perjantai 8. maaliskuuta 2013

Greenwich Market

Taivaallisen ihana hodari

Lauantainen markkinakierroksemme jatkui Broadway Marketin jälkeen Thamesin toisella puolella Greenwichissä. Saavuimme Greenwichin markkinoille bussilla North Greenwichista. Seurueemme oli haltioitunut seudusta; rakennukset olivat matalampia kuin keskustassa, tunnelma oli kylämäinen. Paikka vaikutti rauhalliselta ja varakkaalta, juuri sellaiselta jossa olisi ihana kävellä rauhassa.

Sisilialainen riisipallero
 Ruokamuistot jäävät eritavoin mieleen. Greenwichissä söimme varmasti elämämme parhaan hodarin mutta lähtemättömän vaikutuksen meihin teki Mamma Mian Sisilialaiset riisipallerot. Kun Miina ehdotti riisipalleroa ostettavaksi olin lievästi sanottuna skeptinen, mutta lapseni oli taas kerran valinnassaan oikeassa; palllero oli taivaallinen. Rajallisen vatsalaukkumme (ja matkabudjettimme) vuoksi joudumme nauttimaan herkut puoliksi tai koko seurueen kesken ja siksi sainkin valita riisipalleromme maun Miinan päätettyä mitä ostamme. Arancini Di Riso riisipalleromme mauksi valikoitui tulinen salami mozzarellalla ja parmesaanilla. Minun pitäisi kirjoittaa nyt järkevä selostus riispallerosta, ihanasta juustosta jota oli pikkujuustomonsterini makuun sopivasti ja ihanasta, suuta lämmittävästä tulisuudesta, mutta kykenen vain kuolaamaan näppäimistölleni.

Kyllä juu-juu-juustossa löytyy
 Kävimme syksyllä kiertämässä Italiaa melko pohjoisessa, mutta yksi ainoa jaettu juustoinen pallero sai meidät vakuuttumaan Etelä-Italian ihanuudesta. Sen sijaan, että eläisimme viikon parmankinkulla, parmesaanilla ja raa'alla hevosenlihalla kuten pohjoisessa teimme voisimme elää näillä palleroilla.



Riisipalleroa syödessämme bongasimme väkijoukosta neidin jolla oli taivaallisen näköinen hotdog ja koska kahdelle ei lounaaksi riitä yksi riisipallo oli neidiltä tiedusteltava, mistä hän oli ostanut herkullisen nakkisämpylänsä. Sausages Etc. myi uskomattoman hyvännäköisiä hodareita. Hotdogissa oli kunnollinen makkara, sipuli oli karamellisoitunut makeaksi ja höysteet olivat hyvät. Tosin muksu oli jättänyt paahdetun chilin meidän annoksestamme pois.


Greenwich Marketissa haastavinta oli alueelle, sisäpihalle, sisäänpääsy. Porttikongin ruokakojujen jonot ja sisälle ja ulos pyrkivien ihmisten massa sai aikaan tehokkaan tulpan sisäänkäynnille. Sisäänpäästyä markkinoilla oli helppo liikkua, väkeä tosin oli reippaasti,kuten kaikkialla Lontoossa.

Näillä markkinoilla ei juuri myyty raaka-aineita vaan enemmänkin lounasannoksia. Lisäksi markkinoilla oli vaatteita, koruja ja vastaavia myynnissä. Tuotteet olivat käsityöläisten itsensä tekemiä, laatu ja hintataso muistutti Brick Lanen Sunday Up Markettia.




Jokilaiva-ajelu Greenwichistä takaisin keskustaan kruunasi markkinapäivämme.

Ei kommentteja: