perjantai 26. syyskuuta 2014

Llantwit Majorin rantakahvilat

Huomatkaa kuvassa olevat ihmiset, he antavat mittasuhteet maisemalle
 Kävimme tapaamassa tytärtäni Walesissa Llantwit Majorin kylän lähellä. Walesissa on kokemukseni mukaan aina hyvä ilma ja tämäkään kerta ei ollut poikkeus. Aurinkoisena syyskuun sunnuntaina kaivoimme t-paitamme esiin ja lähdimme tallustamaan polkua tyttäreni koululta, UWC Atlantic Collegelta länteen.



Jos totta puhutaan, en ymmärrä miksi meidän piti kävellä, se häiritsi pahasti karhunvatukoiden syömistäni. Rakastan noita marjoja ylikaiken ja meillä taisi olla pientä sanomista siitä montako kiloa niitä saa syödä per kävelty maili.

Walesissa ei ole jokamiehen oikeuksia, mutta sielläkin retkeily on mahdollista merkityillä poluilla. Me taivalsimme yhtä tämmöistä polkua pitkin. Rannikkoa kiertää Coast Path-polku ja me marssimme sitä pitkin ensin Nash Point Lighthouse-majakalle piknikille. Eväänä meillä oli lähikaupan juustoja, Borought Marketista Lontoosta ostettuja salameita ja gluteenitonta kakkua sekä omenoita ja sipsejä. Piknikillä muistelimme asiaan kuuluvasti Viisikko-kirjoja ja niiden yltäkylläisiä ruokakuvauksia.


Heritage Coast Cafesta nappasimme mukaan kahvit. Oikeasti kahvihammasta ei vielä kolottanut, mutta turistien tehtävä on jättää paikkakunnalle rahaa, joten teimme osamme. Walesissa on alueita, joissa on paljon köyhyyttä, joten suosittelen lämpimästi paikallisten palveluiden ja tuotteiden suosimista.


Majakalta laskeuduimme kävelemään laskuveden paljastamalle rannalle, siellä ei valitettavasti kasvanut karhunvatukoita. Rantaa pitkin kävely ei ollut niin nopeaa kuin voisi ajatella, sillä kallio on briteissä toisenlaista kuin vahva graniittimme; vesi ja aika olivat syöneet kallion kuhmuille.

Bristolin satamassa on Euroopan kovin vuorovesi, jopa 13,5 m joten vuoroveden vaihtelu on tälläkin alueella suuri ja se kannattaa ottaa huomioon rannalle laskeuduttaessa, joka paikasta ei pääse takaisin ylös turvaan.

Taivallettuamme takaisin koululle täytimme vesipullomme ja jätimme tyttäreni opiskelemaan ja lähdimme syömään karhunvatukoita. Olisin viihtynyt paikallani sinisten herkkujen äärellä, mutta minua raahattiin rantapolkua pitkin tällä kertaa itää kohden.


Pidimme tälläkin matkalla evästauon, en kyllä ymmärrä miksi söimme sipsejä, kun olisimme senkin ajan voineet viettää marjassa. Vanhan tykkilavetin päällä istuen maisemat olivat kyllä hulppeat.

Llantwit Majorin rannalle laskeutuessamme olimme valmiit pitämään tauon paikallisen jäätelön merkeissä. The Beach Cafesta ostettu honeycomb jäätelö oli ihanaa ja virkistävää. Jäätelön jälkeen jatksoimme taivaltaa muutaman mailin tietä pitkin kylään, jossa yllätys yllätys söimme ja kävimme ruokakaupassa. Ruokaa, seikkailuja, ruokaa, siitä oli Viisikkomainen sunnuntaimme koottu.

Loppuun vielä löytämäni kymrinkielinen laulu, jonka sävel lienee meille kaikille tuttu.



Stipendit lukion ekaluokkalaisille UWC-kouluihin myöntää Suomenkulttuurirahasto.

3 kommenttia:

mbkarhu1 kirjoitti...

Tuota... miksi et ostanut karhunvatukkajäätelöä ;-)

Jael kirjoitti...

Karun kaunista:)

Satu -Tsajut kirjoitti...

mbkarhu1: koska honeycomb on myös parhautta. Pidän liian monista asioista :)

Jael, Wales on tuolla etelässäkin kauneuden, runojen ja karuuden tyyssija. Jonain päivänä matkaan pohjoiseen katsomaan kaikki ne vanhat linnat ja vuoret.