta ihanaa kun jaoit tämän tarinan!

Tsajut kirjoitti...

Aina ei voi onnistua, mutta silloin voi epäonnistua näin täysin :D

Tuosta tuli se yksi ateria ja piirakka eli jotain onneksi säästyi liekeiltä.