maanantai 27. lokakuuta 2014

Hedelmäsalaatti

halloween meloni

Liian usein näkee Halloweenherkkujen olevan epäterveellisiä, joten päätin kuvata yhden tavallisen arkiherkun Halloweenmäisenä. Hedelmäsalaatti kuulostaa hitusen tylsältä mutta sitä se ei maultaan ole. Vesimelonit ja kotimaiset omenat ovat sesongissa ja banaania ja satsumia on kaupassa tavanomainen tarjonta. Kun pienentää kaikki suunnilleen samankokoisiksi paloiksi, antaa salaatin muhia ainakin puoli tuntia jääkaapissa ja tarjoaa koko komeuden karmaisevaksi veistetyn monsterin pukluna on kaikki kohdallaan.

Olemme omimassa Halloweenia Jenkeistä ja vaikka kaupallinen juhla Kekrin aikaan onkin hauska syksyn piritys, niin voimme olla omaksumatta juhlan kaikista epäterveellisimpiä piirteitä. Voimme pyrkiä muokkaamaan osasta hurjia herkkuja terveellisempiä vaihtoehtoja. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan hedelmäsalaatin kaverina vanhan Halloween kirjoituksen dippityyppiä.

Dippityyppi

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kurpitsakeitto

halloweenkurpitsa


Kurpitsakeitto

1-2 litraa kurpitsaa
keltasipuli
4 valkosipulinkynttä
vettä
3 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
pipipiri-maustetta

Pilko hyvin pieneksi sipulit ja kurpitsa.
Keitä kasviksia pienessä määrässä vettä n. 15 minuuttia, kunnes ne ovat kypsyneet.
Soseuta keitto sauvasekottimella.
Lisää joukkoon kermaa.
Mausta keitto suolalla, pippurilla ja piripirillä.
Anna keiton muhia hetki, tarvittaessa soseuta se uudelleen ja lisää vettä jos rakenne on liian tönkkö.
Tarkasta maku ja nosta tarjolle syksyn viimeisten rikkaruohojen, vesiheinän eli pihatähtimön koristamana.


Tähän aikaan vuodesta kaupat pullistelevat talvikurpitsoita. Ennen kuin kaiverrat kurpitsasta hurjan koristeen Halloweeniksi, niin rapsuta kurpitsasta itsellesi keittoainekset. Talvikurpitsa maku on mieto ja helposti lähestyttävä. Kasvattamamme talvikurpitsa oli liki rantapallon kokoinen, mutta se oli muiden talvikurpitsojen tapaan sisältä ontto. Kurpitsa keitto oli kurpitsan ja kerman vuoksi pehmeän makuinen, mutta piripiri antoi sille potkua.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Kasvisnyhtö


Spagettikurpitsaa "nyhtölihana"

Spagettikurpitsa
suolaa
Chipotle-tabascoa/chilikastiketta

Halkaise spagettikurpitsa ja poista siemenet.
Paahda kurpitsan puolikkaita uunissa 175 asteessa, kunne kurpitsan liha on pehmeää.
Kapsuta kurpitsa vähä kerrassaan irti kuorestaan.
Kasaa keko kurpitsaa lautasellesi ja roiski päälle savunmakuista chilisoosia ja suolaa.

Spagettikurpitsa muuttuu kypsyeässään täysin erilaiseksi, kuin muut kurpitsa. Rakennetta voisi verrata spagettiin tai nyhtölihaan.

Viime syksynä facebookkini räjähti nyhtölihan ylistäjistä ja muutama vegaaninen reseptikin siellä vilahti. Kaikki näkivät hirveästi vaivaa asian kanssa, minä oikaisin. Kurpitsa löytyi takapihalta ja ruoka valmistui hetkessä. Söin tätä useampana päivänä, suorastaan addiktoidun tämän makuun, ohje jäi silloin julkaisematta. Tämä annos ei sinällään juuri pidä nälkää, koska se ei sisällä mitään proteiinia joten tarjoa lisukkeena papusalaattia tms.

Kurpitsan taimi oli Hyötykasviyhdistyksen Annalan taimimarkkinoilta ja tuotti metrien mittaisen varren lisäksi muutaman kurpitsan. Veikkaan laihan maan ja kastelun vähyyden olleen syynä heikkoon satoon.

maanantai 20. lokakuuta 2014

Kysymyksiä ja vastauksia

Liityin Facebookissa ryhmään Bloggaajien Blogiyhteistyöt - BB-kamut. Ideana on keksiä kimpassa eri aiheita, joista kirjoittaa. Tämän kertainen postaus sisältää kysymyksiä ja vastauksia. Sain kysymykset Elohopeaa iholla-blogin Veeralta ja itse esitin kysymyksiä Jonlicious-blogin Jonnalle. 

Itse en tunne henkilökohtaisesti ketään BB-kaveria, joten kysymykset ovat hyvin peruskysymyksiä ja samalla sellaisia, joita tässä blogissa ei ole käsitelty. Veera kysyi minulta molemmista blogeista, tästä ja Pöllöpostista. Pöllöposti-blogi on tyttäreni ja minun yhteinen kuulumisten vaihtopaikka ja samalla paikka, josta UWC-stipendistä kiinnostuneet saavat lisätietoja yhdestä UWC-koulusta ja siitä millaista opiskelu siinä on.
1. Mistä sait idean pitää blogia tyttäresi kanssa?
Tyttäreni haki ja sai IB-lukion ensimmäisellä ollessaan Suomenkulttuurirahastolta stipendin UWC Atlantic Collegeen Walesiin ja hän muutti koululle ollessaan 16 vuotias. Blogi aktivoitui silloin todenteolla. Alkuperäistä ideaa yhdessä bloggaamiseen en varmaksi muista.

2. Kumpi ylläpitää enemmän teidän yhteistä blogia?
Blogin päivityksistä on viime aikoina vastannut tyttäreni Miina ja yleensä hänellä on mielenkiintoisempia kuulumisia kerrottavanaan kuin minulla.

3. Mitä teidän blogi pitää sisällään?
Pöllöpostia-blogi pitää sisällään kuulumisiamme. Tyttäreni kirjoittaa elämästään ja opiskelustaan Briteissä ja itse laitan hajanaisia ajatelmia ja tapahtumia hänelle ja puutarhakuulumisia itselleni ylös. Blogi on siis hyvin boheeminjoustavainen sisällöltään.

4. Minkä ikäisiä sinä ja tyttäresi on?
Tyttäreni täytti juuri 18 ja itse olen 35

UWC-kesäloma; lomalla koululta, ei koulujutuista

5. Kauan olette pitäneet kyseistä blogia?
Vuodelta 2011 on yksi päivitys jäljellä, kunnolla blogi käynnistyi 2013.

6. Pidät myös ruokablogia. Onko se pelkkää ruokareseptien jakamista vai jotain muutakin?
Tsajut-ruokablogi on sähköinen reseptiarkistoni jonka kumppanina kulkee Tsajut-facebooksivu. Blogissa pyrin jakamaan melko helppoja ohjeita ja pääsääntöisesti kaikki ainekset saa tavallisesta ruokakaupasta. Minulla on kokemusta tarkan markan taloudenpidosta, joten reseptejä löytyy pienempäänkin budjettiin. Välillä nostan esiin ruoan kasvattamista, se on yllättävän helppoa ja aina siihen ei tarvita edes omaa maatilkkua. Kerron myös edullisista ravintolakokemuksista meillä ja maailmalla. Tällä hetkellä blogissa on aika hyvin edustettuina Walesin ja Lontoon ravintoloita

Retiisit 2014

7. Onko sinulla pihamaalla oma vihannes ja perunasato?
Minulla kasvoi tänä kesänä etupihalla tomaatteja, basilikaa, ruusupapua ja perunoita.
Takapihalla kasvoi kurpitsaa, mäkimeiramia, tomaatteja ja mustaherukka

Aarin kaupunkipalstalla oli mm. perunoita, maa-artisokkaa, valkosipulia, mansikoita, herukoita, vadelmia, karviaisia, raparperia, minttua.

Orimattilassa oli suurin osa perunoista, kelta- ja punasipuleita, kesäkurpitsaa, jättikurpitsaa, papuja (runner bean), herneitä, tilliä, retiisejä, persiljaa sekä kehäkukkaa ja köynöskrassia.

Mökillä äitini huomassa kasvoi ruukuissa yrttejä.

Harrastan siis helppoja lajikkeita, kesäni on kiireinen enkä kerkeä juurikaan kasvimaata hoitamaan joten valitsen varmoja ja itsekseen toimeentulevia kasveja.

8. Mikä on lempi ruokasi?
Minulla ei ole yhtä tiettyä lempiruokaa. Pidän tuoreista raaka-aineista yksinkertaisesti valmistetusta kotiruoasta.

Miinan tekemä kanadippi on vaarallisen hyvää

9. Kerro joku ruoka moka minkä olet tehnyt?
Kokeilin tehdä töihin sedille kakkua helpoksi kehutulla ohjeella. Tein kerran ja tein toisenkin, mutta molemmat kerrat epäonnistuivat ja vielä eri tavalla. Julkaisin toisesta blogista bongatun ohjeen surullisen tarinani kanssa. Yhtään ei lohduttanut, että hoksasi jälkeenpäin, missä kohtaan meni pieleen, sillä molemmat mokat (liian isot suklaapalat, väärin mitattu jauhomäärä) olivat sellaisia että ne olisi voinut välttää keskittymällä siihen mitä on tekemässä.

10. Milloin aloit pitämään ruokablogia?
Ruokablogi aloitti vuonna 2008, tarkoituksena oli kirjata ohjeita ylös itselle ja ruokien maistajille. Tuolloin kokkailin usein muiden köökeissä ja harmitti, kun omat ohjeet olivat kotosalla, lisäksi joidenkin ohjeiden perään kyseltiin ja ne oli helpompi jakaa netissä. Sama kotikutoinen linja on pitänyt nämä vuodet, vaihtelevaa kokkailua kotona ilman turhia hienosteluja.


*

Kuulisin mielelläni mielipiteitänne tästä ja edellisestä BB-kirjoituksesta arjen säästöistä. Jaksatteko lukea tarinointia, vai kaipaatteko puhdasta sähköistä reseptiarkistoa?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Jauhelihaa ja perunaa muffinin muodossa


Kotitilan Lihaa parhaimmillaan reseptikisassa oli tällä kertaa vuorossa aihe Jauhelihaa 2.0.

Jauheliha on aina ollut yksi perusraaka-aineistani, se on edullista, nopeaa ja monikäyttöistä. Tällä kertaa jauheliha oli priimaa; lihakarjan lihaa. Lihakarja tai pihvikarja, kummaksi sitä haluaakaan kutsua, on jalostettu ruoaksi, ne tavalliset lehmät taas ovat jalostettu lypsämään. Lihoissa on eroa ja liharotuisen eläimen liha vain on herkullisempaa kuin muuhun käyttöön jalostetun eläimen.

Teema oli jauhelihaa 2.0 eli jauhelihasta jotain uutta. Tässä vaiheessa oma pääni löi tyhjää ja käännyin lähipiirini puoleen ja otinpa asian esiin tutun lihakarjan kasvattajan kanssa. Kaikki sanoivat yhtä ja samaa; jos sinulla on laadukas liha, älä peitä sen makua mausteisiin. Pippuria, suolaa ja ehkä sipulia siinä kaikki, näin maustamisesta sanottiin. Kaikki vielä erikseen muistuttivat ettei hyvälaatuinen jauheliha tarvitse kananmunia, korppujauhoja, puuronjämiä tai mitään sellaista pysyäkseen pihvinä.

Mikäli olisin valmistanut ruokaa muualle kuin kilpailuun olisin tehnyt jauhelihasta pihvin, suolan, pippurin ja sipulin kanssa. Paistanut pihvin pannulla ja nauttinut sen sisus punertaen hyvien lisukkeiden ja viinin kera.

Minusta ei ollut peittämään lihan omaa hyvää makua mausteilla, joten päätin maustaa sen yksinkertaisesti ja kehittää tarjoiluun jonkun jujun. Näin siis päädyin tarjomaan lihapullat ja muussia.


Lihapullat

500 g pihvikarjan jauhelihaa
1/2 punasipuli
suolaa
pippuria
juustoa, cheddaria tai muuta rasvaista juustoa
(ketsuppia/sinappia)
voita paistamiseen

Laita uuni kuumenemaan ylälämmölle 250 asteeseen.
Silppua sipuli hyvin, hyvin pieneksi silpuksi.
Leikkaa juustosta puolikkaan peukalonpään kokoisia paloja.
Sekoita jauheliha, sipuli, suola ja pippuri keskenään.
Ota palanen jauhelihaa käteesi ja painale siitä levy, aseta levyn päälle juustopala.
Muotoile jauhelihasta lihapulla juuston ympärille.
Paista lihapullaan pannulla ruskea pinta.

Laita perunamuussi pursottimeen, käytä suurta tyllaa, muussi ei mahdu pienimmistä läpi.
(Nosta lihapulla muffinivuokaan, sipaise halutessasi sen päälle aavistus sinappia tai ketsuppia).
Pursota lihapullan päälle kuorrute muussilla.
Laita perunamuussi kuorrutteinen lihapulla uuniin.
Anna perunamuussin saada väriä ja tarjoa lihaisa leivonnainen kuumana.

Kun jauhelihassa on pelkkää nautaa ei sen tarvitse olla läpikotaisin kuivaksi paistettua. Punerrus ei haittaa tämän jauhelihan kanssa, toisin kuin sikaa sisältävän jauhelihan ollessa kyseessä.

Pikkuruiset lihapullat ilman täytettä

Muussi

400 g kuorittuja jauhoisia perunoita
1 dl kermaa
maitoa
suolaa
2 rkl parmesaani raastetta
1 kananmuna

Keitä perunat kypsiksi ja kaada niistä vesi pois.
Muussaa perunat nuijalla tai sähkövatkaimella.
Lisää muussin joukkoon kerma ja suola.
Lisää maitoa kunnes muussi on sopivan löysää.
Sekoita joukkoon juustoraaste.
Tarkista maku, muussin ei pidä olla liian vähäsuolaista.
Sekoita joukkoon kananmuna.

King Edward-peruna

Jamie Oliverkin ymmärää King Edward-perunan päälle ja käyttää sitä useissa resepteissään nimeltä mainiten.

"King Edwardin lajikeominaisuuksia on yritetty kopioida, mutta niitä ei ole kyetty ylittämään, siksipä King Edward on ollut jo sata vuotta ehkä kuuluisin perunalajike Pohjois-Euroopassa. Esimerkiksi niin Englannissa kuin Ruotsissa se lienee suosituimpia vanhempia lajikkeita ja tunnetaan vielä Suomessakin, vaikka saatavuus on ollut heikkoa. Erinomainen maku ja keitto-ominaisuudet. Soikeissa mukuloissa viehättävät punaiset väriroiskeet silmien ympärillä. Malloltaan kermankeltainen, jauhoinen lajike. Sopii erinomaisesti uuniperunaksi. Satoisa, myöhäinen lajike, nosta varastoon syys-lokakuussa. "

Siemenperunoita on viime vuosina saanut Hyötykasviyhdistykseltä, josta myös oheinen kuvaus. Peruna on tuottanut mukavasti satoa ja kestänyt tarjoamaani huonoa hoitoa vallan mainiosti. Tänä kesänä söimme Orimattilan perunapellon sadon uusina perunoina, mutta muutama sai rauhassa kasvaa suuriksi uuni- ja muussiperunoiksi.


tiistai 14. lokakuuta 2014

Myskikurpitsaa tomaattikeitossa


Tomaatti-myskikurpitsakeitto

1 kg tomaatteja
300 g paahdettua myskikurpitsaa (paino ilman kuoria)
100 g tuorejuustoa
kuivattuja yrttejä; basilikaa, timjamia, oreganoa 1tl kutakin
suolaa
pippuria

pinnalle paahdettua sipulirouhetta

Kalttaa tomaatit: tee tomaatteihin veitsellä ristiviilto. Upota tomaatit kiehuvaan veteen hetkeksi. Kuori tomaatit.
Poista tomaateista kannat ja lohko ne.
Mikäli olet herkkäsuinen poista tomaatin siemenet.
 Kaada kattilan pohjalle vettä, niin että pohja juuri ja juuri peittyy.
Laita tomaatti lohkot kattilaan kiehumaan.Leikkaa uunissa paahdetuista myskikurpitsoista kuoret pois ja tarvittaessa pienennä niitä vähän.
Lisää kurpitsan palat keittoon kiehumaan.
Laita tuorejuusto ja mausteet kattilaan ja anna poreilla hetki.
Aja keitto seuvasekoittimella silkkiseksi.

Kaada keitto lautaselle, rouhaise pippuria päälle ja korista sipulirouheella.

Tämä on se hetki, kun lokakuun alussa sisälle kypsymään nostetut tomaatit alkavat olla kaikki samaan aikaan valmiita nautittavaksi. Hurja kasa oman pihan tomaatteja vaatii hurjaa määrää soppaa, tänä vuonna. Aiemmin teimme mm. sadonkorjuusoppaa, jossa tomaatti näytteli tärkeää osaa.

Tähän arki-illan pelastajaan tuli jääkaapin jämät tomaattien kaveriksi. Tuorejuuston päiväys läheni uhkaavasti, joten kippasin kaikki keiton joukkoon. Myskikurpitsaa taas paahdoimme viikonloppuna lounaan kasvislisäkkeeksi runsaasti.

Etupiha 2013
Tomaatteja kasvatan siis etu- ja takapihalla. Etupihalle olen saanut kuvassa takana olevan valkoisen puuastian kehikolla. Tuossa mahtuu hyvin kasvamaan 2 tomaattia ja etualalle jää tilaa basilikalle/piparmintulle/ruohosipulille. Kyseiset kasvit ovat tomaatin kumppanuuskasveja eli ne hyötyvät toistensa läheisyydestä ja lisäksi basilika ja ruohosipuli muodostavat yhdessä tomaatin kanssa valmiiksi mainion salaatin.


torstai 9. lokakuuta 2014

Arjen ruokasäästöt

Keskustelin muutaman bloggaajan kanssa säästämisestä ja lupauduin kirjaamaan ylös muutamia mietteitäni aiheesta ruokaan liittyen.

Minä en säästä, olen taloudellinen, se on elämäntapa ja sillä säästyy rahaa. On tottumus katsoa kilohinnat ja tehdä mielessä tuotevertailua, miettiä mitä ja mistä ostaa. Koetan tehdä järkeviä valintoja. Järkevissä valinnoissa hinta on yksi kriteeri, mutta vain yksi. En osta mitään tuotetta vain siksi, että se on halvin mahdollinen. Vertaan ostopäätöstä tehdessäni tuotteen laatua muihin vastaaviin. Vaakakupissa painaa reilut tuotanto-olot, kotimaisuus ja omat henkilökohtaiset mieltymykseni.

Verratessani hintoja teen sen ulkomuistista, tiedän mitä suunnilleen mistäkin kannattaa maksaa. Ostan tuotteen tai jätän sen kauppaan ja jään odottamaan tarjousta. Hyödynnän myös punalappuisia tuotteita, niitä joista päiväys on juuri loppumassa. Päiväystuotteet ovat hyviä, jos ne pääsee heti käyttämään tai pakastamaan käyttöä odottamaan. Tarjousten perässä en kulje säännöllisesti, sillä koetan säästää niukaksi käynyttä aikaani muuhunkin kuin ostoksilla käymiseen.

Ruokakuluista voisi nipistää paljon enemmän, mutta haluan syödä hyvää, laadukasta ruokaa josta saan monipuolisesti vitamiineja ja hivenaineita. En ole valmis tinkimään ruoan hinnasta sen laadun kustannuksella.


Oli aika kun varani olivat äärimmäisen niukat ja siitä jäi tottumus verrata kilohintoja ja arvioida minkä kokoinen pakkaus on järkevintä ostaa. Toki nyt lapsen muutettua maailmalle tulee vastaan myös asian toinen laita; kerkeänkö käyttämään suuren pakkauksen vai onko siinä riski jäädä käyttämättä ja päätyä roskikseen? Jokainen roskiin kipattu asia on rahaa roskikseen.

Kuvassa ei ole keittämääni puuroa vaan herkkuja Lontoolaisilla ruokamarkkinoilla
Suurimmat säästöt olen varmasti saavuttanut aamupaloista. Lapsuudenkodissani syötiin arkiaamuisin puuroa, kaurapuuroa tai neljänviljanpuuroa. Omaan kotiin muuttaessa päätin muuttaa asioita paremmiksi ja jätin listasta pois neljänviljanpuuron ja söin vain sitä parempaa puuroa.

Taannoin lapseni skypetti minulle Walesista ja kertoi leirillä saaneen juuri samanlaista puuroa, kuin lapsena tapasi saada. Olin hetken aikaa liikuttunut, sitten tuo ryökäle jatkoi tarinaansa. Leirinkin puuro oli ollut kylmää, suolatonta ja lusikkaan tarrautuvaa, juuri kuten onnellisina lapsuuspäivinä ;)

Puuropaketin hinnalla saa paketin leipää, puuropaketti vain kestää kauemmin eikä tarvitse lisukkeeksi muita tykötarpeita. Jos puuron syöminen joskus tympii, niin siihen saa kummasti motivaatiota kun laskee paljonko leivät, leikkeleet, juustot, murot ja myslit maksaisivat ja paljonko puurossa pysyttelemällä säästää.

Jos leipää kumminkin kaipaa pöytäänsä, kannattaa se leipoa itse. Tähän blogiin olen koonnut muutaman leipäohjeen, osa on äärimmäisen helppoja ja halpoja tehdä ja osa on piirun verran haastavampia ja arvokkaampia,mutta silti edullisia.


Aiemmin olin ahkera eväiden tekijä. Söin töissä omia eväitä, niitä iltaruoan jämiä. Kokkasin isoja annoksia, jolloin pääsin hyödyntämään suurempien pakkauskokojen edut ja sain samalla vaivalla useammalle aterialle ruoan. Nyt minulla on töissä vain puuropaketti aamiaista varten. Laiskuus tässä asiassa on saanut kukkaroni kevenemään ja aina säännöllisesti suunnittelen palaavani vanhaan.

Aamukahvin nappaanmukaan omasta keittiöstäni. Kunnon termosmuki takaa laadukkaan kahvihetken julkisessa kulkuneuvossa tai työpöydän ääressä, riipuen aivan aamujumituksen määrästä.

Satunnaisesti töissä mukana oleva välipala estää pitkien päivien jälkeiset heräteostokset. Kun ei ole nääntymässä nälkään ja raahusta uupuneena kauppaan verensokerit pohjamudissa, niin malttaa tehdä ostokset järkevästi eikä turvaudu niin herkästi kehnoihin vaihtoehtoihin. Leipä, hedelmä tai rahka virkistää työläisen iltapäivää ja antaa myös lisää virtaa tekemiseen.

Eväitä, välipalaa ja kahvia töihin raahatessani tarvitsen avuksi kassin jota taas voin hyödyntää pikkuostosten kanssa: ostan vain sen mikä kassiin mahtuu, jolloin en osta liikaa ja säästän lisäksi muovipussin hinnan.





Kasvatan jonkin verran ruokaa itse. Erikoisperunoiden viljely ei ole taloudellisesti kannattavaa, sillä peruna on kaupassa halpaa, jos siis tyytyy tavanomaiseen. Pavut, kesäkurpitsa ja marjapensaat antavat kivasti liki ilmaisen lisänsä ruokapöytään. Olen kasvattanut sekä papuja, että kesäkurpitsaa ruukussa, joten niiden viljelyä varten ei tarvitse edes omaa maatilkkua. Ruohosipulin sain kestämään hengissä vuosia parvekelaatikossa, se talvehti hyvin kun multa ei päässyt missään vaiheessa kuivumaan liikaa. Persilja on kaksivuotinen ja on poimittavissa vielä lumen altakin.

Suomen jokamiehenoikeudet mahdollistavat metsänantimien vapaan poimimisen ja niinpä tänäkin syksynä pakastimeen ja kuivuriin on päätynyt useampi korillinen sieniä. Totuuden nimissä sanottakoon, että äitini reippaili valtaosan niistä metsästä ja yhdessä sienestäessämme hän osoitteli sienisokealle mistä kannattaa poimia metsän aarteita koriin.

Kasvimaa 15.6.2014, Orimattila


Ja jos joskus käy niin onnellisesti, että pääsette seudulle, jossa kasvaa karhunvatukoita parhaaseen marjanpoimimisaikaan, niin pupeltakaa sydämenne kyllyydestä, tämä herkku on Suomessa kallista.

Katkeran kuuloisen avautumisen takana on ajatus sesonkien hyödyntämisestä. Sesonkituotteet ovat yleensä edullisimmillaan, maukkaimmillaan ja parhaiten tarjolla niinä hetkinä kun ne ovat runsaimmillaan. Siitä millä on juuri nyt paras satokausi pääset selville esimerkiksi Satokausikalenterin avulla.





Tavoitteenani olisi tulevaisuudessa vähentää kaupassa käyntikertoja. Mökillä ollessamme käymme kaupoilla harvakseltaan ja teemme sen kauppalistan kanssa. Kauppalista auttaa ostamaan pakolliset asiat, niin ettei ostoksille tarvitse heti palata. Jokainen ostoskerta on mahdollisuus langeta heräteostoksiin, joihin kuluu vuositasolla aikamoinen summa rahaa.

Jonain päivänä, sitten kun olen järjestelmällisempi, niin aion pitää kirjaa mitä kaappini sisältävät, Kaappien, hyllyjen, pakastimen ja ties minkä perukoille jää liian pitkäksi aikaa nyssäköitä. Mikäli kaikki kaappiin laittamansa kirjaisi listaan, niin olisi helppo olla selvillä siitä, mitä kaikkea kotona on ja mitä sinne oikeasti tarvitsisi hankkia lisää. Minulla on jo kaksi nettisivua tallessa tätä hanketta varten:


http://frugalliving.about.com/od/freezingfoods/ss/Freezer_Inventory_List.htm

Ja lopuksi vanhana Korson Marttana todettakoon: Martat osaavat nämä asiat loistavasti. Lisätietoja saa heidän nettisivuiltaan tai paikalliselta yhdistykseltä.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Sadonkorjuukeitto


Sadonkorjuukeitto

2-3 dl kurpitsaa
2 valkosipulinkynttä
1 sipuli
1 pienen kukkakaalin kanta ja lehdet
1 dl ruusukaalin lehtiä
600 g tomaatteja
2 dl kermaa
1 litra vettä
suolaa
mustapippuria
timjamia
rosmariininoksa
basilikaa
1-2 rkl valkoviiniä


Koverra lusikalla pienestä talvikurpitsasta pois siemenet ja kurpitsaa.
Laita kovertamasi kurpitsan palat kattilaan ja kaada päälle vettä, niin että kurpitsa on vedessä.
Keitä kurpitsaa miedolla lämmöllä.
Kuullota pannulla silputut valkosipulit, sipuli, ruusukaalin lehdet, pilkotut kukkakaalin kanta ja lehdet.

Kalttaa tomaatit.
Tee tomaatteihin x-viilto päälle ja upota ne hetkeksi kiehuvaan veteen.
Poista tomaattien kuori ja kanta.
Leikkaa tomaatit puoliksi ja lisää ne kurpitsan seuraksi.

Lisää keittokattilaan pannulla kuullotetut kasvikset.
Mausta keittoa yrteillä, suolalla ja pippurilla.
Anna keiton kiehua hiljalleen kypsäksi.

Kasvisten kypsyttä ongi rosmariinin oksa pois.
Tee keitosta tasaista sauvasekoittimella.
Lisää joukkoon kermaa.
Lisää vettä tarvittaessa.
Tarkista keiton maku maistamalla.
Lisää joukkoon 1-2 ruokalusikallista valkoviiniä.
Anna keiton hautua hetken aikaa.

Kaada keitto tarjolle koverrettuun kurpitsaan.
Tarjoa keitto leivän ja valkoviinin kanssa.




Keiton saa sakeammaksi keittämällä joukossa 1-2 jauhoista perunaa.
Kaaleja lukuunottamatta kasvikset olivat omalta maalta

torstai 2. lokakuuta 2014

Nopeat sisäfilepihvit ja paistetut herkkutatit





Nopeat fileepihvit ja paistetut tatit

naudan sisäfilettä
herkkutatteja
voita
persiljaa
suolaa
(tryffelihunajaa)

Nosta liha hyvissä ajoin lämpiämään.
Leikkaa lihasta 2-5 sentin  paksuisia siivuja.
Leikkaa tateista pystysuunnassa ohuen ohuita viipaleita.
Kuumenna (parila)paistinpannu kuumaksi, niin että voi ruskistuu.
Paista ensin tatteja muutama minuutti.
Lisää pannulle pihvit, käytä ne vain pannulla, niin että pinta saa kauniin värin, mutta liha ei kypsy läpi kypsäksi. Pihvit siis vain pyörähtävät pannulla.
Korista sienet ja liha persiljalla, rouhaise päälle suolaa.
(Sipaise pihvien ja herkkutattien päälle pieni sipaus tryffelihunajaa).

Nauti esimerkiksi itse valmistettujen ranskalaisten kera.

Voisi kuvitella, että ruokabloggaaja porukassa on ilo. Voisi kuvitella saavansa mitä erilaisempia herkkuja joka päivä. Karu totuus on, ettei se mene niin, ei ainakaan kohdallani. Meillä oli siis leppoisa viikonloppu mökillä; sienestystä, kalastusta, remonttia, mökin talviteloille laittamista ja suursiivousta, siinä lomassa minä sitten kuljin ympäri saarta tyrkyttäen uhreilleni lihaa ja tattia mitä erilaisimmin valmistettuina. Nyt juksasin, raakana pakotin suurimman osan syömään, eri tavoin maustettuina. Jossain vaiheessa viikonloppua hellyin ja päätin tarjota lihaa ja sieniä kanssamökkeilijöille myös kuumennettuna versiona, yllä olevasta kuvasta näette lopputuloksen. Viikonloppuna siis syötiin peura ja härkä carpacciota, nopeutettua riimihärkää ja näitä pikapihvejä, onneksi iltapalaksi oli kahdeksan savuahventa, se se on oikeaa mökkiruokaa jos mikä.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Las Iguanas - Cardiff

Chorizoa maukkaassa kastikkeessa
 

Edullista lounasta havitellessa on hyvä omata opiskelijabudjetilla elävä paikallisopas. Päädyimme nauttimaan lounaamme Etelä-Amerikasta makumaailmansa ammentavaan ketjuravintolaan, Las Iguanakseen. Cardiffin kahdesta ravintolasta valitsimme keskustan ravintolan, sen joka on aivan Cardiff Central-rautatieaseman kupeessa.

Puolikas kana bbq-soosilla
Lounasaikaan ravintolassa oli tarjouksia, oli edullisempaa menuuta, alkoholittomia drinksuja kaksi yhden hinnalla, joten päätimme tilata vähän kaikkea.

Mustapapusoosia ja tortilla täytettynä myskikurpitsalla


Otimme pari erilaista alkupalaa, kaksi kasvispääruokaa ja yhden hyvin lihaisan pääruoan.

Tortilla oli kevyempi kasvisruoista vaikkakin ihmettelimme käyttävätkö ne siellä etelässäkin myskikurpitsaa. Mustapapusoosi takasi sen, ettei annos jättänyt nälkäiseksi.



Mustapapu-punajuuriburgeri


Hampurilaisen mustapavuista ja punajuuresta tehty pihvi oli liiankin raskas, siinä ei ollut tietoakaan kasvisruokaan yleisesti liitetystä keveydestä.


Kana, no ensiksikin se oli puolikas kana ja oli fiksua tilata se salaatin, ei rasvassa uitetuiden perunoiden kanssa. Soosi oli vahvaa, me herkkäsuiset tyydyimme pariin maisteluhaarukalliseen ja se oli riittävästi saamaan suumme liekehtimään.
 


Ravintola on varautunut hyvin erikoisruokavalioihin, sieltä löytyy oma menunsa gluteenittomille ja lihaa kaihtaville.