torstai 9. lokakuuta 2014

Arjen ruokasäästöt

Keskustelin muutaman bloggaajan kanssa säästämisestä ja lupauduin kirjaamaan ylös muutamia mietteitäni aiheesta ruokaan liittyen.

Minä en säästä, olen taloudellinen, se on elämäntapa ja sillä säästyy rahaa. On tottumus katsoa kilohinnat ja tehdä mielessä tuotevertailua, miettiä mitä ja mistä ostaa. Koetan tehdä järkeviä valintoja. Järkevissä valinnoissa hinta on yksi kriteeri, mutta vain yksi. En osta mitään tuotetta vain siksi, että se on halvin mahdollinen. Vertaan ostopäätöstä tehdessäni tuotteen laatua muihin vastaaviin. Vaakakupissa painaa reilut tuotanto-olot, kotimaisuus ja omat henkilökohtaiset mieltymykseni.

Verratessani hintoja teen sen ulkomuistista, tiedän mitä suunnilleen mistäkin kannattaa maksaa. Ostan tuotteen tai jätän sen kauppaan ja jään odottamaan tarjousta. Hyödynnän myös punalappuisia tuotteita, niitä joista päiväys on juuri loppumassa. Päiväystuotteet ovat hyviä, jos ne pääsee heti käyttämään tai pakastamaan käyttöä odottamaan. Tarjousten perässä en kulje säännöllisesti, sillä koetan säästää niukaksi käynyttä aikaani muuhunkin kuin ostoksilla käymiseen.

Ruokakuluista voisi nipistää paljon enemmän, mutta haluan syödä hyvää, laadukasta ruokaa josta saan monipuolisesti vitamiineja ja hivenaineita. En ole valmis tinkimään ruoan hinnasta sen laadun kustannuksella.


Oli aika kun varani olivat äärimmäisen niukat ja siitä jäi tottumus verrata kilohintoja ja arvioida minkä kokoinen pakkaus on järkevintä ostaa. Toki nyt lapsen muutettua maailmalle tulee vastaan myös asian toinen laita; kerkeänkö käyttämään suuren pakkauksen vai onko siinä riski jäädä käyttämättä ja päätyä roskikseen? Jokainen roskiin kipattu asia on rahaa roskikseen.

Kuvassa ei ole keittämääni puuroa vaan herkkuja Lontoolaisilla ruokamarkkinoilla
Suurimmat säästöt olen varmasti saavuttanut aamupaloista. Lapsuudenkodissani syötiin arkiaamuisin puuroa, kaurapuuroa tai neljänviljanpuuroa. Omaan kotiin muuttaessa päätin muuttaa asioita paremmiksi ja jätin listasta pois neljänviljanpuuron ja söin vain sitä parempaa puuroa.

Taannoin lapseni skypetti minulle Walesista ja kertoi leirillä saaneen juuri samanlaista puuroa, kuin lapsena tapasi saada. Olin hetken aikaa liikuttunut, sitten tuo ryökäle jatkoi tarinaansa. Leirinkin puuro oli ollut kylmää, suolatonta ja lusikkaan tarrautuvaa, juuri kuten onnellisina lapsuuspäivinä ;)

Puuropaketin hinnalla saa paketin leipää, puuropaketti vain kestää kauemmin eikä tarvitse lisukkeeksi muita tykötarpeita. Jos puuron syöminen joskus tympii, niin siihen saa kummasti motivaatiota kun laskee paljonko leivät, leikkeleet, juustot, murot ja myslit maksaisivat ja paljonko puurossa pysyttelemällä säästää.

Jos leipää kumminkin kaipaa pöytäänsä, kannattaa se leipoa itse. Tähän blogiin olen koonnut muutaman leipäohjeen, osa on äärimmäisen helppoja ja halpoja tehdä ja osa on piirun verran haastavampia ja arvokkaampia,mutta silti edullisia.


Aiemmin olin ahkera eväiden tekijä. Söin töissä omia eväitä, niitä iltaruoan jämiä. Kokkasin isoja annoksia, jolloin pääsin hyödyntämään suurempien pakkauskokojen edut ja sain samalla vaivalla useammalle aterialle ruoan. Nyt minulla on töissä vain puuropaketti aamiaista varten. Laiskuus tässä asiassa on saanut kukkaroni kevenemään ja aina säännöllisesti suunnittelen palaavani vanhaan.

Aamukahvin nappaanmukaan omasta keittiöstäni. Kunnon termosmuki takaa laadukkaan kahvihetken julkisessa kulkuneuvossa tai työpöydän ääressä, riipuen aivan aamujumituksen määrästä.

Satunnaisesti töissä mukana oleva välipala estää pitkien päivien jälkeiset heräteostokset. Kun ei ole nääntymässä nälkään ja raahusta uupuneena kauppaan verensokerit pohjamudissa, niin malttaa tehdä ostokset järkevästi eikä turvaudu niin herkästi kehnoihin vaihtoehtoihin. Leipä, hedelmä tai rahka virkistää työläisen iltapäivää ja antaa myös lisää virtaa tekemiseen.

Eväitä, välipalaa ja kahvia töihin raahatessani tarvitsen avuksi kassin jota taas voin hyödyntää pikkuostosten kanssa: ostan vain sen mikä kassiin mahtuu, jolloin en osta liikaa ja säästän lisäksi muovipussin hinnan.





Kasvatan jonkin verran ruokaa itse. Erikoisperunoiden viljely ei ole taloudellisesti kannattavaa, sillä peruna on kaupassa halpaa, jos siis tyytyy tavanomaiseen. Pavut, kesäkurpitsa ja marjapensaat antavat kivasti liki ilmaisen lisänsä ruokapöytään. Olen kasvattanut sekä papuja, että kesäkurpitsaa ruukussa, joten niiden viljelyä varten ei tarvitse edes omaa maatilkkua. Ruohosipulin sain kestämään hengissä vuosia parvekelaatikossa, se talvehti hyvin kun multa ei päässyt missään vaiheessa kuivumaan liikaa. Persilja on kaksivuotinen ja on poimittavissa vielä lumen altakin.

Suomen jokamiehenoikeudet mahdollistavat metsänantimien vapaan poimimisen ja niinpä tänäkin syksynä pakastimeen ja kuivuriin on päätynyt useampi korillinen sieniä. Totuuden nimissä sanottakoon, että äitini reippaili valtaosan niistä metsästä ja yhdessä sienestäessämme hän osoitteli sienisokealle mistä kannattaa poimia metsän aarteita koriin.

Kasvimaa 15.6.2014, Orimattila


Ja jos joskus käy niin onnellisesti, että pääsette seudulle, jossa kasvaa karhunvatukoita parhaaseen marjanpoimimisaikaan, niin pupeltakaa sydämenne kyllyydestä, tämä herkku on Suomessa kallista.

Katkeran kuuloisen avautumisen takana on ajatus sesonkien hyödyntämisestä. Sesonkituotteet ovat yleensä edullisimmillaan, maukkaimmillaan ja parhaiten tarjolla niinä hetkinä kun ne ovat runsaimmillaan. Siitä millä on juuri nyt paras satokausi pääset selville esimerkiksi Satokausikalenterin avulla.





Tavoitteenani olisi tulevaisuudessa vähentää kaupassa käyntikertoja. Mökillä ollessamme käymme kaupoilla harvakseltaan ja teemme sen kauppalistan kanssa. Kauppalista auttaa ostamaan pakolliset asiat, niin ettei ostoksille tarvitse heti palata. Jokainen ostoskerta on mahdollisuus langeta heräteostoksiin, joihin kuluu vuositasolla aikamoinen summa rahaa.

Jonain päivänä, sitten kun olen järjestelmällisempi, niin aion pitää kirjaa mitä kaappini sisältävät, Kaappien, hyllyjen, pakastimen ja ties minkä perukoille jää liian pitkäksi aikaa nyssäköitä. Mikäli kaikki kaappiin laittamansa kirjaisi listaan, niin olisi helppo olla selvillä siitä, mitä kaikkea kotona on ja mitä sinne oikeasti tarvitsisi hankkia lisää. Minulla on jo kaksi nettisivua tallessa tätä hanketta varten:


http://frugalliving.about.com/od/freezingfoods/ss/Freezer_Inventory_List.htm

Ja lopuksi vanhana Korson Marttana todettakoon: Martat osaavat nämä asiat loistavasti. Lisätietoja saa heidän nettisivuiltaan tai paikalliselta yhdistykseltä.

5 kommenttia:

Ruokasurffausta - Anna kirjoitti...

Hienoa tekstiä! Minäkin olen taloudellinen ja jopa melko nolosti muistan monen tuotteen kilohinnan eri kaupoissa ja ostan tarjoustuotteita reilusti pakkaseen. Hienoa kuulla etten ole yksin perverssioideni kanssa :) marttoihin pitäisikin liittyä kyllä!

Jael kirjoitti...

Hyvä kirjoitus.Täälläpäin on niin monta paikkaa mistä ostaa kuivatuotteita just sen verran kuin tarvitsee,joten siinä tulee säästettyä,Suomessakin onneksi nykyään on Punnitse&Säästä-kaupat,missä voi ostaa vain sen verran kuin tarvitsee.

Satu kirjoitti...

Anna, Marttoihin liittymistä voin suositella lämpimästi. Uskon palaavani marttailemaan, kunhan krooninen aikapula helpottaa.

Jael, P&S on hyvä liike, mutta ilmeisesti kauppiaiden asemaa heikennettiin aikalailla jokin aika sitten, mikä on hyvin harmillista.

Jael kirjoitti...

Satu,piti ihan googlettaa tuo P&S kauppiaista,enpäs tiennytkään.Ei kivaa:(

Satu -Tsajut kirjoitti...

Tuo muutos on saanut minut vähentämään liikkeissä asiointia ja olen osittain korvannut P&S:n Ruohonjuurella.

Ruohonjuuren suosiminen on kivaa (ja heräteostoja aiheuttavaa), hetkeksi vain harhauduin pois sen luota. En tiedä kävitkö sinä koskaan Ruohonjuuressa vanhoilla VR:n makasiineilla, mutta siinä ensimmäisessä liikkeessä oli huima tunnelma.