tiistai 29. lokakuuta 2013

Suklaa-mantelimutakakku

Sen piti olla brownie, sellainen täydellinen, ei liian kuiva. Se vietti liian vähän aikaa uunissa ja sai nimen mutakakku.

Mantelimutakakku

160 g voita
400 g tummaa suklaata pieninä paloina
1/2 dl kirsikkalikööriä (tai vettä)
300 g sokeria
4 kananmunaa
215 g vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
80 g kokonaisia manteleita (puolita)
100 g mantelilastuja

Kuumenna uuni 180 asteeseen.
Vuoraa 20 x 20 astia voipaperilla.

Sulata kattilassa miedolla lämmöllä voi, sokeri ja lisää joukkoon likööri, odota kunnes sokeri on sulanut.
Lisää kattilaan tumma suklaa ja sulata se kokoajan hämmentäen joukkoon.

Sekoita keskenään jauhot ja leivinjauhe omassa kulhossaan.

Vatkaa kananmunat ja lisää joukkoon suklaaseos, sekoita vähän mutta huolellisesti.
Lisää jauhot joukkoon mahdollisimman vähän vatkaten, mutta silti huolellisesti.
Lisää joukkoon puolitetut mantelit.

Kaada taikina vuokaan, ripottele pinnalle mantelilastut ja paista leivosta 15-30 minuuttia halutusta rakenteesta riippuen.
Anna leivoksen jäähtyä rauhassa ennen tarjoamista.

Kirsikkalikööri ei ollut kovinkaan kirsikkaista ja lopullisesta kakusta se ei maistunut.


torstai 17. lokakuuta 2013

Muutama viinivinkki

Tänä syksynä olen koettanut päästä sisään viinien maailmaan. Matkani aloitin turvallisesti Helsingin työväenopiston kurssilla Tie viinien maailmaan. Opettajamme Veli-Antti Koivuranta  oli juuri oikeanlainen opettaja noviisille; hän osasi vastata niihin tyhmiinkin kysymyksiin viisaasti ja kattavasti. Valitettavasti oma viini tietämykseni oli niin lapsenkengissä, etten kyennyt omaksumaan kuin murto-osan opetuksesta. Kolme opetuskertaa käsittäneestä kurssista jäi oppien lisäksi talteen myös muutama mukava viini, joiden nimet lupasin paljastaa tutuille.

Kuvassa olevaa Gazela viiniä tapasin juoda yhden ihastuttavan ystävättären kanssa. Kuva on otettu Pernod Ricardin toimistolla


Lindeman's Bin 99 Pinot Noir 2012

Hersyvän marjainen tuoksu on avoin ja punasävytteinen. Siitä voi erottaa muun muassa kypsiä kirsikoita, metsämansikoita sekä vadelmia. Kevyehkö maku seuraa aromeiltaan tiukasti tuoksun viitoittamalla uralla. Viinin maku on nuorekas, puhdaspiirteinen ja kypsä. Suutuntuma on miellyttävä ja notkea – siinä ei ole mitään karheutta, mutta toivottavaa jäntevyyttä kylläkin. Kokonaisuus jättää hieman savuisen ja varsin harmonisen jälkivaikutelman.
Viinilehti


Noin kymmenen euron viini hurmasi minut muistoilla. Tuoksussa oli jo parikymmentävuotta sitten kuolleen isoisoäidin kodintuoksu. En ymmärrä miksi tuoksu toi elävästi hänet mieleen, sillä en tiedä hänen juoneen viiniä tai mitään muutakaan. Jotain hersyvän marjaista ja pehmeää oli isoisoäidissäni, koska hänen muistonsa nousi tuoksusta vahvana mieleen. Tämä viini on ehdoton suosikkini sen nostamien muistojen vuoksi.

Cono Sur Bicicleta Riesling 2012

Kuiva hapokas, hedelmäinen, kypsän sitruksinen, kevyen viheromenainen, hennon mineraalinen Alko

Viinihullu arvioi viinin hintaluokkansa parhaimmistoon. Tämä viini ei ollut minulle uusi tuttavuus, sillä Pasilan Alkon myyjän suosituksesta olemme nauttineet tätä sukuillallisillamme.

Anselmann Weißburgunder trocken 2012

Puolikuiva, hapokas, sitruksinen, aprikoosinen, kevyen mausteinen, mineraalinen Alko

Anselmann sai kultamitalin vuoden viini kilpailussa alle kymmenen euron valkoviinien sarjassa.



Gisselbrecht Gewurztraminer Tradition 2012

Kypsä ja avoin tuoksu, josta voi erottaa eksoottista hedelmäisyyttä, mausteisuutta, kukkaisuutta ja hunajaa. Makeahko maku toistaa tuoksun lupaaman monipuolisen aromikkuuden. Suuntäyttävän hedelmäisestä mausta voi lisäksi aistia muun muassa hillottua punaista omenaa. Kypsän sitrusmainen hapokkuus tuo viiniin ryhtiä ja tekee kokonaisuudesta tasapainoisen. Kokonaisuus jättää aromeiltaan korinttiin vivahtavan jälkivaikutelman. Viinilehti

Wines of Chile tapahtuman sylkyastia

Punaiset

Chateau ste Michelle 2010 16 e
Viinissä oli viekoitteleva, lupaava tuoksu. Maussa oli vaniljaa, luumua ja suklaata. Lämmetessään ja lasissa kauan seistessään viini menetti osan tuoksustaan ja sai makuunsa hivenen pistävyyttä.

Chateau Grange-Neuve 2010 29,90 e
Viinissä oli pehmeät tanniinit. Viini oli hyvää, mutta hivenen ikääntyessään se saattaa vielä parantua mukavasti.

Tempranillo Baron de Ley 2008 15,52 e
Maussa tummaakirsikkaa, sikaria/tupakkaa, mustaherukkaa ja tammea.

*****

Pernod Ricard tarjosi kilpailuannoksen heidän kasvisruoja ja viini-kisaan tehneille bloggaajille mahdollisuuden päästä maistamaan muitakin kuin kilpailuviiniä heidän valikoimastaan. Maistattajana meillä toimi Savoyn sommelier Antti Uusitalo.

Pinkkiin ja hyvä kuplaiseen Mummiin (Mumm Brut Le Rose 52,50 e) ei tylsämakuaistini päässyt niin hyvin mukaan kuin olisin toivonut, mutta illan muut viinit veivät sydämeni.


Brancott Estate Marlborough Sauvignon Blanc 11,99 e

hyvin mustaherukkainen tuoksu, mielenkiintoinen tuttavuus Uudesta-Seelannista.

Moselland Riesling Kabinett 8,59 e
Puolimakea, pyöreän makuinen viini, joka olisi omiaan tyttöjen iltaan.

Brancott Estate South Island Pinot Noir 11.99e
Makean oloinen ja mausteinen viini, joka olisi loistava ostos näin sieniaikaan.

Campo Viejo Crianza 10,69 e
Keskitanniininen, pehmeä, paahteinen, vaniljainen, tummien hedelmien makua, pihvin kaveri

Tabali Late Harvest Rosado
Tämä oli rakkautta, joka ei uudelleen käy toteen, sillä toute ei ole Alkon valikoimassa. Sydämeni itkee tämän makean hapokkaan, hedelmäisen ja marjaisan ihanuuden vuoksi. Täydellinen jälkiruokaviini minulle, olisimme niin luodut toisillemme.

Old Invalid 16,79 e
Tämän kohdalla silmäni alkoivat kiilua, mikä nimi, kuin luotu lahjaksi rakkaimmalle veljelleni :D
Tämä portviini on ollut Alkon valikoimassa kauimmin portviineistä. Lisäksi tämä viini on mainio seuralainen sinihomejuustolle ja suklaalle, joten tämä sisko voisi auttaa veljeään lahjan tuhoamisessa.


*****


Wines of Chile tapahtuma Vanhalla oli loistava. Pääsin livahtamaan kesken päivän viinitilaisuuteen ja jännitin hurjasti ajatusta viinin sylkemisestä, enhän ollut sellaista koskaan tehnyt. Olin vakuuttunut että vähintään kaadan kupin syliini ellen jopa valuta viinejä suustani päälleni. Onneksi sylkeminen oli paljon helpompaa, kuin miksi sen kuvittelin ja onneksi huone oli täynnä ihmisiä joiden suorituksia saatoin apinoida. Viinien sylkeminen on kumman koukuttavaa, haluan uudelleen päästä maistamaan 17 eri viiniä ja sylkeä ne kaikki pois, näin kummia mielihaluja sitä ihminen saattaa saada.

Tapahtuman vetäjinä toimivat Madeleine Stenwreth ja Tuomas Meriluoto, jotka esittelivät meille Chilen viinialueita ja niiden eroja. Lisäksi kuulimme maistelemistamme viineistä tietoja, mutta rehellisyyden nimissä minulla oli liian jänskää sen syljeskelyn, englanninkielisen selostuksen ja tottumattomalle hurjan viinimäärän kanssa, etten uskalla välittää hajanaisia tietojani eteenpäin, sen sijaan kerron teille mitä Chileläisiä viinejä tuon maistelun perusteella suosittelen.

Cono Sur Single Vineyard Block 23 Riesling, Bio Bio Valley 2010, 12,99e
Hyvä Riesling, sellainen jonka kanssa sopisi nauttia hyvä ateria.

Emiliana Signos de Origen la Vinilla organic, Casablanca Valley 2011 15 e
Pehmeän makuisessa viinissä oli ripaus hapokkuutta kivana yhdistelmänä.

35 South Organic Cabernet-Carmenere-Merlot, Central Valley 2012 10 e
Hyvä luomuviini, mausteinen, tamminen ja pehmeän kermainen.

Errazuriz Estate Reserva Sangiovese, Aconcagua Valley 2012 10 e
Viinissä oli pehmeitä tanniineja, hyvä tuoksu ja jälkimaku.

1865 Single Vineyard Cabernet Sauvignon, Maipo Valley 2011 18,65 e
Hyvin täyteläinen maku, hyvä tuoksu, makea. Jykevä viini ja kyllä jykevä voi olla ihan hyvin viinisana, ainakin muutama on ymmärtänyt mitä jykevällä punaviinillä tarkoitan :)

Tämä viimeinen tapahtuma oli suunnattu ihmisille, joilla on minua enemmän kokemusta ehkä siksi se oli kaikista suurin kokemus, upea ympäristö, asiantuntevat ihmiset ympärillä ja itse enemmän kuin hitusen hermostuneena joukon jatkona.

Olen ehdottomasti näiden kolmen kokemuksen jälkeen valmiimpi osallistumaan erilaisiin tapahtumiin joissa maistellaan viinejä. Ammattimaisuus on edelleen valovuosien päässä minusta, mutta omaan uudenlaista itsevarmuutta ja ymmärrän, ettei ole väliä miltä viini muiden suussa maistuu, tärkeintä on se, miltä se maistuu juuri minun suussani.
Pernod Ricard, Wines of Chile

tiistai 15. lokakuuta 2013

Perhossa syömässä


Perho oli paikka jossa nautin ensimmäisen äitienpäivä lounaani. Tuo lounas oli mainio, mutta jostain kumman syystä päädyin takaisin Perhoon vasta kun lapseni oli muuttanut kotoa.

Etsimme Helsingistä hyvää, mutta kohtuuhintaista suomalaista ruokaa tarjoavaa ravintolaa parkkipaikan vierestä ja päädyimme Perhoon. Osa seurueestamme kävi paikassa ensimmäistä kertaa, mutta he vannoivat ettei kerta jää viimeiseksi.

Epätäydellinen kuva aika täydellisestä kala-annoksesta

Perho on ravintolakoulun opetusravintola, joten henkilökunta on mukavaa ja innokasta ja heistä paistaa oppimisen halu. Vaikka tarjoilussa ja keittiössä oli pientä ontumista, ei se haitannut kokemusta, ravintolakoulun oppilaat ovat paikassa kumminkin opiskelemassa.

Ruoka oli hyvää, hintansa väärtiä. Perhon oman panimon hyviä oluita sai ostaa 2 desin laseissa, mikä mahdollisti niiden maistelun arki-iltana.


Mechelininkatu 7
Helsinki


Pyysin Perhosta tarjousta työpaikkamme iltamiin ja minua hivenen harmittaa toisen ehdokkaan tultua valituksi, itse olisin viettänyt mielelläni illan Perhossa.

perjantai 11. lokakuuta 2013

Päärynä-fenkolipasta sinihomejuustolla




Ikäneidon parempi pasta
yhdelle

1/2  päärynä
1/2 pieni fenkoli
muutama pakaste papu
sinihomejuustoa
pieni kourallinen cocovin pähkinäsekoitusta
rucolaa

Myllyn Parhaan kiharaa spagettia

voita paistamiseen


hunajainen viinietikka

1 tl hunajaa
2 tll valkoviinietikkaa

sekoitetaan


Aloita varaamalla kaikki aineet esille, se nopeuttaa pastan valmistamista huomattavasti.

Laita pastavesi kiehumaan.
Leikkaa fenkolista puolet ohuiksi siivuiksi.
Kuori päärynä ja leikkaa se siivuiksi.
Sekoita valkoviinietikka ja hunaja keskenään pienessä astiassa.
Laita pasta kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja sekoita sitä kiehumisen alkuvaiheessa.

Kuullota fenkolia paistinpannulla voissa.
Paahda toisella, kuivalla pannulla pähkinät.
Lisää päärynän siivut fenkolin seuraksi pannulle.
Murusta sinihomejuusto ja nappaa muutama rucolan lehti valmiiksi.
Lisää jäiset pavut pastan joukkoon kiehumaan, kun pasta on muutamaa minuuttia vajaa valmis.
Valuta pastasta vesi, kippaa pasta lautasella, kaada sen päälle päärynät ja fenkolit.
Lisää sinihomajuustomurut, rucola ja pähkinät.
Kaada koko komeuden päälle hunajainen etikka.
Nauti.





Myllyn Parhaan reseptikisa tuli hyvällä hetkellä, syksyn kestänyt lamaannus keittiössä kaipasi loppua. Eläessäni ensimmäistä kertaa yksin lapsen muutettua kotoa olen tulevaisuudenmietteideni lomassa onnistunut hankkimaan jonkinasteisia kriisejä. Ensinnä on ikäkriisin, sitten on yksinolon kriisi ja vihoviimeisenä on miksi kokkaisin vain itselleni kriisi. Vain itselleen ruoanlaitto tuntuu turhalta, olen korvannut useamman aterian puurolla kera voisilmän.

Pastahaaste sai minut havahtumaan höperyydestäni ja ymmärtämään, että vaikka tekisin ruokaa vain ja ainoastaan itselleni, voin silti nähdä vaivaa sen eteen, ettei minun todellakaan tarvitse tyytyä kaurapuuroon aamuin illoin vain siksi, ettei minulla ole ketään jolle kokata.

Arkisena iltana tekemäni pasta oli luksusta jota en ole suonut itselleni, se oli makeaa kuin ikäneidon rakkaus, siinä oli aavistus kitkeryyttä kuin vanhanpiian odotuksessa, siinä maistui suola, kuten citysinkun öissä ja spagetti oli kiemuraista kuin huumori. Arkisen illan pasta oli taputus omalle olkapäälle, sanoin kattiloiden kielellä itselleni olevani kaiken vaivannäön arvoinen.

Pastan sponssasi Myllyn Paras ja pähkinät Cocovi

maanantai 7. lokakuuta 2013

Ravintola Popino Hämeenlinna





 Minulla on hienoinen maine ravintoloiden työntekijöiden asenteesta jurpsuttajana. Olen joutunut pettymään karvaasti muutamassa hyvämaineisessa helsinkiläisravintolassa ja nekin jotka ovat olleet maineensa veroisia, niin hyvin harva niistä on kohonnut asiakaspalvelultaan tämän hämäläisen ravintolan tasolle. Päädyin Hämeenlinnaan ja ravintola Popinoon sattumalta ja nautin joka hetkestä.

Vieraampi kanssasyöjä tiedusteli minulta pariin otteeseen onko kaikki kunnossa, kun istuin hiljaa ympärilleni toljotellen. Oli upeaa katsella iloista, ripeää, ystävällistä ja mitä ylisanoja vielä tähän kehtaan lisätä, henkilökunnan toimintaa. Asiakkaat huomioitiin uskomattoman upealla tavalla. Kyllähän meillä oli tarkoitus keskustella kaikenlaista mielenkiintoista syömisen lomassa, mutten vain kyennyt siihen tapahtumien tarkkailulta. Palvelu sujui ripeästi ja äärimmäisen ystävällisesti vaikka ilta oli kiireinen ja suurin seurue oli yli kymmenhenkinen. Voinko sanoa vielä kerran olleeni mykistynyt?





Ruoka oli ihan kivaa. Koska kanssa aterioitsija oli minulle vieras, en tohtinut vaatia maistiaista lautaseltaan. Pihvi näytti hyvältä, kastike oli kuulemma tujun pippurinen. Annoksessa olisi saanut omaan makuuni olla enemmän lisäkepuolta ja vaikka pienempi pihvi. Nauttimani hampurilainen oli mukavasti tehty muuhun, kuin niihin höttömöttö sämpylöihin, mutta tämä ravintola ei liene paras vaihtoehto nauttia hampurilaisia, vaan kannattaa katsella listalta jotain muita herkkuja.

Lyhyesti päätettäköön tämä ylistysbloggaus paikasta toteamukseen; jos haluat kokea mitä hyvä asiakaspalvelu on kiireisenäkin iltana, suuntaa Hämeenlinnan Popinoon.