torstai 26. helmikuuta 2015

Gluteeniton kvinoaleipä

gluteeniton quinoaleipä

Quinoaleipä

300 g kokonaisia kvinoaa
60 g chian siemeniä
2 1/2 dl vettä
60 ml öljyä
1/2 tl ruokasoodaa
1/2 tl suolaa
1/2 sitruunan mehu

100 g kuivattuja luumuja
100 g saksanpähkinää
kurpitsansiemeniä

Leivontaa edeltävänä päivänä laita chian siemenet likoamaan 2 dl vettä (1/2 dl jää taikinaan). Sekoita siemeniä alkuun aina välillä, jotteivät ne turpoa klöntiksi. Laita siemenet yöksi jääkaappiin.

chialeipä

Kuumenna uuni 160 asteeseen.
Huuhdo kvinoa huolellisesti siivilässä kylmällä vedellä ja anna veden valua rauhassa pois.
Leikkaa luumut neljään osaan ja murenna saksanpähkinöitä pienemmiksi.

Laita kaikki muut aineet paitsi luumut, pähkinät ja kurpitsan siemenet kulhoon.
Sekoita taikinaa noin 3 minuutin ajan vatkaimella tai hivenen kauemmin käsin, kunnes kaikki aineet ovat kunnolla sekaisin.
Lisää taikinan joukkoon pilkotut luumut ja pähkinät ja sekoita ne tasaisesti taikinaan.
Kaada taikina leipävuokaan ja ripota pinnalle kurpitsansiemenet.
Halutessasi voi rouhaista suolamyllystä hitusen lisäsuolaa leivän pinnalle.

quinoaleipäPaista leipää uunissa ainakin puolitoista tuntia, ehkä tunti ja kolmevarttia.
Tarkasta leivän kypsyys painamalla leivänpintaa alaspäin, sen pitäisi olla joustava, mutta napakka leivän ollessa valmis. Myös tavanomaiseen leipään käytettävä pinnan koputus toimii tässä.

Anna leivän jäähtyä vuoassaan puolituntia.

Poista leipä vuoastaan ja anna sen jäähtyä loppuun ritilällä.

Leikkaa leipää terävällä veitsellä.

Leivän rakenne on murenevainen ja siksi sen voi paahtaa vain pannulla voissa, leivänpaahtimeen se murenisi täysin.

kvinoaleipä
Kvinoaleipä pannulla paahdettuna

Käytin kertakäyttö leipävuokaa 240 x 80 x 55 mm eli se oli litran vetoinen. Mikäli käytät metallista vuokaa suojaa se leivinpaperilla. jotta saat leivän varmasti ehjänä irti.

Sunsweetin haaste oli valmistaa alku-, pää-, ja jälkiruoka ja olen vakaasti sitä mieltä, että leipä voi olla alkupala. Alkupalamaisuutta tähän leipään tuo kvinoa, quinoa, kinua ihan miten vain halutaan sanoa, rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Leivässä on luumun tuomaa makeutta, joten sen päälle sopii mainiosti suolainen päällyste; leikkeleet, juustot ja muut tavanomaiset leivänpäälliset. Tavanomaisesta leivästä tämä poikkeaa kumminkin makunsa ja rakenteensa puolesta.

Leipä sopii gluteenittomaan, kananmunattomaan ja vegaaniin ruokavalioon.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Toscanalainen sienikeitto

tomaattinen sienikeitto



Toscanalainen sienikeitto

500 g männynleppärouskuja
200 g herkkutatteja
4 valkosipulin kynttä
4 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa
6 dl kasvisliemi
4 leipäviipaletta
persiljaa
parmesanjuustoa
suolaa
pippuria



Hienonna 3 kpl valkosipulin kynsiä ja kuullota ne öljyssä kattilan pohjalla.
Lisää tomaattimurska ja kasvisliemi kattilaan.
Keitä tuoretta tomaattimurskaa 10-15 min. säilöttyä kauemmin, jopa tupla ajan.
Lisää puhdistetut ja paloiksi pilkotut sienet, pakastettuja sieniä käyttäessäsi lisää joukkoon myös mahdollinen sienistä tullut neste.

Keitä kunnes sienet pehmeitä n. 5-10 minuuttia.
Mausta suolalla ja pippurilla.

Hiero paahdettua leipää halkaistulla valkosipulin kynnellä ja sivele leipä sitten öljyllä tai silppua valkosipuli ja ripottele se leivälle.

Korista keitto persilja silpulla ja parmesaanilla.


Kumpikaan sienistä ei pidä pitkästä keittämisestä, joten lisää ne juuri ennen tarjoilua keittoon muhimaan.

 Syksy oli sienestyspaikassamme äärimmäisen kuiva ja saatoimme poimia sieniä jotka olivat melkeinpä valmiiksi kuivattuja. Kuivuudesta johtuen sienen leikkuupinnan värin muuttuminen oranssista  vihertäväksi jäi olemattomaksi. Kuvissa oleva yksilö on kaunis, monet näistä herkuista näyttävät metsässä aika pelottavilta ja pahoilta.


EDIT. Suomen Sieniseuran fb-sivuilla veikattiin tätä sientä sinileppärouskuksi, joka myös on hyvä ruokasieni. Kuvani ovat kehnoja ja sienestyspaikkamme mikroilmasto hyvin omintakeinen, joten täyteen varmuuteen lajista ei enää voi päästä. Molemmat sienet ovat kuitenkin täysin syötäviä ja turvallisia.


"Sana leppärousku on muinaissuomalainen eikä tarkoita sitä, että leppärouskut eläisivät symbiossissa lepän kanssa, vaan sana leppä tarkoittaa verta, jolloin kyse on verirouskusta. Männynleppärousku on männyn juurisieni" - Wikipedia

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Marinoidut rommihedelmät


Marinoidut rommihedelmät
4 annosta

3 dl vesi
1 dl fariinisokeria
0,3 dl Stroh (60%)
2 nektariinia
9 ananaskirsikkaa
100 g kuivattuja luumuja

vaniljavaahtoa
kaakaojauhetta

Keitä vesi, lisää sokeri veteen ja anna sen liueta.
Pilko luumut neljään osaan, viipaloi nektariinit ja leikkaa ananaskirsikat neljään palaan.
Lisää rommi jäähtyneeseen nesteeseen.
Lado hedelmät kerroksittain rasiaan.
Kaada neste hedelmien päälle.
Anna tekeytyä jääkaapissa vuorokauden.

Tarjoa vaniljavaahdon kanssa, koristele kaakaojauheella.




Sunsweetin kutsun saapuessa olin heti innolla mukana kehittämässä ohjeita luumuista. Meillä on liki aina luumuja kaapissa; ne käyvät sellaisenaan herkkupaloista ja niitä lisätään niin makeaan kuin suolaiseenkin leivontaan ja kokkaukseen.

Jumitun usein kokkailemaan samantyyppisiä ruokia peräjälkeen ja koska nyt keittiössä valmistuu usein hedelmäsalaattia tai paistettuja hedelmiä valikoitui ideoista toteutettavaksi rommihedelmät. Alkuun mietin miten kuivatut luumut ja tuoreet hedelmät sointuvat yhteen, mutta huoli oli turha. Tuoreet hedelmät ja kuivatut luumut täydensivät rakenteeltaan ja maultaan toisiaan.

Viime aikoina olen arvostanut suunnattomasti helppoja ruokia, jotka voi valmistella hyvissä ajoin etukäteen ennen tarjoamista. Suuremmatkaan päivälliset eivät tunnu niin vaivalloisilta toteuttaa, kun tekemisen voi jakaa usean vuorokauden sisään. 



Luumuina tässä haasteessa on Sunsweetin uudet D'Noir-luumut, ne säilöntäaineettomat ja ilman lisättyä sokeria olevat luumut.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Päärynä-omenapaistos



Päärynä-omenapaistos

3 omenaa
2 päärynää
1 1/2 dl vettä
3/4 dl fariniinisokeria
1/4 dl vaaleaa rommia
Puolikas vanilijatanko halkaistuna
Kuori ja kuutioi päärynät ja omenat.
Paista kuutioita pannulla vähän aikaa.
Lisää vesi, sokeri, vanilijatanko ja rommi
Paista kuutiota kunnes ovat kypsiä ja tarjoille jäätelön kanssa kuumana.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kalan ekologisuudesta ja kalastamisesta


Pyysin Lauria kirjoittamaan vierakynäpostauksen jouluna perhettämme puhuttaneesta aiheesta, kaupan kalan ekologisuudesta. Lauri kirjoittaa blogia elämästään Norjassa ja on käsitellyt näitä aiheita siellä ja useissa keskusteluissa. Kokemuksiensa vuoksi uskoin hänen osaavan vastata kysymyksiimme kansankielellä ja näin oli. Kuvat ovat hänen ottamiaan ja niitä katsellessa kaipaan taas Pohjois-Norjaan.




ONKO KALANSYÖNTI EKOTEKO VAI EI

Ihminen on sitä mitä hän syö ja maailma muuttuu sellaiseksi, miksi ihminen sen syö. Syöminen on siis kannanotto. Onneksi me voimme suurimmalta osin itse päättää mitä syömme, millaisia valintoja teemme. Tämä pätee myös kalan ja muiden merenelävien syönnissä.
Sitä tuotetaan, mitä ostetaan, niin se menee. Jos haluamme upean vaaleita maissa kasvatettuja pangasius-fileitä, jättikatkarapuja tai tuoretta tonnikalaa sushilautasellemme, hyväksymme niiden tuotannon aiheuttamat ikävät seuraukset. Monia tonnikalalajeja uhkaavan sukupuuton tai likaiset, jopa myrkyttyneet kasvatuslammikot.

Valinnat eivät ole helppoja. Ruoka on harvalle pelkkä ekoteko. Makunautinto, syömisen tuoma hyvä olo ja ruoan terveellisyys ovat pääasiat ja usein ristiriidassa eettisyyden, ekologisuuden ja sosiaalisen kestävyyden kanssa. 

WWF on tehnyt vuosikausia hienoa työtä kalaoppaansa kanssa. Sieltä löytyy perustieto yleisimmistä myynnissä olevista merenelävistä, kalakantojen tilasta, eri kalastusmenetelmistä, sekä kunkin kalalajin kohdalla käyttösuositukset. Myös ammattikalastajan, kuten allekirjoittaneen, on helppo olla kokonaan tai ainakin osittain samaa mieltä. WWF:n käyttämä sertifikaatti MSC on kaikkine puutteineenkin edes jonkinlainen tae kestävästi pyydystetystä. Samoin luomusertifikaatti Krav, mitä ruotsalainen Coop- tavarataloketju käyttää.

Tässä omat käyttösuositukseni perusteluineen tutuille suomalaisille järvikaloille sekä hieman tuntemattomimmille Norjan Meren lajeille.


SUOSI KOTIMAISTA LÄHELLÄ PYYDYSTETTYÄ

Kaikkein parasta olisi syödä mahdollisimman pienikasvuisia ja mahdollisimman lähellä pyydystettyjä lajeja. Suomessa tämä tarkoittaa särkikaloja, ahventa, muikkua ja kuoretta. Pienin ympäristömyrkkyvarauksin myös silakkaa. Kaikkien näiden lajien kannat kestävät nykyisen ja nykyistä suuremmankin pyynnin. Monin paikoin mm. Tuusulanjärvellä ns. roskakaloja jaetaan kunnostuspyyntien yhteydessä ilmaiseksi. Suuremmista petokaloista hauki, made ja järvisiika kuuluvat hyvällä omallatunnolla syötäviin samoin kuha, joka tosin kaupasta ostettuna on melko kallista herkkua verrattuna vaikkapa suomalaisten suosikkikalaan, norjalaiseen kasvatusloheen tai kotimaiseen kirjoloheen. Viljellyistä kaloista valitsisin mieluummin suomalaisen kirjolohen. Se on ekologisin vaihtoehto.  


NORJAN MEREN KALAT TURSKA SEITI JA KOLJA

Täällä Pohjois-Norjan rannikolla pyydystettävistä kaloista vain harvat päätyvät suomalaisen kuluttajan keittiöön. Se ei minua harmittaisi, jos vastaavasti suomalaisen kalan kulutus olisi suurempaa. Nykyään Suomen suosituin kala on kuitenkin Norjan viljelty lohi. Se on erinomainen kala silloin tällöin syötynä, mutta mielelläni näkisin meidän villejä perusherkkuja tarjottavan ja käytettävän lohen asemesta edes joskus.

Turskakalat kolja, turska ja seiti ovat kolme tärkeintä Pohjois- Atlantin saaliskalaa sillin ja makrillin lisäksi. Norjan meren kannat ovat viime vuosikymmeninä voimistuneet ja ovat nykyään erittäin vahvat ja kiintiöpyynnin kestävät. Pienimuotoinen, työllistävä ja siten pohjoisen kylät elossa pitävä rannikkokalastus on vielä voimissaan. Toisin kuin muissa suurissa kalastusvaltioissa. 

Kaksi kolmasosaa Norjan turskakalojen saalista pyydystetään pitkillä siimoilla, verkoilla , pienillä nuotilla tai automaattipilkillä. Laivat ovat yhden tai muutaman kalastajan pieniä perheyrityksiä. Kaikilla tärkeimmillä turskakaloilla on Msc sertifikaatti ja WWF:n suositus. Siimapyydetyllä koljalla lisäksi Krav. Niitä voi huoletta syödä, kunhan varmistuu alkuperästä.


NORJALAISEN KALAN SAATAVUUS 

Turskakalojen saatavuus suomalaisissa kaupoissa rajoittuu usein pakasteseitiin ja suuremmissa marketeissa myös turskaan ja koljaan. Lähes aina jalosteisiin. Ei jalosteissa mitään vikaa ole. Ihan kelvollista syötävää. Harmillista vaan, että pakastusta kaikkein huonoiten sietävä merikala, seiti, on Suomen suosituin. 

Kauppahalleista ja joiltakin toreilta sekä suurimmilta tuoretiskeiltä turskaa seitiä ja koljaa löytyy tuoreena. Varsinkin Tampereen kauppahalli on kalanystävän aarre. Sieltä saat Norjan kalaa ja kalajalosteita ja asiantuntevia neuvoja. Oikein verestettynä, perattuna ja jäitettynä merikala on tuoretta useita päiviä, täysin käyttökelpoista jopa viikon. Tärkeintä on alkukäsittely merellä ja kylmäketju. Aina kalaa ostettaessa kannattaa tuoreus varmistaa haistamalla, tai kokonaisen kalan kyseessä ollen katselemalla kiinteyttä, kiduksia ja silmiä. Raikkaus, jäykkyys, kuulaus ja kirkkaus ovat avainsanoja.


HARVINAISET HERKUT.

Luonnollisesti harvinaisempia, jopa uhanalaisia kaloja tulee kestävässäkin pyynnissä jonkin verran sivusaaliina. Taloudellista merkitystä näillä lajeilla ei kuitenkaan ole, eivätkä ne ole koskaan olleet meidän pääasiallisen pyynnin kohteena. Ihan kannattavuussyistä. Sivusaaliina saatuja kampeloita, kissakaloja, puna-ahvenia ja merikrotteja on markkinoilla, ovathan ne kaikki arvostettuja ja erinomaisen maukkaita herkkuja. Kannat ovat kuitenkin sen verran heikot, että niillä ei ole sertifikaattia. Siksi käyttö olisi syytä jättää poikkeustilanteisiin erityisen suurella hartaudella nautittavaksi. En pitäisi kovin suurena syntinä jos muutaman kerran eläessään haluaa kokea broilerinomaisen krottipihvin kiinteyden ja pähkinäisen maun. 

Kuningasrapu

RUIJANPALLAS, KATKARAPU JA KUNINGASRAPU

Mikäli haluaa arktista luksusta hyvällä omallatunnolla nautittavaksi valinta on silloin joko ruijanpallas, pohjoisten vuonojen katkarapu tai kuningasrapu. Kaikki nämä ovat saaneet WWF:n synninpäästön , kannat ovat kohtuulliset tai erinomaiset ja kasvussa. Ruijanpallas on myyttinen peto, joka voi kasvaa jopa 300-kiloiseksi. Rajoitukset pyynnissä ja alamitan käyttöönotto pelastivat aiemmin lähes sukupuuton partaalla olleen kalan. Nykyään kannat ovat vahvat ja kasvussa. Kuningasrapu on Ruijan vuonojen uusi tulokaslaji joka on lisääntynyt räjähdysmäisesti. Kanta pitäisi saada pienemmäksi ja lajin leviäminen etelään estettyä. Siksi kuningasrapua voi suositella lämpimästi. Valitettavasti hinta on minusta aivan liian korkea.


SUORAMYYNTIÄ 

Paras tapa tutustua Pohjois-Norjan kalaherkkuihin on tulla tänne ja ostaa kalat laiturilta, nauttia annokset ravintoloissa tai sitten kalastaa itse. Samalla voipi tutustua menneeseen maailmaan, perinteisiin norjalaisiin kalastajakyliin, jotka yhä jaksavat sinnitellä tehokkuuden vaatimusten paineissa. Jos tähän ei ole mahdollisuutta niin kannattaa kysellä kaloja maahantuojilta.  Viime aikoina on kalamarkkinoille ilmaantunut suoramyyntiä harjoittavia pieniä firmoja, jotka tuovat Norjan kalaa tuoreena ja pakasteina tilausten perusteella, jopa kotiin toimitettuna. Heillä on monipuolinen valikoima, kalan alkuperä selvitettynä kalastajaan saakka Valikoima tosin saattaa sisältää myös harvinaisempia ja uhanalaisempia kaloja.


Lauri on kirjoittanut aiheesta tutustumisen arvoisen postauksen omaan blogiinsa http://morgenstjerna.blogspot.no/2012/04/morgenstjernen-paivitetty-kalaopas.html


  • Norjalaiset kalakakut

Norjalaisissa kalakakuissa kaikkien raaka- aineiden on oltava samanlämpöisiä, mielellään jääkaappilämpötilassa.

Tarvitset

500 g koljaa (suomessa siika, kuha, hauki, ahven tai muu vaalea kala)
3dl kulutusmaitoa
1 rkl perunajauhoja
1 rkl vehnäjauhoja
1 kananmuna
1 sipuli silputtuna ja kuullotettuna
1 keskikokoinen peruna raastettuna
1 tl muskottia
1 tl pippuria
1 tl suolaa

Valmistus:
1.Jauha ja sekoita kaikki muuta aineet paitsi maito ja muna yleiskoneessa tai mikserilla mössöksi.
2.Lisää maito ja muna ja sekoita kiinteäksi hieman hyllyväksi taikinaksi
3. Muotoile märällä lusikalla tai kauhalla palloja tai pihvejä.

4a. Paista rasva-öljy seoksessa kuumalla pannulla kypsäksi.
4b.Keitä vedessä kypsäksi (30 min) Anna hautua 30 min

Kalakakut tarjoillaan perunoiden ja porkkanaraasteen kera. Meillä laivalla minulla oli tapana tehdä ruskea kastike.
Kalapullien kanssa tarjoilen myös perunat, kastikkeena valkokastike tai currykastike.
Kalakakut ovat erinomaisia lämpimissä voileivissä ja kalapullat kalakeitossa kalan asemasta.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Gluteenittomat luumuskonssit


gluteenittomat skonssit

Laskiaisskonssit

4 1/2 dl riisijauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
1/2 tl suolaa
75 g huoneenlämpöistä voita
2 dl maitoa
1 kananmuna
2 rkl Stroh
100 g kuivattuja luumuja


kermavaahtoa
omenasosetta
mansikkasurvosta
tarjoiluun voita, kermavaahtoa, hilloa, tuorejuustoa jne



Pilko luumut ja laita ne Strohin likoamaan.
Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Sekoita luumuja lukuun ottamatta kuivat aineet keskenään.
Nypi voi kuivien aineiden joukkoon.
Sekoita kuivatut hedelmät taikinaan.
Lisää maito sekä kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi.
Muovaa taikinasta pieniä palluroita leivinpaperin päälle.
Paista uunin keskiosassa 10-12 minuuttia.

Laskiaispullan tilalle mainiosti sopivat skonssit maistuvat talvelle ja sopivat etenkin aikuiseen makuun. 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Lumiukkopitsa

lumiukkopitsa

Lumiukkopitsa

Mascarpone-juustoa
mozzarellaa
juustoraastetta
vuohenjuustoa
kinkkusuikaleita
sipulia
valkosipulimurskaa
tomaatti siivu

Pitsapohja
3 pellillistä/ 3-4 isoa pitsaa

15 g tuorehiivaa
3 dl haaleaa vettä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 dl durumvehnäjauhoja
5 1/2 - 6 dl erikoisvehnäjauhoja

Murenna hiiva kulhoon ja liota se sekoittaen veteen.
Lisää sokeri, suola ja öljy.
Lisää durumvehnäjauhot ja vähän kerrallaan erikoivehnäjauhot.
Alusta taikina koneella n. 10 minuuttia, kunnes taikina on kimmoisaa.
Ripottele jauhoja taikinan pinnalle ja anna sen kohota 45 minuuttia tai kunnes taikina on kaksinkertaiseksi noussut.
Kuumenna uuni 250 asteeseen.

Leikkaa pitsataikinasta 5 palloa, jokainen edellistä pienempiä.
Kaulitse kolmesta suurimmasta pallosta lumiukon vartalo.
Neljänneksi suurimmasta muovaa kaulimen ja veitsen avulla hattu.
Jaa viides pallo kahtia ja kaulitse siitä soikiot käsiksi.
Yhdistä paloista lumiukko.

Levitä mascarpone-juustoa tasaisesti pitsan päälle.
Sirota erilaisia juustoja eripuolille lumiukkoa.
Ripottele kinkkupalasia lumiukon lakkiin ja aseta muutama kinkkupala silmiksi ja nenäksi sekä napeiksi.
Leikkaa ohut siivu tomaattia suuksi.
Lisää sipuli ja valkosipuli.

Valmista lumiukkopitsa
Kypsennä pitsoja uunissa noin 5-10 minuuttia.



tiistai 10. helmikuuta 2015

Liharullat uunissa


Liharullat uunissa

Porsaan ulkofilettä
Viherpippuri sulatejuustoa n. 50 g
Pekonia
Pippurisekoitusta
Suolaa
3 porkkanaa
2 laakerinlehteä
Rouhittua mustaippuria
1 valkosipulinkynsi
400 g keittojuureksia

hammastikkuja

Leikkaa ulkofile 1 1/2-2 cm paksuiksi siivuiksi.
Nuiji siivut 1/2 cm paksuisiksi.
Laita lihanpala lautaselle, ripota päälle pippurisekoitusta ja aavistus suolaa.
Aseta lihan päälle viipale pekonia.
Leikkaa sulatejuustosta ohut tanko ja aseta se lihapalan toiseen laitaan.
Kääri liha juuston ympärille ja sulje käärö hammastikulla.

Paista rulliin kaunis väri kuumalla paistinpannulla.

Aseta lihakääröt kannellisen uunivuoan pohjalle.
Kaada kasvikset lihakääröjen päälle.
Ripota mausteet pinnalle

Kaada vuoka puolilleen kuumaa vettä
Laita uunivuoan kansi päälle ja nosta vuoka 175 asteiseen uuniin muutamaksi tunniksi.
Tarjoa ruoka keitettyjen perunoiden ja paistettujen porkkanoiden kanssa.


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kantarelli-porokeitto kurpitsalla

Kantarelli-porokeitto
4-6 annosta


1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 dl kokoonpaistettuja kantarelleja (joissa n 2 dl nestettä)
2 rkl jauhoja
5 dl vettä
rouhittua mustapippuria
välimerenyrttiseosta
suolaa
3 dl talvikurpitsaa
100 g poron kylmäsavupaistin pienenpieninä paloina
50 g viherpippurisulatejuustoa
1 dl kermaa


Kuutioi sipulit pieneksi.
Kuullota sipulit voissa kattilan pohjalla.
Ota sienet kattilaan ilman paistolientä, ota paistoliemi kuitenkin talteen.
Laita kantarellit sipuleiden seuraksi kattilaan ja paista niitä hetki.
Lisää pannulle jauhot ja sotke ne sipuleihin ja kantarelleihin.
Kaada kantarellien paistoliemi ainesten joukkoon.
Soseuta talvikurpitsa.
Lisää keiton joukkoon talvikurpitsa. 
Kiehauta keitto.
Jätä keitto kevyesti poreilemaan levylle noin puoleksitunniksi
Lisää keittoon kerma, sulatejuusto ja poro.
Anna tekeytyä hetki.

Tarjoa keitto paistetuilla sienillä, porokuutioilla ja basilikalla koristettuna.


maanantai 2. helmikuuta 2015

Omena-valkoviinikakku

 Omena-valkoviinikakku

150 g pehmeä voi
0,75 dl sokeri
4 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeri
1 muna

Sekoita voi ja sokeri sekaisin.
Sekoita jauhot, vaniljasokeri ja kanamuna käsin voi-sokeriseokseen.
Muovaa taikina palloksi, kääri se kelmuun ja laita jääkaappiin 1 h vetäytymään.
Valmista täyte.


Täyte

1,5 kg (10-15 kpl) kotimaisia omenoita
1 dl sokeria
1,5 dl valkoviiniä
1 dl rusinoita
1 tl kanelia
1 pss vanhanajan vaniljakastiketta

Pilko omenat sormenpään kokoisiksi kuutioiksi
Karamellisoi kattilassa omenat ja sokeri.
Lisää joukkoon viini ja anna muhia miedolla lämmöllä kunnes sokeri on kokonaan liuennut.
Lisää joukkoon kaneli rusinat ja vaniljakastike.
Keitä aineita kannen alla miedolla lämmöllä kunnes omenat hieman pehmenneet

Voitele irtopohjavuoan reunat ja pohja.
Painele taikina irtopohjavuokaan.
Kaada täyte kakkupohjan päälle ja paista uunissa 175 c alatasolla 30 min.
Valmista tällä välin muruseos kakun päälle.


Muruseos

50 g pehmeää voita
0,5 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja

Nypi ainekset käsin muruiksi.

kaada muruseos päälle
paista ylätasolla 10-15 min, kunnes hyvä väri


Tarjoa kakku jäätelön, vaniljakastikkeen tai ranskankerman kanssa.
Lämpimänä kakku on hyvin makea, mutta jääkaappikylmänä makeus ei ole enää hurja. Mikäli et pidä makeasta vähennä ohjeen sokerin ja rusinoiden määrää ja korvaa kaupan vaniljakastike itse tekemälläsi, vähemmän makealla kastikkeella. Myös käyttämiesi omenoiden ja viinin makeus vaikuttaa lopputulokseen.

Me toteutimme kakun tavalliseen piirakkavuokaan, mutta siitä kakun lämpimänä leikkaaminen ei onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla ja siksi suosittelenkin irtopohjavuokaa.

Olen ollut kiireinen kaikkialla muualla kuin keittiössä, joten tämän herkun toteutti äitini. Äiti tietää minun olevan heikkoina suomalaisiin omenoihin ja valmisti niistä tämmöistä herkkua.