maanantai 25. marraskuuta 2013

American Christmas Grill

Klaus K kutsui minut monen muun bloggarin tapaan maistamaan heidän jouluateriansa. Olen muutamaan otteeseen poikennut Klaus K:ssa blogin tiimoilta ja ihastunut paikkaan. Tällä kertaa astuin paikkaan odottavin mielin; minulle amerikkalainen joulu on tuttu vain tv-sarjoista ja en ollut varma mitä odottaa.

Alkuun meille kerrottiin amerikkalaisesta joulusta ja siitä kuinka eri kulttuurit ovat tuoneet siihen oman lisänsä. Meille perinteiset joulunmaut eivät dominoi amerikkalaista joulupöytää. Myöskään Kiitospäivästä itselleni tutut ruoat tai maut eivät nousseet tässä menussa esiin. Kiitospäivästä itselleni tuttuja vihreitä papuja, ruusukaaleja ja maisseja kaipasin tasapainottamaan toimistotyöläiselle raskasta jouluateriaa. Niin siinä se yhtäläisyys meidän jouluumme tulikin, kummassakin kulttuurissa noustaan joulupöydästä vasta kun vatsanahka on pinkeänä.

Alkupalat ja pääruoat olivat lihaisan tukevia ja niissä oli vaikutteita italiasta thaimaaseen. Alku- ja pääruoan kanssa kannattaa olla varuillaan, että jaksaa paneutua kunnolla tärkeimpään; jälkiruokapöytään ja sen laajaan herkkuvalikoimaan.


Uskon tämänkaltaiselle menulle olevan tilausta. Perinteinen jouluruoka on hyvää, etenkin hyvin valmistettuna muttei sitäkään halua syödä määräänsä enempää.  Jos koko joulukuun tankkaa laatikoita, eivät ne välttämättä jaksa enää kunnolla sykähdyttää aattona.

Bulevardi 2-4
Helsinki


keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Jouluinen rahkapiirakka

Jouluinen luumupiirakka

100 g voita
1 kananmuna
1 dl kermaa
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1mm kanelia
1mm neilikkaa
1mm inkivääriä
muskottipähkinää raastettuna

1 pss kuivattuja luumuja
1 rkl konjakkia
1/5 dl vettä

2 dl rahkaa
1 rkl sokeria
1 kananmuna

1mm kanelia
1mm neilikkaa
1mm inkivääriä
muskottipähkinää raastettuna

voita vuoan voiteluun ja jauhoja jauhottamiseen

Laita pieneen kattilaan vettä, niin että pohja peittyy.
Lisää veteen konjakki ja luumut, keitä niitä miedolla lämmöllä.
Sekoita luumuja välilä ja tarkasta etteivt ne kiehu pohjaan. Lisää tarvittaessa vettä.

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Voitele ja jauhota vuoka.

Sulata voi.
Sekoita keskenään kuivat aineet.
Riko kananmunan rakenne haarukalla.
Sekoita kaikki taikina-aineet keskenään.
Kaada taikina vuokaan ja esipaista pohjaa uunissa n. 10 minuuttia.

Sekoita päällisen aineet keskenään.
Tässä vaiheessa luumut ovat jo pehmenneet, mutta eivät aivan höttöjä ja kaikki ylimääräinen vesi on haihtunut pois. Ota kattila liedeltä jäähtymään.

Ota piirakkapohja uunista ja kaada sen päälle luumut.
Mikäli luumuissa on hivenen nestettä jäljellä, voit kaataa sen joko tasaisesti pohjan päälle tai sekoittaa rahkan joukkoon.

Tipauttele rahkaseos lusikalla tasaisesti luumujen päälle.
Laita piiras takaisin uuniin ja paista sitä n. 30 minuuttia, kunnes se on kypsää.

Kävin keskiviikkona pitkästäaikaa tekemässä vuoron setien kanssa ja sain suurta kuittailua ilmestyessäni paikalle tyhjin käsin. Sedät kyselivät mikä meni pieleen, oliko epäonnistuminen suuri. Epäonnistumiseni oli kyllä suuri ja koski ajankäyttöäni, ei kokkailujani. Kysyin sediltä mitä he haluaisivat saada sunnuntaina kahvin kaveriksi ja he pyysivät rahkapiirakkaa. Veikkaan ettei ainakaan nuorimmalla sedällä ollut tämän kaltainen luumupiiras mielessä, mutta mitä eivät määritelleet paremmin :D

Rahkapiirakan ohjeeseen vaikutti paitsi lähenevä joulu myös Eino-myrsky. Vuoron aikana seisoisimme ulkona myrskyn riepoteltavina ja silloin kaloririkas piiras on juuri omiaan tuomaan energiaa työhön.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Kalaa ja ranskalaisia Bridgendissä

Talon seinässä on kyltti, jossa lukee Fish & Chips, ravintolan nimeä ei ole. Talo sijaitsee Coity Roadin ja Cemetery Roadin risteyksessä Etelä-Walesin Bridgendissä. Eksyimme paikalle nälkäisinä, sillä Airbnb:n kautta varaamamme majapaikka sijaitsi ravintolasta kivenheiton päässä.

Paikallisten suosiman ravintolan kala ja ranskalaiset olivat hyviä, Miina päätyi tilaamaan annoksensa kalalla, koska oli aiemmin päivällä nauttinut koulussa joka perjantaisen annoksensa tuota brittien pikaruokaa.



Kalaa ja ranskalaisia ostaessa ei voi olla täysin varma, millaisen annoksen saa. Edes ulkonäkö ei aina kerro mausta. Kun valitset paikkaa, niin katso onko muitakin jonossa, ovatko he paikallisia vai turisteja. Ja ennen kaikkea tuoksuuko ravintolassa eltaantunut öljy, koska kala ja ranu uivat öljyssä niin öljyn laadulla on väliä.

Tämän Walesilaisen kylän annos pakattiin paperiin ja se mitä sieltä kuoriutui lainakodin keittiössä ei ollut kaunista, mutta maultaan tuo saattoi olla paras tähän astisista esityksistä.

Nauti kalasi viinietikan kera.

Autoilu briteissä oli jännää, onneksi kuskina toimi monilla reiteillä huippuunsa hiottu äitini. Navigaattorin, paperikartan ja hyvän kartanlukijan (siis minun) avulla löysimme kaikki kohteemme. Gatwickistä pääsee Walesiin näppärästi ajamaan kolmen eri moottoritien kautta. Automaattivaihteinen auto ja suurilla teillä pysyminen helpottivat ajamista. En ole varma kummittelevatko kapeaakin kapeammat tiet korkeine reuna-aitoineen edelleen äitini painajaisissa, mutta jos niiden aiheuttamia traumoja ei oteta lukuun voinemme suositella autolomaa Walesissa.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Racine Restaurant, Lontoo

 Harrodsin kulmat Knightsbridgessä eivät ole tunnettuja edullisuudestaan, mutta jos on liikkeellä ennen puolta kahdeksaa saattaa saada loistavan illallisen alle kahdella kympillä. Päätimme kokeilla porukalla tarjousmenun, joka sisälsi alkuruoan, pääruoan ja jälkiruoan. Osa seurueestamme suhtautui ranskalaiseen ravintolaan epäillen jäävänsä nälkäiseksi. Ravintolan ruoka oli ranskalaista, mutta ei sitä hienostelevaa sorttia, jossa on kaksi heinää ristissä vaan rehevämpää bistro-tyyliä, joka ei jätä nauttijaansa nälkäiseksi. Menu koostuu perinteisistä ranskalaisista klassikoista ja sen kokoamisessa tunnuttiin huomioidun sesongin tuotteet.



Ruoka ja palvelu olivat loistavia. Tarjoilivat muistivat kuka joi hanavettä ja kuka nautti vetensä kuplilla. Tarjoilijan suosittelemat viinit osuivat hyvin yksiin ruoan kanssa. Ainoa miinus tulee pitkästä pöydästä, joka esti kahdenksanhenkisen seurueemme vapaan keskustelun kaikkien kanssa, mutta harvassa ravintolassa on kokoisellemme porukalle sopiva pyöreä pöytä.

Alkukeitto maa-artisokasta ei ollut pieni
Ravintola oli hyvin suosittu perjantai-iltana ja useampi seurue käännytettiin ovelta pois, suosittelen tekemään pöytävarauksen.

239 Brompton Road
London  SW3 2EP



EDIT. Ravintola on suruksemme lopettanut

tiistai 5. marraskuuta 2013

Maotai Kitchen, Lontoo

China Town Lontoossa on täynnä toinen toistaan houkuttelevimpia ravintoloita. Kahdeksanhenkinen seurue oli suuri, mutta onnistuimme saamaan pöydän Maotai Kitchenistä. Ravintola näyttää pieneltä ulospäin, mutta se on ainakin kolmessa kerroksessa.

Olutkana, annos josta tappeli kolme henkilöä

Ruoka oli toista kuin kotimaisissa kiinalaisissa. Listalta puuttui hapanimeläkana, mutta tarjolla oli possun korvia, kiveksiä, sorkkia, niveliä, mahaa ja niin edespäin. Ruoka oli hyvin maustettua ja chilisessä olutkanassa oli käytetty upean koukuttavasti chiliä, poltteen taso oli huulet muhevoittava, mutta vatsaystävällinen.

Possun niveliä
Annokset olivat valtaisia. Emme tilanneet lisukeriisiä, mutta ruokaa oli silti liikaa. Yksi pääruoka olisi sopivan kokoinen annos kahdelle-kolmelle henkilölle.

Possunkorvaa alkuruoaksi

Ravintola tarjoaa Guizhou:n maakunnan ruokaa, joka oli itselleni aivan uusi, upea tuttavuus. Kanan ja possun lisäksi listalta löytyi mm. meduusaa, jonka rakenne oli purkkamaisena vaikeasti lähestyttävä. Pikkelsöity raastealkuruoka taas oli loistava, aavistuksen tulinen ja maukas.


 Maotai Kitchen
12 Macclesfield Street W1D 5BP
London