tiistai 31. joulukuuta 2013

Pähkinäviikunat



Pähkinäviikunat

tuoreita viikunoita
saksanpähkinöitä 1-2 per viikuna

Leikkaa viikunat kukiksi.
Laita viikunoiden keskelle murennettu saksanpähkinä.
Paista kuumassa uunissa grillivastuksen alla 2-3 minuuttia.

Tarjoa viikunat esimerkiksi juustojen kera.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Helppo leipä

Tämä leipä on äärimmäisen helppo, mutta aikaavievä.



Vaivaamaton leipä

2, 5 dl vettä
1/2 tl kuivahiivaa
175 g hiivaleipäjauhoja
100 g kokojyvävehnäjauhoja
1 tl suolaa

paistamiseen savipata

1. Sekoita kulhossa lusikalla jauhot, hiiva, suola ja vesi. Taikinasta tulee hyvin löysä.

2. Peitä kulho kannella tai kelmulla ja jätä taikina huoneenlämpöön vähintään 12 tunniksi.
Kun taikina on kaksinkertaistanut kokonsa ja muuttunut kuplaiseksi on se valmista paistettavaksi.
Kesällä taikina voi kypsyä paistovalmiiksi nopeammin ja viileällä taikina voi vaatia enemmän kuin 12 tuntia tullakseen valmiiksi.

(2.1) Mikäli sinulla ei ole mahdollisuutta paistaa taikinaa leiväksi, kun se on valmis, voit nostaa taikinan jääkaappiin, kunhan nostat sen tuntia paria ennen paistamista huoneenlämpöön.

3. 2 tuntia ennen leivän paistamista (eli noin 10 tuntia taikinan teon jälkeen) tee taikinasta pallo kulhossa nuolijan tai lusikan avulla. Tee "taikinapallo" irrottamalla taikinaa kulhon reunoista nuolijalla, samalla kohottaen taikinaa keskustaa kohden. Taikina ei pysy muodossaan, koska se on hyvin löllöä. Taikinapallon teolla on vain tarkoitus herätellä taikinaa.

4. 30 minuuttia ennen leivän paistamista (11 h 30 min taikinan teosta) öljyä savipata kevyesti. Laita savipata (kansineen) uuniin ja kuumenna uuni patoineen 250 asteeseen. Älä koskaan laita kylmää savipataa kumaan uuniin, se rikkoo padan.

5. Kun uuni on lämmennyt 250 asteeseen ota pata hetkeksi uunista, kumoa taikina pataan. Peitä pata kannella ja nosta pata uuniin. Paista leipää savipadassa kannen alla 30 minuuttia.

6. Paistettuasi leipää 30 minuuttia kannen alla ota padasta kansi pois ja jatka leivän paistamista 20-30 minuuttia, kunnes leipä on kypsää ja kauniin väristä.

7. Anna leivän jäähtyä ritilän päällä.

Teemme usein tätä leipää, kutsumme sitä pikaleiväksi, sillä taikinan tekoon ei mene kauaa ja taikina pysyy hyvänä jääkaapissa n. 3 vuorokautta. Otamme usein taikinan mukaan illanistujaisiin ja paistamme leivän juuri ennen tarjoilua.

Usein käytämme leipään vain yhden tyyppistä vehnäjauhoa; puolikarkeita vehnäjauhoja, jolloin leipään tulee paahteinen, popcornimainen maku.

 Leivän huono puoli on sen koko, se loppuu aina kesken.


perjantai 27. joulukuuta 2013

Kuohuviini-sabayon



Kuohuviini-sabayon

125 g sokeria
2 1/2 dl kuohuviiniä
5 (luomu) keltuaista

Ota vesihaudekattila.
Keitä vettä kattilassa.
Vatkaa keskenään kevyeksi vaahdoksi keltuaiset ja sokeri.
Lisää seokseen kuohuviini ja kypsennä kastiketta vesihauteessa koko ajan sekoittaen vispilällä.
Kastike sakenee noin kymmenessä minuutissa. Kastiketta vesihauteessa valmistaessa katso, ettei vesi ylety haudekattilan pohjaan, silloin haudekattila on liian kuuma ja kastike kärsii.
Tarjoa kastike mustikoiden ja vadelmien kanssa.

Annoksesta tulee kastiketta suurelle porukalle, ainakin kahdeksalle-kymmenelle henkilölle. Mikäli haluaa tehdä kastiketta parille henkilölle voi sen tehdä myös pienessä kattilassa miedolla lämmöllä kokoajan huolellisesti vatkaten.

Muutaman henkilön annoksen ainesmäärät ovat seuraavanlaiset:

25 g sokeria
1/2 dl kuohuviiniä
1 keltuainen





Kuohuviinin tarjosi Pernod-Ricard ja se oli Jacob's Creek Chardonnay Pinoit Noir Brut


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Viikunat pekonilla ja juustolla


Viikunat pekonilla ja juustolla

10 kuivattua viikunaa
4 rkl konjakkia tai viskiä
1/2 dl vettä
1 pkt pekonia
5 rkl sinihomejuustoa
5 rkl vuohenjuustoa

Keitä kuivattuja viikunoita konjakilla vahvistetussa vedessä miedolla lämmöllä, kunnes viikunat ovat pehmenneet. Lisää tarvittaessa vettä.
Nosta viikunat jäähtymään.
Leikkaa viikunoista pois kova kanta.
Viillä viikunat auki ja täytä ne juustolla; saat 5 homejuusto viikunaa ja 5 vuohenjuusto viikunaa.
Kiedo viikunat pekoniin.

Yhdessä pekoni paketissa on ollut n. 8 siivua, joten joudut halkomaan muutaman pekonin.
Kiinnitä pekonit hammastikuilla, niin etteivät ne repsota.
Paista viikunoita uunissa 225 asteessa grillivastuksen alla, kunnes pekoni on kypsää.

Olen tehnyt viikunoita muutaman kerran ja havainnut niiden pehmenevän hivenen eri aikoihin, joten nostele viikunat kattilasta pois, sitä mukaan kun ne pehmenevät.

Viikunat ovat hyvin makeita, joten makeuden vastapainoksi voit käyttää hyvin tiukan makuista juustoa.

Varoitus: Uunista suoraan otetut viikunat ovat hyvin, hyvin kuumia, lisäksi niiden maku on hyvin, hyvin koukuttava.

Viikunat sain Urtekramilta.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Karpaloglögi



Karpaloglögi

200 g karpaloita
1 litra vettä
1 kanelitanko
1 mm jauhettua inkivääriä
2 tl kokonaisia neilikoita
4 tähtianista
5-6 rkl hunajaa

Murskaa tuoreet karpalot esimerkiksi perunanuijalla.
Lisää vesi ja mausteet.
Keitä glögiä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.
Lisää hunaja välillä maistaen, ettei glögistä tule liian makeaa.
Siivilöi juoma pulloihin tai tarjoiluastiaan.
Nauti juoma kuumana.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Pähkinä-karpaloleipä


Pähkinä-karpaloleipä

300 g kokojyvävehnäjauhoja
200 g hiivaleipäjauhoja
1/4 tl jauhettua kardemummaa
10 g tuorehiivaa
10 g suolaa
358 g vettä
50 g manteleita
50 g saksanpähkinöitä
100 g kuivattuja karpaloita

Leikkaa mantelit kahtia ja saksanpähkinät neljään osaan.
Irrota karpalot toisistaan, jos ovat kovin toisiinsa kiinni juuttuneet.

Sekoita jauhot keskenään ja hiero hiiva sekaan sormenpäillä.
Lisää suola ja vesi.
Sekoita taikinaa, kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet.

Kaada taikina jauhottamattomalle pöydälle.
Taikinaa työstäessä siihen on tarkoitus taitella ilmaa.
Kohota taikinaa, niin että otat siitä yhdestä päästä kiinni, toisen pään jäädessä roikkumaan ilmaan ja venyessä.
Laskosta pitkulainen taikina päällekäin.
Ota taikinaa taitteen oikeasta sivusta kiinni, nosta sitä, niin että se venyy ja laskosta se taas samalla tapaa.
Ota taas taikinaa oikeasta sivusta kiinni, nosta, anna venyä, laskosta ja sama uudelleen.

Taikinaa työstäessäsi tunnet käsissäsi miten taikina alkaa muovaantua ja muuttua elastiseksi. Jatka taittelua kunnes taikina irtoaa hyvin pöydästä ja taikina tuntuu silkinpehmeältä ja tasaiselta. Kun totut taikinan taitteluun, niin tämä vaihe vie vain viitisen minuuttia.

Taittele nyt joukkoon pähkinät, mantelit ja karpalot; lisää niitä taitteiden väliin tasaisesti.

Taittele nyt taikinasta pallo; nosta taikinan reunat taikinan keskelle peukaloilla painellen ja pyöritä taikinaa kaiken aikaa.

Aseta taikinapallo kulhoon, peitä se leivinliinalla ja anna sen levätä noin tunnin ajan.

Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle, muovaa siitä taas pallo ja laita se taas takaisin kulhoon, jossa se lepää 5 minuuttia liinalla peitettynä.

Kumoa taikina taas kevyesti jauhotetulle pöydälle, Leikkaa taikina kahteen osaan ja muovaa niistä 2 leipää. Aseta leivät jauhotettuihin nostatuskoreihin tai jauhotettuilla leivinliinoilla vuorattuihin kulhoihin. Peitä korit leivinliinalla ja anna leipien kohota noin tunnin ajan, kunnes taikinan tilavuus on liki kaksinkertaistunut.

Kuumenna uuni 220 asteeseen.

Kumoa leivöt koreista pellille ja viillä niihin ristikkokuvio terävällä veitsellä.
Sumuta uuniin vettä suihkepullolla ja laita leivät uuniin.
Paista leipiä 5 minuuttia 220 asteessa, jonka jälkeen laske uunin lämpötila 200 asteeseen ja paista leipiä vielä 15 minuuttia.
Anna leipien jäähtyä ritilällä.

Ohje mukaelma Richard Bertinetin Leipää monella tapaa kirjasta.

lauantai 21. joulukuuta 2013

Mustikkaglögi



200 g mustikoita
1 litra vettä
1 kanelitanko
2 rkl glögimaustetta
2 maustemittaa jauhettua vaniljaa
4 kokonaista neilikkaa
½ dl ruokokidesokeria

Laita ainekset kattilaan ja kiehauta.
Säädä makeus sopivaksi.
Nosta kattila pois levyltä ja jätä maustamaan.
Tässä vaiheessa voit rikkoa mustikat, jos ne eivät kiehauttaessa rikkoutuneet.
Siivilöi glögi ja tarjoa kuumennettuna tai pullota se.


Kardemumma-luumuleipä

Kardemumma-luumuleipä

100 g kuivattuja luumuja
4 rkl konjakkia

300 g kokojyvävehnäjauhoja
200 g hiivaleipäjauhoja
1/4 tl jauhettua kardemummaa
15 g tuorehiivaa
10 g suolaa
358 g vettä


Puolita luumut ja liota niitä konjakissa yön yli.

Sekoita jauhot ja kardemumma keskenään ja hiero hiiva sekaan sormenpäillä.
Lisää suola ja vesi.
Sekoita taikinaa, kunnes kaikki ainekset ovat sekoittuneet.
Kaada taikina jauhottamattomalle pöydälle.
Taikinaa työstäessä siihen on tarkoitus taitella ilmaa.
Kohota taikinaa, niin että otat siitä yhdestä päästä kiinni, toisen pään jäädessä roikkumaan ilmaan ja venyessä.
Laskosta pitkulainen taikina päällekäin.
Ota taikinaa taitteen oikeasta sivusta kiinni, nosta sitä, niin että se venyy ja laskosta se taas samalla tapaa.
Ota taas taikinaa oikeasta sivusta kiinni, nosta, anna venyä, laskosta ja sama uudelleen.

Taikinaa työstäessäsi tunnet käsissäsi miten taikina alkaa muovaantua ja muuttua elastiseksi. Jatka taittelua kunnes taikina irtoaa hyvin pöydästä ja taikina tuntuu silkinpehmeältä ja tasaiselta. Kun totut taikinan taitteluun, niin tämä vaihe vie vain viitisen minuuttia.

Taittele luumut taikinan joukkoon, tämä vaihe ei ollut helppo; taikina kostui ja muuttui.

Taittele nyt taikinasta pallo; nosta taikinan reunat taikinan keskelle peukaloilla painellen ja pyöritä taikinaa kaiken aikaa.

Aseta taikinapallo kulhoon, peitä se leivinliinalla ja anna sen levätä noin tunnin ajan.

Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle pöydälle, muovaa siitä taas pallo ja laita se taas takaisin kulhoon, jossa se lepää 45 minuuttia liinalla peitettynä.

Kumoa taikina taas kevyesti jauhotetulle pöydälle, Leikkaa taikina kahteen osaan ja muovaa niistä 2 leipää. Aseta leivät leivinpaperilla peitetylle uunin pellille.

Jauhota leipien yläpinta ja tee hyvin terävällä veitsellä leipien päälle ristikkoviillot.
Peitä leivät leivinliinalla ja anna niiden kohota tunnin ajan, jolloin leipien koko kaksinkertaistuu.

Avaa esilämmitetty uuni, sumuta sinne vettä ja laita leivät uuniin. Laske uunin lämpö 220 asteeseen ja paista leipiä 25-30 minuuttia.

Kypsä leipä kuulostaa ontolta, kun koputat sen pohjaa.

Jäähdytä leivät ritilän päällä.

Ohje mukaelma Richard Bertinetin Leipää monella tapaa kirjasta.

Tämä leipä oli hivenen haastava ja hyvin aikaa vievä leipoa, en suosittele tätä ensimmäiseksi leiväksi. Leipä itsessään oli herkullista.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Karpalopiirakka



Sinikan piirakkapohja

3 munaa
3 dl sokeria
150 g voi
2 1/2 dl maitoa
4 1/2 dl jauhoja (joista 2 dl puolikarkeita spelttijauhoja)
2 1/2 tl leivinjauhe

1 mm kanelia
1 mm neilikkaa
1 mm inkivääriä
1/2 mm muskottipähkinää

päälle
5 dl karpaloita
1 rkl sokeria

Kiehauta voi ja maito ja anna niiden jäähtyä.
Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi.
Lisää jauhoihin leivinjauhe ja mausteet.
Lisää muna-sokerivaahtoon vuorotellen jauhoja ja maito-voiseosta.
Tämä taikina on hyvin löysä, älä lisää siihen jauhoja.
Kaada löysä taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille.
Lisää taikinan päälle karpalot ja ripottele sokeria pinnalle.

Paista piirasta uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia, kunnes piirakka on kypsä.



Tein piirakan töihin viemisiksi, joten en tehnyt sitä Sinikka-tädin ohjeen mukaan uunipellille, vaan pienempään (40 x 32 cm) vuokaan. Marjat upposivat taikinaan, joten piirakka näytti lähinnä kakkupohjalta. Mietin tuokion piirakan päällystämistä jollain tahnalla tai vastaavalla, mutta sedät ovat monesti kertoneet, etteivät pidä liian imelästä. Pitääkseni piiraan maun setien mielenmukaisena en lisäillyt piiraaseen mitään. Itseasiassa tämmöinen päällyksetön piirakka on näppärä ottaa mukaan vaikka metsäretkelle, sillä tämä ei sottaa.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Banaani-suklaakakku





Banaani-suklaakakku

200 g voita
1 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/2 dl maitoa
2 dl banaanikuutioita
100 g suklaata rouheena

Voitele ja jauhota vuoka, laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Rouhi suklaa.
Pilko pieniksi paloiksi banaani.

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri.
Lisää kananmunat yksitellen, samalla voimakkaasti vatkaten.
Yhdistä kuivataineet keskenään.
Kaada kuivataineet muiden joukkoon siivilän lävitse.
Lisää maito taikinaan.
Lisää banaanikuutiot ja suklaarouhe taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun vuokaan.
Paista uunissa 175 asteessa noin 30-50 minuuttia, kunnes kakku on kypsää.

2 dl banaania on n. 1 1/2 normaalikokoista banaania. Tein kakun kahteen normaali kokoiseen kuivakakkuvuokaan, jolloin sain aikaiseksi kaksi matalaa kakkua.

Nämä kakut tekivät töissä hyvin kauppansa ja itsekin pidin tästä banaanikakusta enemmän, kuin aiemmin tekemästäni joka sekin oli erinomainen.


torstai 5. joulukuuta 2013

Mustikka-lakurahkakkakku



Mustikka-lakukakku

200 g keksejä
50 g voita

400 g mustikkaa
200 g pehmeää lakua
n. 1 rkl sokeria
500 g rahkaa
3 1/2 dl kermaa
5 liivatetta

Vuoraa halakisijaltaan 24 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla
Murenna keksit.
Sulata voi ja sekoita se keksin muruihin.

Pilko lakut hyvin pieniksi paloiksi.
Muussaa mustikat sauvasekoittimella pieniksi.
Sekoita lakut, rahka ja sokeri keskenään.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen ja laita vettä kiehumaan.
Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi.
Sekoita keskenään kerma ja lakumustikkarahka.
Purista liivatelehdet ja liota ne pieneen määrään kiehuvaa vettä.
Sekoita liivateneste kokoajan vatkaten kakkumassaan.
Nosta kakku hyytymään kaappiin vähintään 3-4 tunniksi.

Koristele kakku marjoilla, vaikka karpaloilla ja suklaarouheella.

Käytin kakussa pehmeän makuista rahkaa, joten se ei kaivannut paljoakaan sokeria maun tasaamiseksi.

Tässä kakussa maistuu suomi, on metsiemme mustikoita ja suomalaisten rakastamaa mustaa herkkua.



Ja kesällä 2013 tehty versio kakusta.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Kalaleivät




Järjestämme säännöllisesti ruokailuja, jotka kulkevat nimellä sukuillallinen. Illallisilla määritelmä suku on hyvin laaja. Yleensä meitä kokoontuu pöydän ääreen kuudesta kahteentoista henkilöä ja ruokaa on aina runsainmitoin. Koska keittiön koko ja yleensä hyvin tiukalla aikataululla sovittu illallinen asettavat rajoituksia kokkauksille on tapanamme välillä oikoa.

Tällä kertaa meillä oli alkuruokana fantastista sienikeittoa, jonka ohjetta on mahdoton kirjata ylös seitsemän kokin sitä tehtyä. Toinen alkuruoka oli kalaleivät, jotka koottiin valmiista herkuista.

Kalaleipä I

Saaristolaisleipää
Savukalasalaattia/levitettä
Tomaattia
Purjosilppua


Kalaleipä II

Saaristolaisleipää
Voita
Graavilohta
Sinappikastiketta
Sitruuna siivuja
Tilliä

Leivät kootaan muutoin normaaliin tapaan, mitä nyt graavikalaan sipaistaan sinappikastiketta makua tuomaan.

Meillä on näköjään tapana tarjota kerran vuodessa alkupalaksi leipiä, viime vuonna leivät olivat pienempiä ja somasti piparkakkumuotilla muotoiltuja.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Porkkana-limeraaste



Tavallinen porkkanaraaste saa hienostuneen ja erilaisen maun luomu limen kuoresta ja mehusta. Raasta porkkana tavalliseen tapaan ja sekoita joukkoon hienoksi raastettu limekuori ja aavistus limenmehua raasteen joukkoon.

Mietin tohdinko julkaista näin yksinkertaisen ohjeen, mutta itse rakastan tämmöisiä pieniä arkisia keksintöjä.

maanantai 25. marraskuuta 2013

American Christmas Grill

Klaus K kutsui minut monen muun bloggarin tapaan maistamaan heidän jouluateriansa. Olen muutamaan otteeseen poikennut Klaus K:ssa blogin tiimoilta ja ihastunut paikkaan. Tällä kertaa astuin paikkaan odottavin mielin; minulle amerikkalainen joulu on tuttu vain tv-sarjoista ja en ollut varma mitä odottaa.

Alkuun meille kerrottiin amerikkalaisesta joulusta ja siitä kuinka eri kulttuurit ovat tuoneet siihen oman lisänsä. Meille perinteiset joulunmaut eivät dominoi amerikkalaista joulupöytää. Myöskään Kiitospäivästä itselleni tutut ruoat tai maut eivät nousseet tässä menussa esiin. Kiitospäivästä itselleni tuttuja vihreitä papuja, ruusukaaleja ja maisseja kaipasin tasapainottamaan toimistotyöläiselle raskasta jouluateriaa. Niin siinä se yhtäläisyys meidän jouluumme tulikin, kummassakin kulttuurissa noustaan joulupöydästä vasta kun vatsanahka on pinkeänä.

Alkupalat ja pääruoat olivat lihaisan tukevia ja niissä oli vaikutteita italiasta thaimaaseen. Alku- ja pääruoan kanssa kannattaa olla varuillaan, että jaksaa paneutua kunnolla tärkeimpään; jälkiruokapöytään ja sen laajaan herkkuvalikoimaan.


Uskon tämänkaltaiselle menulle olevan tilausta. Perinteinen jouluruoka on hyvää, etenkin hyvin valmistettuna muttei sitäkään halua syödä määräänsä enempää.  Jos koko joulukuun tankkaa laatikoita, eivät ne välttämättä jaksa enää kunnolla sykähdyttää aattona.

Bulevardi 2-4
Helsinki


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Jouluinen rahkapiirakka

Jouluinen luumupiirakka

100 g voita
1 kananmuna
1 dl kermaa
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1mm kanelia
1mm neilikkaa
1mm inkivääriä
muskottipähkinää raastettuna

1 pss kuivattuja luumuja
1 rkl konjakkia
1/5 dl vettä

2 dl rahkaa
1 rkl sokeria
1 kananmuna

1mm kanelia
1mm neilikkaa
1mm inkivääriä
muskottipähkinää raastettuna

voita vuoan voiteluun ja jauhoja jauhottamiseen

Laita pieneen kattilaan vettä, niin että pohja peittyy.
Lisää veteen konjakki ja luumut, keitä niitä miedolla lämmöllä.
Sekoita luumuja välilä ja tarkasta etteivt ne kiehu pohjaan. Lisää tarvittaessa vettä.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele ja jauhota vuoka.

Sulata voi.
Sekoita keskenään kuivat aineet.
Riko kananmunan rakenne haarukalla.
Sekoita kaikki taikina-aineet keskenään.
Kaada taikina vuokaan ja esipaista pohjaa uunissa n. 10 minuuttia.

Sekoita päällisen aineet keskenään.
Tässä vaiheessa luumut ovat jo pehmenneet, mutta eivät aivan höttöjä ja kaikki ylimääräinen vesi on haihtunut pois. Ota kattila liedeltä jäähtymään.

Ota piirakkapohja uunista ja kaada sen päälle luumut.
Mikäli luumuissa on hivenen nestettä jäljellä, voit kaataa sen joko tasaisesti pohjan päälle tai sekoittaa rahkan joukkoon.

Tipauttele rahkaseos lusikalla tasaisesti luumujen päälle.
Laita piiras takaisin uuniin ja paista sitä n. 30 minuuttia, kunnes se on kypsää.

Kävin keskiviikkona pitkästäaikaa tekemässä vuoron setien kanssa ja sain suurta kuittailua ilmestyessäni paikalle tyhjin käsin. Sedät kyselivät mikä meni pieleen, oliko epäonnistuminen suuri. Epäonnistumiseni oli kyllä suuri ja koski ajankäyttöäni, ei kokkailujani. Kysyin sediltä mitä he haluaisivat saada sunnuntaina kahvin kaveriksi ja he pyysivät rahkapiirakkaa. Veikkaan ettei ainakaan nuorimmalla sedällä ollut tämän kaltainen luumupiiras mielessä, mutta mitä eivät määritelleet paremmin :D

Rahkapiirakan ohjeeseen vaikutti paitsi lähenevä joulu myös Eino-myrsky. Vuoron aikana seisoisimme ulkona myrskyn riepoteltavina ja silloin kaloririkas piiras on juuri omiaan tuomaan energiaa työhön.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kalaa ja ranskalaisia Bridgendissä

Talon seinässä on kyltti, jossa lukee Fish & Chips, ravintolan nimeä ei ole. Talo sijaitsee Coity Roadin ja Cemetery Roadin risteyksessä Etelä-Walesin Bridgendissä. Eksyimme paikalle nälkäisinä, sillä Airbnb:n kautta varaamamme majapaikka sijaitsi ravintolasta kivenheiton päässä.

Paikallisten suosiman ravintolan kala ja ranskalaiset olivat hyviä, Miina päätyi tilaamaan annoksensa kalalla, koska oli aiemmin päivällä nauttinut koulussa joka perjantaisen annoksensa tuota brittien pikaruokaa.



Kalaa ja ranskalaisia ostaessa ei voi olla täysin varma, millaisen annoksen saa. Edes ulkonäkö ei aina kerro mausta. Kun valitset paikkaa, niin katso onko muitakin jonossa, ovatko he paikallisia vai turisteja. Ja ennen kaikkea tuoksuuko ravintolassa eltaantunut öljy, koska kala ja ranu uivat öljyssä niin öljyn laadulla on väliä.

Tämän Walesilaisen kylän annos pakattiin paperiin ja se mitä sieltä kuoriutui lainakodin keittiössä ei ollut kaunista, mutta maultaan tuo saattoi olla paras tähän astisista esityksistä.

Nauti kalasi viinietikan kera.

Autoilu briteissä oli jännää, onneksi kuskina toimi monilla reiteillä huippuunsa hiottu äitini. Navigaattorin, paperikartan ja hyvän kartanlukijan (siis minun) avulla löysimme kaikki kohteemme. Gatwickistä pääsee Walesiin näppärästi ajamaan kolmen eri moottoritien kautta. Automaattivaihteinen auto ja suurilla teillä pysyminen helpottivat ajamista. En ole varma kummittelevatko kapeaakin kapeammat tiet korkeine reuna-aitoineen edelleen äitini painajaisissa, mutta jos niiden aiheuttamia traumoja ei oteta lukuun voinemme suositella autolomaa Walesissa.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Racine Restaurant, Lontoo

 Harrodsin kulmat Knightsbridgessä eivät ole tunnettuja edullisuudestaan, mutta jos on liikkeellä ennen puolta kahdeksaa saattaa saada loistavan illallisen alle kahdella kympillä. Päätimme kokeilla porukalla tarjousmenun, joka sisälsi alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Osa seurueestamme suhtautui ranskalaiseen ravintolaan epäillen jäävänsä nälkäiseksi. Ravintolan ruoka oli ranskalaista, mutta ei sitä hienostelevaa sorttia, jossa on kaksi heinää ristissä vaan rehevämpää bistro-tyyliä, joka ei jätä nauttijaansa nälkäiseksi. Menu koostuu perinteisistä ranskalaisista klassikoista ja sen kokoamisessa tunnuttiin huomioidun sesongin tuotteet.



Ruoka ja palvelu olivat loistavia. Tarjoilivat muistivat kuka joi hanavettä ja kuka nautti vetensä kuplilla. Tarjoilijan suosittelemat viinit osuivat hyvin yksiin ruoan kanssa. Ainoa miinus tulee pitkästä pöydästä, joka esti kahdenksanhenkisen seurueemme vapaan keskustelun kaikkien kanssa, mutta harvassa ravintolassa on kokoisellemme porukalle sopiva pyöreä pöytä.

Alkukeitto maa-artisokasta ei ollut pieni
Ravintola oli hyvin suosittu perjantai-iltana ja useampi seurue käännytettiin ovelta pois, suosittelen tekemään pöytävarauksen.

239 Brompton Road
London  SW3 2EP



EDIT. Ravintola on suruksemme lopettanut

tiistai 5. marraskuuta 2013

Maotai Kitchen, Lontoo

China Town Lontoossa on täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia ravintoloita. Kahdeksanhenkinen seurue oli suuri, mutta onnistuimme saamaan pöydän Maotai Kitchenistä. Ravintola näyttää pieneltä ulospäin, mutta se on ainakin kolmessa kerroksessa.

Olutkana, annos josta tappeli kolme henkilöä

Ruoka oli toista kuin kotimaisissa kiinalaisissa. Listalta puuttui hapanimeläkana, mutta tarjolla oli possun korvia, kiveksiä, sorkkia, niveliä, mahaa ja niin edespäin. Ruoka oli hyvin maustettua ja chilisessä olutkanassa oli käytetty upean koukuttavasti chiliä, poltteen taso oli huulet muhevoittava, mutta vatsaystävällinen.

Possun niveliä
Annokset olivat valtaisia. Emme tilanneet lisukeriisiä, mutta ruokaa oli silti liikaa. Yksi pääruoka olisi sopivan kokoinen annos kahdelle-kolmelle henkilölle.

Possunkorvaa alkuruoaksi

Ravintola tarjoaa Guizhou:n maakunnan ruokaa, joka oli itselleni aivan uusi, upea tuttavuus. Kanan ja possun lisäksi listalta löytyi mm. meduusaa, jonka rakenne oli purkkamaisena vaikeasti lähestyttävä. Pikkelsöity raastealkuruoka taas oli loistava, aavistuksen tulinen ja maukas.


 Maotai Kitchen
12 Macclesfield Street W1D 5BP
London

tiistai 29. lokakuuta 2013

Suklaa-mantelimutakakku

Sen piti olla brownie, sellainen täydellinen, ei liian kuiva. Se vietti liian vähän aikaa uunissa ja sai nimen mutakakku.

Mantelimutakakku

160 g voita
400 g tummaa suklaata pieninä paloina
1/2 dl kirsikkalikööriä (tai vettä)
300 g sokeria
4 kananmunaa
215 g vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
80 g kokonaisia manteleita (puolita)
100 g mantelilastuja

Kuumenna uuni 180 asteeseen.
Vuoraa 20 x 20 astia voipaperilla.

Sulata kattilassa miedolla lämmöllä voi, sokeri ja lisää joukkoon likööri, odota kunnes sokeri on sulanut.
Lisää kattilaan tumma suklaa ja sulata se kokoajan hämmentäen joukkoon.

Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe omassa kulhossaan.

Vatkaa kananmunat ja lisää joukkoon suklaaseos, sekoita vähän mutta huolellisesti.
Lisää jauhot joukkoon mahdollisimman vähän vatkaten, mutta silti huolellisesti.
Lisää joukkoon puolitetut mantelit.

Kaada taikina vuokaan, ripottele pinnalle mantelilastut ja paista leivosta 15-30 minuuttia halutusta rakenteesta riippuen.
Anna leivoksen jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista.

Kirsikkalikööri ei ollut kovinkaan kirsikkaista ja lopullisesta kakusta se ei maistunut.


torstai 17. lokakuuta 2013

Muutama viinivinkki

Tänä syksynä olen koettanut päästä sisään viinien maailmaan. Matkani aloitin turvallisesti Helsingin työväenopiston kurssilla Tie viinien maailmaan. Opettajamme Veli-Antti Koivuranta  oli juuri oikeanlainen opettaja noviisille; hän osasi vastata niihin tyhmiinkin kysymyksiin viisaasti ja kattavasti. Valitettavasti oma viini tietämykseni oli niin lapsenkengissä, etten kyennyt omaksumaan kuin murto-osan opetuksesta. Kolme opetuskertaa käsittäneestä kurssista jäi oppien lisäksi talteen myös muutama mukava viini, joiden nimet lupasin paljastaa tutuille.

Kuvassa olevaa Gazela viiniä tapasin juoda yhden ihastuttavan ystävättären kanssa. Kuva on otettu Pernod Ricardin toimistolla


Lindeman's Bin 99 Pinot Noir 2012

Hersyvän marjainen tuoksu on avoin ja punasävytteinen. Siitä voi erottaa muun muassa kypsiä kirsikoita, metsämansikoita sekä vadelmia. Kevyehkö maku seuraa aromeiltaan tiukasti tuoksun viitoittamalla uralla. Viinin maku on nuorekas, puhdaspiirteinen ja kypsä. Suutuntuma on miellyttävä ja notkea – siinä ei ole mitään karheutta, mutta toivottavaa jäntevyyttä kylläkin. Kokonaisuus jättää hieman savuisen ja varsin harmonisen jälkivaikutelman.
Viinilehti


Noin kymmenen euron viini hurmasi minut muistoilla. Tuoksussa oli jo parikymmentävuotta sitten kuolleen isoisoäidin kodintuoksu. En ymmärrä miksi tuoksu toi elävästi hänet mieleen, sillä en tiedä hänen juoneen viiniä tai mitään muutakaan. Jotain hersyvän marjaista ja pehmeää oli isoisoäidissäni, koska hänen muistonsa nousi tuoksusta vahvana mieleen. Tämä viini on ehdoton suosikkini sen nostamien muistojen vuoksi.

Cono Sur Bicicleta Riesling 2012

Kuiva hapokas, hedelmäinen, kypsän sitruksinen, kevyen viheromenainen, hennon mineraalinen Alko

Viinihullu arvioi viinin hintaluokkansa parhaimmistoon. Tämä viini ei ollut minulle uusi tuttavuus, sillä Pasilan Alkon myyjän suosituksesta olemme nauttineet tätä sukuillallisillamme.

Anselmann Weißburgunder trocken 2012

Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, aprikoosinen, kevyen mausteinen, mineraalinen Alko

Anselmann sai kultamitalin vuoden viini kilpailussa alle kymmenen euron valkoviinien sarjassa.



Gisselbrecht Gewurztraminer Tradition 2012

Kypsä ja avoin tuoksu, josta voi erottaa eksoottista hedelmäisyyttä, mausteisuutta, kukkaisuutta ja hunajaa. Makeahko maku toistaa tuoksun lupaaman monipuolisen aromikkuuden. Suuntäyttävän hedelmäisestä mausta voi lisäksi aistia muun muassa hillottua punaista omenaa. Kypsän sitrusmainen hapokkuus tuo viiniin ryhtiä ja tekee kokonaisuudesta tasapainoisen. Kokonaisuus jättää aromeiltaan korinttiin vivahtavan jälkivaikutelman. Viinilehti

Wines of Chile tapahtuman sylkyastia

Punaiset

Chateau ste Michelle 2010 16 e
Viinissä oli viekoitteleva, lupaava tuoksu. Maussa oli vaniljaa, luumua ja suklaata. Lämmetessään ja lasissa kauan seistessään viini menetti osan tuoksustaan ja sai makuunsa hivenen pistävyyttä.

Chateau Grange-Neuve 2010 29,90 e
Viinissä oli pehmeät tanniinit. Viini oli hyvää, mutta hivenen ikääntyessään se saattaa vielä parantua mukavasti.

Tempranillo Baron de Ley 2008 15,52 e
Maussa tummaakirsikkaa, sikaria/tupakkaa, mustaherukkaa ja tammea.

*****

Pernod Ricard tarjosi kilpailuannoksen heidän kasvisruoja ja viini-kisaan tehneille bloggaajille mahdollisuuden päästä maistamaan muitakin kuin kilpailuviiniä heidän valikoimastaan. Maistattajana meillä toimi Savoyn sommelier Antti Uusitalo.

Pinkkiin ja hyvä kuplaiseen Mummiin (Mumm Brut Le Rose 52,50 e) ei tylsämakuaistini päässyt niin hyvin mukaan kuin olisin toivonut, mutta illan muut viinit veivät sydämeni.


Brancott Estate Marlborough Sauvignon Blanc 11,99 e

hyvin mustaherukkainen tuoksu, mielenkiintoinen tuttavuus Uudesta-Seelannista.

Moselland Riesling Kabinett 8,59 e
Puolimakea, pyöreän makuinen viini, joka olisi omiaan tyttöjen iltaan.

Brancott Estate South Island Pinot Noir 11.99e
Makean oloinen ja mausteinen viini, joka olisi loistava ostos näin sieniaikaan.

Campo Viejo Crianza 10,69 e
Keskitanniininen, pehmeä, paahteinen, vaniljainen, tummien hedelmien makua, pihvin kaveri

Tabali Late Harvest Rosado
Tämä oli rakkautta, joka ei uudelleen käy toteen, sillä toute ei ole Alkon valikoimassa. Sydämeni itkee tämän makean hapokkaan, hedelmäisen ja marjaisan ihanuuden vuoksi. Täydellinen jälkiruokaviini minulle, olisimme niin luodut toisillemme.

Old Invalid 16,79 e
Tämän kohdalla silmäni alkoivat kiilua, mikä nimi, kuin luotu lahjaksi rakkaimmalle veljelleni :D
Tämä portviini on ollut Alkon valikoimassa kauimmin portviineistä. Lisäksi tämä viini on mainio seuralainen sinihomejuustolle ja suklaalle, joten tämä sisko voisi auttaa veljeään lahjan tuhoamisessa.


*****


Wines of Chile tapahtuma Vanhalla oli loistava. Pääsin livahtamaan kesken päivän viinitilaisuuteen ja jännitin hurjasti ajatusta viinin sylkemisestä, enhän ollut sellaista koskaan tehnyt. Olin vakuuttunut että vähintään kaadan kupin syliini ellen jopa valuta viinejä suustani päälleni. Onneksi sylkeminen oli paljon helpompaa, kuin miksi sen kuvittelin ja onneksi huone oli täynnä ihmisiä joiden suorituksia saatoin apinoida. Viinien sylkeminen on kumman koukuttavaa, haluan uudelleen päästä maistamaan 17 eri viiniä ja sylkeä ne kaikki pois, näin kummia mielihaluja sitä ihminen saattaa saada.

Tapahtuman vetäjinä toimivat Madeleine Stenwreth ja Tuomas Meriluoto, jotka esittelivät meille Chilen viinialueita ja niiden eroja. Lisäksi kuulimme maistelemistamme viineistä tietoja, mutta rehellisyyden nimissä minulla oli liian jänskää sen syljeskelyn, englanninkielisen selostuksen ja tottumattomalle hurjan viinimäärän kanssa, etten uskalla välittää hajanaisia tietojani eteenpäin, sen sijaan kerron teille mitä Chileläisiä viinejä tuon maistelun perusteella suosittelen.

Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling, Bio Bio Valley 2010, 12,99e
Hyvä Riesling, sellainen jonka kanssa sopisi nauttia hyvä ateria.

Emiliana Signos de Origen la Vinilla organic, Casablanca Valley 2011 15 e
Pehmeän makuisessa viinissä oli ripaus hapokkuutta kivana yhdistelmänä.

35 South Organic Cabernet-Carmenere-Merlot, Central Valley 2012 10 e
Hyvä luomuviini, mausteinen, tamminen ja pehmeän kermainen.

Errazuriz Estate Reserva Sangiovese, Aconcagua Valley 2012 10 e
Viinissä oli pehmeitä tanniineja, hyvä tuoksu ja jälkimaku.

1865 Single Vineyard Cabernet Sauvignon, Maipo Valley 2011 18,65 e
Hyvin täyteläinen maku, hyvä tuoksu, makea. Jykevä viini ja kyllä jykevä voi olla ihan hyvin viinisana, ainakin muutama on ymmärtänyt mitä jykevällä punaviinillä tarkoitan :)

Tämä viimeinen tapahtuma oli suunnattu ihmisille, joilla on minua enemmän kokemusta ehkä siksi se oli kaikista suurin kokemus, upea ympäristö, asiantuntevat ihmiset ympärillä ja itse enemmän kuin hitusen hermostuneena joukon jatkona.

Olen ehdottomasti näiden kolmen kokemuksen jälkeen valmiimpi osallistumaan erilaisiin tapahtumiin joissa maistellaan viinejä. Ammattimaisuus on edelleen valovuosien päässä minusta, mutta omaan uudenlaista itsevarmuutta ja ymmärrän, ettei ole väliä miltä viini muiden suussa maistuu, tärkeintä on se, miltä se maistuu juuri minun suussani.
Pernod Ricard, Wines of Chile

tiistai 15. lokakuuta 2013

Perhossa syömässä


Perho oli paikka jossa nautin ensimmäisen äitienpäivä lounaani. Tuo lounas oli mainio, mutta jostain kumman syystä päädyin takaisin Perhoon vasta kun lapseni oli muuttanut kotoa.

Etsimme Helsingistä hyvää, mutta kohtuuhintaista suomalaista ruokaa tarjoavaa ravintolaa parkkipaikan vierestä ja päädyimme Perhoon. Osa seurueestamme kävi paikassa ensimmäistä kertaa, mutta he vannoivat ettei kerta jää viimeiseksi.

Epätäydellinen kuva aika täydellisestä kala-annoksesta

Perho on ravintolakoulun opetusravintola, joten henkilökunta on mukavaa ja innokasta ja heistä paistaa oppimisen halu. Vaikka tarjoilussa ja keittiössä oli pientä ontumista, ei se haitannut kokemusta, ravintolakoulun oppilaat ovat paikassa kumminkin opiskelemassa.

Ruoka oli hyvää, hintansa väärtiä. Perhon oman panimon hyviä oluita sai ostaa 2 desin laseissa, mikä mahdollisti niiden maistelun arki-iltana.


Mechelininkatu 7
Helsinki


Pyysin Perhosta tarjousta työpaikkamme iltamiin ja minua hivenen harmittaa toisen ehdokkaan tultua valituksi, itse olisin viettänyt mielelläni illan Perhossa.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Päärynä-fenkolipasta sinihomejuustolla




Ikäneidon parempi pasta
yhdelle

1/2  päärynä
1/2 pieni fenkoli
muutama pakaste papu
sinihomejuustoa
pieni kourallinen cocovin pähkinäsekoitusta
rucolaa

Myllyn Parhaan kiharaa spagettia

voita paistamiseen


hunajainen viinietikka

1 tl hunajaa
2 tll valkoviinietikkaa

sekoitetaan


Aloita varaamalla kaikki aineet esille, se nopeuttaa pastan valmistamista huomattavasti.

Laita pastavesi kiehumaan.
Leikkaa fenkolista puolet ohuiksi siivuiksi.
Kuori päärynä ja leikkaa se siivuiksi.
Sekoita valkoviinietikka ja hunaja keskenään pienessä astiassa.
Laita pasta kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja sekoita sitä kiehumisen alkuvaiheessa.

Kuullota fenkolia paistinpannulla voissa.
Paahda toisella, kuivalla pannulla pähkinät.
Lisää päärynän siivut fenkolin seuraksi pannulle.
Murusta sinihomejuusto ja nappaa muutama rucolan lehti valmiiksi.
Lisää jäiset pavut pastan joukkoon kiehumaan, kun pasta on muutamaa minuuttia vajaa valmis.
Valuta pastasta vesi, kippaa pasta lautasella, kaada sen päälle päärynät ja fenkolit.
Lisää sinihomajuustomurut, rucola ja pähkinät.
Kaada koko komeuden päälle hunajainen etikka.
Nauti.





Myllyn Parhaan reseptikisa tuli hyvällä hetkellä, syksyn kestänyt lamaannus keittiössä kaipasi loppua. Eläessäni ensimmäistä kertaa yksin lapsen muutettua kotoa olen tulevaisuudenmietteideni lomassa onnistunut hankkimaan jonkinasteisia kriisejä. Ensinnä on ikäkriisin, sitten on yksinolon kriisi ja vihoviimeisenä on miksi kokkaisin vain itselleni kriisi. Vain itselleen ruoanlaitto tuntuu turhalta, olen korvannut useamman aterian puurolla kera voisilmän.

Pastahaaste sai minut havahtumaan höperyydestäni ja ymmärtämään, että vaikka tekisin ruokaa vain ja ainoastaan itselleni, voin silti nähdä vaivaa sen eteen, ettei minun todellakaan tarvitse tyytyä kaurapuuroon aamuin illoin vain siksi, ettei minulla ole ketään jolle kokata.

Arkisena iltana tekemäni pasta oli luksusta jota en ole suonut itselleni, se oli makeaa kuin ikäneidon rakkaus, siinä oli aavistus kitkeryyttä kuin vanhanpiian odotuksessa, siinä maistui suola, kuten citysinkun öissä ja spagetti oli kiemuraista kuin huumori. Arkisen illan pasta oli taputus omalle olkapäälle, sanoin kattiloiden kielellä itselleni olevani kaiken vaivannäön arvoinen.

Pastan sponssasi Myllyn Paras ja pähkinät Cocovi

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ravintola Popino Hämeenlinna





 Minulla on hienoinen maine ravintoloiden työntekijöiden asenteesta jurpsuttajana. Olen joutunut pettymään karvaasti muutamassa hyvämaineisessa helsinkiläisravintolassa ja nekin jotka ovat olleet maineensa veroisia, niin hyvin harva niistä on kohonnut asiakaspalvelultaan tämän hämäläisen ravintolan tasolle. Päädyin Hämeenlinnaan ja ravintola Popinoon sattumalta ja nautin joka hetkestä.

Vieraampi kanssasyöjä tiedusteli minulta pariin otteeseen onko kaikki kunnossa, kun istuin hiljaa ympärilleni toljotellen. Oli upeaa katsella iloista, ripeää, ystävällistä ja mitä ylisanoja vielä tähän kehtaan lisätä, henkilökunnan toimintaa. Asiakkaat huomioitiin uskomattoman upealla tavalla. Kyllähän meillä oli tarkoitus keskustella kaikenlaista mielenkiintoista syömisen lomassa, mutten vain kyennyt siihen tapahtumien tarkkailulta. Palvelu sujui ripeästi ja äärimmäisen ystävällisesti vaikka ilta oli kiireinen ja suurin seurue oli yli kymmenhenkinen. Voinko sanoa vielä kerran olleeni mykistynyt?





Ruoka oli ihan kivaa. Koska kanssa aterioitsija oli minulle vieras, en tohtinut vaatia maistiaista lautaseltaan. Pihvi näytti hyvältä, kastike oli kuulemma tujun pippurinen. Annoksessa olisi saanut omaan makuuni olla enemmän lisäkepuolta ja vaikka pienempi pihvi. Nauttimani hampurilainen oli mukavasti tehty muuhun, kuin niihin höttömöttö sämpylöihin, mutta tämä ravintola ei liene paras vaihtoehto nauttia hampurilaisia, vaan kannattaa katsella listalta jotain muita herkkuja.

Lyhyesti päätettäköön tämä ylistysbloggaus paikasta toteamukseen; jos haluat kokea mitä hyvä asiakaspalvelu on kiireisenäkin iltana, suuntaa Hämeenlinnan Popinoon.