perjantai 11. lokakuuta 2013

Päärynä-fenkolipasta sinihomejuustolla




Ikäneidon parempi pasta
yhdelle

1/2  päärynä
1/2 pieni fenkoli
muutama pakaste papu
sinihomejuustoa
pieni kourallinen cocovin pähkinäsekoitusta
rucolaa

Myllyn Parhaan kiharaa spagettia

voita paistamiseen


hunajainen viinietikka

1 tl hunajaa
2 tll valkoviinietikkaa

sekoitetaan


Aloita varaamalla kaikki aineet esille, se nopeuttaa pastan valmistamista huomattavasti.

Laita pastavesi kiehumaan.
Leikkaa fenkolista puolet ohuiksi siivuiksi.
Kuori päärynä ja leikkaa se siivuiksi.
Sekoita valkoviinietikka ja hunaja keskenään pienessä astiassa.
Laita pasta kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen ja sekoita sitä kiehumisen alkuvaiheessa.

Kuullota fenkolia paistinpannulla voissa.
Paahda toisella, kuivalla pannulla pähkinät.
Lisää päärynän siivut fenkolin seuraksi pannulle.
Murusta sinihomejuusto ja nappaa muutama rucolan lehti valmiiksi.
Lisää jäiset pavut pastan joukkoon kiehumaan, kun pasta on muutamaa minuuttia vajaa valmis.
Valuta pastasta vesi, kippaa pasta lautasella, kaada sen päälle päärynät ja fenkolit.
Lisää sinihomajuustomurut, rucola ja pähkinät.
Kaada koko komeuden päälle hunajainen etikka.
Nauti.





Myllyn Parhaan reseptikisa tuli hyvällä hetkellä, syksyn kestänyt lamaannus keittiössä kaipasi loppua. Eläessäni ensimmäistä kertaa yksin lapsen muutettua kotoa olen tulevaisuudenmietteideni lomassa onnistunut hankkimaan jonkinasteisia kriisejä. Ensinnä on ikäkriisin, sitten on yksinolon kriisi ja vihoviimeisenä on miksi kokkaisin vain itselleni kriisi. Vain itselleen ruoanlaitto tuntuu turhalta, olen korvannut useamman aterian puurolla kera voisilmän.

Pastahaaste sai minut havahtumaan höperyydestäni ja ymmärtämään, että vaikka tekisin ruokaa vain ja ainoastaan itselleni, voin silti nähdä vaivaa sen eteen, ettei minun todellakaan tarvitse tyytyä kaurapuuroon aamuin illoin vain siksi, ettei minulla ole ketään jolle kokata.

Arkisena iltana tekemäni pasta oli luksusta jota en ole suonut itselleni, se oli makeaa kuin ikäneidon rakkaus, siinä oli aavistus kitkeryyttä kuin vanhanpiian odotuksessa, siinä maistui suola, kuten citysinkun öissä ja spagetti oli kiemuraista kuin huumori. Arkisen illan pasta oli taputus omalle olkapäälle, sanoin kattiloiden kielellä itselleni olevani kaiken vaivannäön arvoinen.

Pastan sponssasi Myllyn Paras ja pähkinät Cocovi

4 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Tuttuja nuo tuollaiset kriisit;D Eli tsemppiä vaan:) Ja herkullinen pastaruoka:)

Satu -Tsajut kirjoitti...

Kiitos tsemppiä kaivataan köökkiin, jotta tulisi kokkailtua muutakin kuin kaurapuuroa itselle :D

Anonyymi kirjoitti...

Ääni annettu kisaan! :) ..P.S. Tänäinen mutakakku oli oikein mainiota ;)

Satu -Tsajut kirjoitti...

Kiitos :)
Naputan mutaisen leivoksen ohjeen jossain vaiheessa tänne talteen.