perjantai 26. syyskuuta 2014

Llantwit Majorin rantakahvilat

Huomatkaa kuvassa olevat ihmiset, he antavat mittasuhteet maisemalle
 Kävimme tapaamassa tytärtäni Walesissa Llantwit Majorin kylän lähellä. Walesissa on kokemukseni mukaan aina hyvä ilma ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Aurinkoisena syyskuun sunnuntaina kaivoimme t-paitamme esiin ja lähdimme tallustamaan polkua tyttäreni koululta, UWC Atlantic Collegelta länteen.



Jos totta puhutaan, en ymmärrä miksi meidän piti kävellä, se häiritsi pahasti karhunvatukoiden syömistäni. Rakastan noita marjoja ylikaiken ja meillä taisi olla pientä sanomista siitä montako kiloa niitä saa syödä per kävelty maili.

Walesissa ei ole jokamiehen oikeuksia, mutta sielläkin retkeily on mahdollista merkityillä poluilla. Me taivalsimme yhtä tämmöistä polkua pitkin. Rannikkoa kiertää Coast Path-polku ja me marssimme sitä pitkin ensin Nash Point Lighthouse-majakalle piknikille. Eväänä meillä oli lähikaupan juustoja, Borought Marketista Lontoosta ostettuja salameita ja gluteenitonta kakkua sekä omenoita ja sipsejä. Piknikillä muistelimme asiaan kuuluvasti Viisikko-kirjoja ja niiden yltäkylläisiä ruokakuvauksia.


Heritage Coast Cafesta nappasimme mukaan kahvit. Oikeasti kahvihammasta ei vielä kolottanut, mutta turistien tehtävä on jättää paikkakunnalle rahaa, joten teimme osamme. Walesissa on alueita, joissa on paljon köyhyyttä, joten suosittelen lämpimästi paikallisten palveluiden ja tuotteiden suosimista.


Majakalta laskeuduimme kävelemään laskuveden paljastamalle rannalle, siellä ei valitettavasti kasvanut karhunvatukoita. Rantaa pitkin kävely ei ollut niin nopeaa kuin voisi ajatella, sillä kallio on briteissä toisenlaista kuin vahva graniittimme; vesi ja aika olivat syöneet kallion kuhmuille.

Bristolin satamassa on Euroopan kovin vuorovesi, jopa 13,5 m joten vuoroveden vaihtelu on tälläkin alueella suuri ja se kannattaa ottaa huomioon rannalle laskeuduttaessa, joka paikasta ei pääse takaisin ylös turvaan.

Taivallettuamme takaisin koululle täytimme vesipullomme ja jätimme tyttäreni opiskelemaan ja lähdimme syömään karhunvatukoita. Olisin viihtynyt paikallani sinisten herkkujen äärellä, mutta minua raahattiin rantapolkua pitkin tällä kertaa itää kohden.


Pidimme tälläkin matkalla evästauon, en kyllä ymmärrä miksi söimme sipsejä, kun olisimme senkin ajan voineet viettää marjassa. Vanhan tykkilavetin päällä istuen maisemat olivat kyllä hulppeat.

Llantwit Majorin rannalle laskeutuessamme olimme valmiit pitämään tauon paikallisen jäätelön merkeissä. The Beach Cafesta ostettu honeycomb jäätelö oli ihanaa ja virkistävää. Jäätelön jälkeen jatksoimme taivaltaa muutaman mailin tietä pitkin kylään, jossa yllätys yllätys söimme ja kävimme ruokakaupassa. Ruokaa, seikkailuja, ruokaa, siitä oli Viisikkomainen sunnuntaimme koottu.

Loppuun vielä löytämäni kymrinkielinen laulu, jonka sävel lienee meille kaikille tuttu.



Stipendit lukion ekaluokkalaisille UWC-kouluihin myöntää Suomenkulttuurirahasto.

torstai 25. syyskuuta 2014

Riimihärkää nopeasti



Aina ei ole aikaa odottaa muutamaa vuorokautta, jonka riimihärän valmistuminen jääkaapissa kestää, vaan joskus on oikaistava ja toteutettava ohje nopeutettuna.

Riimihärkää

Härän sisäfilettä
suolaa
konjakkia
(mustapippuria)

Leikkaa jäisestä fileestä ohuen ohuita siivuja.
Vaihtoehtoisesti leikkaa sulasta fileestä paksumpia siivuja ja painele ne kelmun välissä ohuemmiksi.
Sipaise siivuihin aavistus konjakkia ja ripauta suolaa päälle.
Anna lihan tekeytyä jääkaapissa peitettynä/suljetussa astiassa muutamasta tunnista vuorokauteen.
Tarjoiluvaiheessa voit rouhaista mustapippuria myllystä maustamaan annosta.

Voit tarjoilla lihan alkupalana salaatin ja muun sellaisen kaverina tai leivän kera leikkeleenä.

Valmistaessasi kuumentamattomia liharuokia, ole tarkka elintarvikehygieniasta ja kylmäketjusta.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Peuraa carpaccio, raakoja herkkutatteja, Andien perunaa, tryffeliä




Viinitalo Pernod Ricard haastoi kehittelemään ruokia viineille kaveriksi. Tällä kertaa teemana on gourmet ja fast food, siis samassa annoksessa.

Gourmet ruoassa korostuu raaka-aineiden laatu ja maku. Skandinaavinenkeittiö on aina arvostanut raaka-aineita, tuoreutta ja selkeyttä joten meillä on hyvä käsitys miltä asioiden kuuluu oikeasti maistua ja mikä on hyvää ruokaa.

Tällä kertaa raaka-aineena meillä oli peuraa, herkkutatteja ja äärimmäisen hyvää perunaa. Annoksen kruunasimme Lontoon Borough Marketista ostetuilla tryffelituotteilla.

Idea ruokaan tuli briteistä, joissa tyttäreni asuu nyt toista vuotta. Perinteinen brittiläinen lounas on kolmioleipä ja sipsit, me teimme siitä vain gourmet version.


Tähän annokseen tarvitset

Peuran sisäfilettä
tuoreen herkkutatin
leipää
persiljaa
timjamia
perunoita
tryffelihunajaa
tryffeliöljyä
öljyä
mustapippuria
suolaa


Leipänä meillä oli Moilasen monikäyttöinen ja gluteeniton Dark bread, mutta mikä tahansa maukas ja tiivis moniviljapaahtoleipä ajaa saman asian.

Raaka liha on syötävää sellaisenaan, kunhan sen kylmäketju on aukoton ja sitä on koko ajan käsitelty ja säilytetty hygieenisesti. Mikäli epäröit, älä syö raakana, paista lihasi mieluummin. Hyvä raaka liha on hyvää, mutta heikosti säilytettyä ei kannata nauttia.

Sama ruoka, mutta härän sisäfileellä


Perunat oli helppo tehdä terveellisiksi ranskalaisiksi; perunat pestiin, leikattiin ohuiksi lohkoiksi ja annettiin kuivahtaa. Perunoiden kuivumista voi vauhdittaa pyyhkäisemällä niistä suurimman kosteuden pois paperilla. Perunoihin hierottiin hyvin vähän neutraalinmakuista öljyä ja pinnalle ripsautettiin pikkuisen suolaa. Perunat paahtuivat uunissa 175-200 asteessa, tasa ja ylälämmöllä, kunnes olivat ruskeita ja nahkeita. Aikaa minulla ei valitettavasti ole kertoa, koska mökin uuni ei ole paras mahdollinen.

Herkkutatin päällä olevassa hunajassa näkyy tryffelisattumia

Peuran sisäfile kaivetaan esiin pakastimesta ja siitä leikataan n. 3-5 mm siivuja. Lihasiivut painellaan tuorekelmun välissä ohuemmiksi.

Herkkutatti leikataan pitkittäin ohuiksi siivuiksi.

Leipä paahdetaan ja siihen sipaistaan aavistus tryffeliölyjä.
Leivän päälle asetetaan lihaviipaleet ja sen päälle pyörätetään myllystä mustapippuria ja suolaa.
Leivälle lihojen päälle asetellaan herkkutattisiivuja yrtit.
Herkkutatin pinnalle ja lihan päälle laitetaan hyvin pieninä pisteinä aavistus tryffelihunajaa.

Ranskalaiset nostetaan lautaselle leivän viereen ja niiden päälle kaadetaan aavistus tryffeliöljyä.

Leipä ja ranskalaiset tarjotaan Campo Viejo Reserva-viinin kera raikkaassa syysilmassa.



Mayan Gold




"Mayan Gold-peruna, Andeilta peräisin olevia Solanum tuberosum L. phureja ryhmään kuuluvia vain vähän jalostettuja Maya perunoita Andeilta. Näissä perunoissa on karoteoiniideja ja ne ovat keltaisempia kuin Euroopassa yleensä viljellyt perunat. Mayan Gold on kullankeltainen jauhoinen, pisaran muotoinen peruna. Kermainen, herkullinen maku, mitä ei voi verrata eurooppalaisiin perunoihin. Kypsymisaika lyhyempi kuin eurooppalaisella perunalla." 
Hyötykasviyhdistys

En ole törmännyt toiseen Mayan Goldin makuiseen perunaan ja koska sen saatavuus on heikkoa, jos ei siis itse kasvata tätä kultaista herkkua, niin suosittelen tekemään ranskalaiset tavallisesta perunasta ja bataatista. Sekoitus ei vedä vertoja tälle Andien aarteelle, mutta antaa vaikutelman kermaisesta makeudesta.

Herkkutatin vaalea pinta ottaa helposti väriä, eli jos teet leivät etukäteen jääkaappiin tarjoilua odottamaan niin älä laita tatin viipaleita leipien päälle värjääntymään.


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Mikä Viini! Vanhalla Ylioppilastalolla

Vanha toimii monen viinitapahtuman järjestyspaikkana ja miksei, siihen se sopii hyvin. Tällä kertaa vuorossa on Mikä Viini! tapahtuma.

Ogier Châteauneuf-du-Pape Clos de l'Oratoire des Papes 2012


Olin tapahtumaa edeltävänä yönä palannut Walesista tytärtäni tapaamasta ja olo oli vaisu. Univelka roikotti silmäluomia alaspäin, mutta mielenkiintoinen aihe sai jaksamaan ajatusten satunnaisesta sakkaamisesta huolimatta. 



Mikä Viini! –tapahtuma on suunnattu sekä Alkon työntekijöille, ravintoloiden sisäänostajille kuin tavalliselle kuluttajalle. Viinien maistelu on mukavaa, mutta siihen tarjoutuu harvoin tavalliselle ihmiselle mahdollisuus tässä mittakaavassa. Mikä viini-tapahtumassa on tarjolla viinejä eri maailmankolkista ja erihintaluokista. Euron-kahden hintaan saa pienen maisteluannoksen, joka riittää antamaan kuvan millaisesta viinistä on kyse.



Ruoan kaveriksi tai odottamaan täysi-ikäistymistä
Mikä Viini!- tapahtuma Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla 17-18.9.2014
Tapahtuman järjestää Viinimaa, joka on Altian  kuluttajaviestintä- ja markkinointi kanava.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Da-Capo-kakku



DA CAPO -KAKKU
Kahden litran vuokaan

4 kananmunaa

2,5 dl hienoa sokeria
200 g pehmeää voita
1 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
1,5 dl vehnäjauhoa
2 dl perunajauhoa
6 kpl Da Capo -patukoita rouhittuna

1. Mittaa kaikki ainekset kulhoon yhtäaikaa ja vatkaa seitsemän minuuttia.


2. Voitele ja korppujauhoita noin 2 litran kakkuvuoka. Kaada taikinaseos vuokaan ja paista 175 asteessa ylä/alalämmöllä uunin toiseksi alimmalla tasolla noin 50-55 minuuttia.

Ohje löytyi täältä:
http://liianhyvaa.blogspot.fi/2014/08/da-capo-kakku.html

Vermon vuoden toiseksi suurimmat ajot joten pitihän sitä sedille leipoa kakkua, pariin otteeseen. Ensimmäinen satsi meni mönkään suklaan kohdalla; rouheat suklaapalat upposivat pohjaan, tarttuivat hyvin voideltuun ja jauhotettuun vuokaan. Kakut kumotessa vuokaan takertunut suklaa pysyi vuoassa kiinni ja kakku repesi rumaksi. Seuraava satsi tuli pöyräytettyä arki-iltana perunan noston jälkeen. En tiedä mikä jumitus iski päähän, mutta mitä ilmeisimmin mittasin liikaa jauhoja. Edes pienen pieneksi murennettu suklaa ei tätä kakkua pelastanut.

Sedät tuhosivat reippaasti kakut ja lupasin jatkossa pysyä itse kehittelemissä ohjeissani, tämä ohjeiden luku kun ei minulta luonnistu. Kokeilkaa te, itse en ihan heti kolmatta kertaa tätä kokeile, sen verran harmittaa.

Kakku on snadi, koska tein taikinasta 2 pienempää kakkua.