tiistai 28. huhtikuuta 2015

Bathurst Deli, Lontoo

 Pääsiäisenä vierailimme suuremmalla seurueella Lontoossa ja kiersimme tuttuja nurkkia. Joskus käy niin, että tutun nurkan takana odottaa yllätys.

Valtaosa porukastamme oli budjettimatkalla ja yöpyi Paddingtonin Easy-hotellisssa, jossa ei ollut aamiaista. Tapanamme oli nauttia huoneessa aamiaiseksi kylmälaukussa säilytettyä jukurttia, leipää, hummusta tai keitellä vettä valmispuuroihin.

Aamukahvin joimme suurkaupunkilaiseen tapaan jossain liikkuessamme.

Ensimmäisenä aamuna, ennen kuin koko porukkamme oli koolla, jakaannuimme pienemmiksi ryhmiksi. Toinen ryhmä lähti St Mary-sairaalasta kiertämään sairaaloiden vastaanottoja (matkavakuutus ja EU-kelakortti ovat fiksuja asioita omata) ja toinen ryhmä lähti metsästämään aamukahvia ja rentouttavaa tuokiota.




Kävelimme Paddingtonilta Hyde Parkiin ja matkalla törmäsimme mitä viehättävimpään kahvilaan, josta nappasimme kahvit puistoon mukaan.

Kahvila Bathurst Deli näytti ihastuttavalta, vitriineissä oli jos jonkin sortin vehnästä ja delin takaosassa oli pieniä pöytiä ja laajan näköinen valikoima viinejä.

Tämän postauksen kirjoitan itselleni, merkitsen ylös löytöni muistaakseni seuraavalla kerralla tutustua paikkaan paremmin.


Bathurst Deli
3 Bathurst St
London
W2 2SD



Lancaster Gate:n luota saavuimme Hyde Parkiin, Italialaisen puutarhan luo ja nautimme siellä istuen noutokahvimme. Syksyllä Walesiin mennessä nappasimme noutokahvit toisesta paikasta ja pöyrät Lancaster Gatelta ja pyöräilimme hurjaa vauhtia puiston ympäri.

Lontoossa on monta hienoa nähtävyyttä ja Hyde Park on yksi niistä. Vuosia sitten, ennen kuin lapseni muutti britteihin, meillä oli tapana Lontoon matkoillamme napata mukaamme noutopuuro jostain Pret A Mangerin-kahvilasta ja hurauttaa pyörillä tai julkisilla johonkin puistoon syömään ne. Se oli mainio tapa aloittaa päivä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Cafe Below - Lontoo


Useampaan otteeseen tavoittaanamme on ollut piipahtaa Cafe Belowssa, ravintolassa joka sijaitsee tuhat vuotta vanhan kirkon kryptassa. Tänä Pääsiäisenä se onnistui viimeinkin. Ajoimme metrolla St Paulin asemalle ja matkalla ihailimme St Paulin vaikuttavaa ulkonäköä.

Poikkesimme myös St Paulin kryptassa ja näin enemmän pappeja kerralla, kuin ikinä aiemmin. Kirkonväellä oli ilmeisesti ollut oma messunsa tai muu tapahtuma, sillä pappeja oli kymmenittäin. Vaikka St Paulinkin kryptassa on kaikille avoin ravintola olimem varanneet pöydän St Maryyn ja jatkoimme matkaamme sinne.


Possunmahaa ja muussia

Kello läheni yhtä ja meidän oli helppo suunnistaa kulkumme kohden St Maryn kumisevia kelloja, ne eivät olleet vaisuiksi vaimennettuja vaan niiden kumina oli ikiaikaisen vaikuttavaa.


Krypta oli vaikuttava paikka ravintolalle, mutta sen kivinen karuus ei vaimentanut hälinää lainkaan, päin vastoin. Mikäli kuulemisen kanssa on ongelmia, voi tämä ravintola olla negatiivinen kokemus hälyn vuoksi.

Paistettua kalaa ja paahdettuja uusia perunoita
 Lounaslista oli simppeli; lihaa, kalaa ja kasvista. Henkilökunta osasi opastaa hyvin erikoisruokavalioiden kanssa.

Osa porukasta halusi syödä kevyesti ja valitsi listalta salaatin. Salaattiannos ei täällä ollut mikään pieni annos, vaan lautasellinen toinen toistaan paremman makuisia herkkuja. Se mitä olisin itse kaivannut enemmän oli ne aivan perinteiset salaatin lehdet.

Hämmentävää oli, kun muutama seurueesta tilasi olutta ja pöytään kannettiin Hells-nimistä olutta.

Salaatti


Cafe Below sijaitsee mukavasti St Paulin vieressä ja lähellä on St Paulin metroaseman lisäksi myös Bank:in metroasema. Kaukana ei myöskään ole Millennium Bridge (se joka yhdessä Harry Potter elokuvassa hajoaa) tai Tate Modern.


St Mary- le- Bow Church
Cheapside 
London

keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Perunamaa 2014

Viime kesänä perustimme suurieleisesti perunamaan. Aikaa ja vaivaa ei säästelty.

Perunamaa tuli toisen viereen, vanhalle pellon pohjalle. Aloitimme touhun poistamalla pintamaan. Apuna meillä oli traktori työvälineellä joka on oikeasti tarkoitettu tienpinnan tasaamiseen, ei maatöihin.

Kuorittuamme pintamaan pois, käänsimme lapiolla koko paljastetun alan. Pellonpohja oli vähä kivisempää ja parempaa maata, kuin ympäröivä metsä. Silti vuosia kesannolla olleen savisen maan möyhiminen kasvatti mukavasti hauista.

 Lapiolla myöhimisen jälkeen peltoalamme näytti vielä aika surkealta, etenkin kun vieressä vertailukohtana oli vanha, vuosia käytössä ollut perunamaa.

Seuraavaksi saimme lainaan maanmöyhimen eli jyrsimen. Käsittelimme alamme isot maamöykyt kahdesti jyrsimellä, jolloin lohkareet muuttuivat pieniksi sieviksi palluroiksi. Tässä vaiheessa sotkimme myös maan joukkoon kaksi jätesäkillistä hevosenlantaa.

 Yllä oleva kuva paljastaa huiman värieron pellonpohjamme ja vieressä olevan vanhan perunapellon välillä. Taustalla häämöttää pressun alla tilaamamme rekkakuormallinen uutta multaa. Koko 18,3 tonnia multaa kipattiin ensin pressun päälle ja sen jälkeen peitimme sen toisella pressulla, halusimme suojata multaa hivenen rikkakasveilta.

 Seuraavaksi aloimme muuttamaan pellonpohjaa pelloksi. Äitini toi kasan sanamalehtiä, jotka kastelin aukeamittain litimäriksi ja asettelin pellon ja paljaaksi kaavitun pellonreunan väliin. Olin laittavinani lehtiä moneen kerrokseen, mutta myöhemmin kesällä havaitsin, ettei muutama lisälehti olisi ollut haitaksi.

Lehtien päällä oli hyvä ajaa kottikärryllä multaa. Lehdet eivät antaneet kottikärrynpyörän vajota syvälle maahan.

Peitin lehdet olkikerroksella. Samalla jatkoimme kokoajan mullan kärräämistä. Vanhassa viljelypäiväkirjassa on merkintöjä; 11.5 ajettu 84 kottikärryllistä multaa….

 Pellonsijainti oli kaupunkilaisviljelyyn tottuneelle ihana yllätys, paikka kuhisi elämää. Luonto tarjosi kaunista katsottavaa ja hyönteisiä jotka auttavat pitämään aisoissa tuholaisia.

 Perunat istutimme 23.5 samalla laitoimme hitusen perunalannoitetta vakoihin. Perunoiden kaveriksi innostuimme istuttamaan kelta- ja punasipulia, 250 g kumpaakin.

Tässä tulee edelleen hyvin esille peltomaan erilaiset värit, etualalla vasemmalla on vanhapelto ja omamme on sen vieressä ja takana.

Kuorimme pellon takaakin hitusen pintamaata pois, myöhemmin kesällä pidimme siitä kasvuston lyhyenä niittämällä ja ruohonleikkurilla, tämä alueella saalistavien kyiden vuoksi. Meillä ei ollut mitään niitä vastaan, mutta halusimme havaita kesyyntyneet käärmeet, ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä.

Sipuleista tulee hitusen käkkäräisiä, jos ne unohtaa liian pitkäksi aikaa harson alle. Varsien suoristumiseen meni yllättävän kauan aikaa.

Istutimme omat perunat myöhemmin kuin mitä vanhan pellon viljelijät. Tässä näkee, miten sateen jälkeen maa säilyttää ja siirtää kosteutta eri tavalla. Käsittääkseni vanhassa pellossa on kompostimultaa ja hyvin vanhaa puuhaketta.

Se tunne kun oman maan viljelykset kohoavat mullan mustuudesta esiin on mahtava.

Toki intouduimme perunoiden ja sipuleiden lisäksi kasvattamaan kaikkea muutakin; herneitä, papuja, yrttejä jne.


Puutarhamyymälästä nappasimme mukaan muutaman samettikukan karkottamaan tuholaisia ja tuomaan kauneutta kasvimaalle. Kylvimme kaiken jonkinlaisiin kohopenkkeihin, sillä jossain vaiheessa hitusen väsyimme mullan käärrämiseen ja päätimme oikaista vähän.


Kun harsot oli poistettu ja kesä virallisesti julistettu alkaneeksi 17.6. iski raju raekuuro ja kylmyys. Ilma pysytteli viileänä pidempään. Tässä kohden olimme osan aikaa muualla ja emme tiedä mitä kaikkia koettelemuksia kasvimaaparkamme joutui kokemaan ilmojenhaltijan taholta.

 Kasvimaa kesti koettelemukset, joitain pieniä menetyksiä meillä oli, mutta yllättävän vähin vaurioin selvisimme kesän pienestä jääkaudesta. 10.8 kasvimaamme oli yllä olevan kuvan kaltainen ryteikkö.

Sanomalehti-olkireunus oli onnistunut jotenkuten rajaamaan luonnon ja viljelymaan erilleen, vaikka tässä vaiheessa kesää sainkin jo kitkeä siitä vuohenputkea ja muita vahvoja kasveja pois. Homma oli onneksi helppoa; vaaleaa olkea vasten erotti helpolla rikkakasvien taimet.

Vieressä oleva villiluonto taas tarjoili meille edelleen kauniita perhosia ja komeita korentoja ihailtavaksi.


Näiden samettiruusujen lisäksi meillä kasvoi pellolla kehäkukkaa, tarjoamassa pölyttäjille ruokaa ja ihmisille silmäniloa.
Kasvimaamme kasvuvyöhykkeellä 3 tarjosi meille paitsi hyvän syyn ulkoilla ja kuntoilla, myös sadon josta riitti jaettavaksi runsainmäärin lähipiirille. Perunat menestyivät hyvin ja saimme suuren sadon. Sain tämän pellon antimilla taas uuden joukon ihmisiä vakuutettua siitä, että perunoilla ja perunoilla on eroa. 

Kerron kaikille, että harvoin perunan kotiviljely on taloudellista; perunaa saa hyvin halvalla ja helposti kaupasta. Tavallisen perunan kasvattamisen sijaan kannattaa kasvattaa erikoisperunoita. Erikoisempia perunoita kasvattaessa on mukana tukemassa lajien säilymistä ja niiden monimuotoisuutta. Lisäksi erikoisemmissa perunoissa on kokemukseni mukaan erikoisen hyvä maku. Tosin kaikki erikoisperunat eivät kestä kasvitauteja siinä määrin kuin massaviljelyssä olevat lajikkeet ja siksi niitä kasvatettaessa havaitsee miten tärkeää kaikkien olisi käyttää tarkastettua siemenperunaa. Kaupan perunassa saattaa olla kasvitauteja, jotka estävät kyseisten perunoiden luomuviljelyn, haittaavat perunan säilymistä, lisäksi kasvitaudit saattavat jäädä maahan useiksi vuosiksi, saastuttaen seuraavatkin sadot.



Ja sitten onkin aika aloittaa taas kaikki alusta, eli toistamme koko kuvion tällä kertaa hitusen etelämmässä. Tällä kertaa lisäsimme haastekerrointa, uusi seutumme on vesimyyrien valtakuntaa. Kaikki vinkit miten saisimme edes jotain satoa noiden ahnaiden jyrsijöiden maasta on tervetulleet.


Blogista löytää kuvauksia perunoistamme ja reseptejä tunnisteella peruna.

torstai 9. huhtikuuta 2015

The Truscott Arms - Lontoo

Päivä Camdenissa kului nopeaan ja nappasimme sieltä kanavaveneen Little Veniceen, josta kävelimme lähellä sijaitsevaan gastropubiin, The Truscott Armsiin. Paluumatka kävellen Paddingtoniin oli nopea eli paikka ei sijaitse aivan keskellä ei-mitään vaan ainakin Pääsiäislomien aikaan hyvin rauhallisella seudulla.


gastropub


 Söimme pubissa baariruokaa; kalaa ja ranskalaisia sekä jaettavan lihalautasen. Kala perunoilla oli keskimääräistä kalliimpaa ja se tarjottiin muehennettujen herneiden kera. Kala on aina gluteeniton, joten tämä yleensä ongelmallinen asia hoitui ongelmitta. Muutoinkin pubin ruoka lista oli ilahduttavan gluteeniton.

Jaettava lihalautanen oli yhdelle liian suuri ja lihaisa, mutta erinomaisen maun vuoksi sitä naposteli vielä senkin jälkeen kun maha oli pullollaan.

Hanasta sai Camden Hells-lageria ja hyvää siideriä.

Paikan ovessa oli tarroja, jotka kertoivat sen menestyneen erilaisissa vertailuissa hyvin. MIkäli etsit laadukasta, gluteenitonta ruokaa ja ihastuttavaa tunnelmaa niin tämä paikka on hyvä valinta.


55 Shirland Road 
Maida Vale 
London

Gluteeniton ravintola Lontoossa

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kultasepän Kuppikakut




 Ystävättäreni Mirka on tehnyt suuren ja inspiroivan elämänmuutoksen ja pyysin häntä kertomaan tarinansa ja yhden herkullisista ohjeistaan.

Idea tähän projektiin lähti Tsajut-blogin pitäjältä Sadulta. Tottakai olin heti mukana, kun ystäväni Satu ehdotti, että tekisin jonkin reseptin ja kuvaisin tuotokseni pajassani.

Olen siis kultaseppä ja oma paja on minulle unelman täyttymys. Minäpä kerron, kuinka tähän on tultu:
Vuonna 1999 aloitin kultasepänalan artesaanin opinnot Järvenpäässä, valmistuin ja tein pian sen jälkeen Kultasepän ammattitutkinnon 2003. Elämä kuitenkin kuljetti minut ihan muihin hommiin ja työskentelin vuosia kaupassa myyjänä. Palo kultasepän hommiin oli kuitenkin aina läsnä.


Lopulta terveyteni ei kestänyt enää kaupan alan töitä ja olin todella väsynyt. Ihmettelin, miksi itkin töihin lähtiessä ja miksi minua ahdisti. Eräänä päivänä en enää jaksanut vaan pitkän sairasloman jälkeen irtisanoin itseni. Vasta pikkuhiljaa minulle valkeni, mikä tilanne oli: Olin ollut hyvin lähellä burnoutia tai koinkin sellaisen ainakin jossain mittasuhteessa.

Keräilin voimia ja ihana mieheni antoi minun toipua rauhassa. Sitten eräänä päivänä hän ehdotti jotain mahtavaa: "Mitäpä jos rakentaisin sinulle pajan?" Oman pajan, jossa saisin tehdä koruja ja toteuttaa oikeaa ammattiani! Ja tässä sitä nyt ollaan. Paja on "korkattu" ja rakastan sitä, että saan olla "oman onneni seppä".


2014 talvella perustin oman toiminimen Jasmin Design. (Jasmin on toinen nimeni) Teen käsityönä koruja mm hopeasta, keltakullasta ja valkokullasta. Korjaan ja ehostan myös rikkimenneitä omistajilleen rakkaita koruja. Lisäksi taiteilen lasitaide-koruja, kortteja, saippuoita sekä pieniä lahjatavaroita. Haluan palvella mentaliteetilla "jokaiselle jotakin".


Suomessa yrittäjäksi ryhtyminen on sinänsä helppoa mutta yrittäjänä oleminen on kovaa työtä. Näkyvyyden saaminen, erottuminen, markkinointi ja mainonta näyttelevät isoa osaa. Yrittäjänä oleminen on kuitenkin palkitsevaa kun saan nähdä heti kätteni työn ja johdan itse itseäni. Tuntuu jännittävältä mutta myös hyvältä olla vastuussa itse itsestään. Yrittäjyys on kovaa hommaa, vaikka itse olenkin vasta alkutaipaleella, uskallan näin sanoa. Paras kiitos yrittäjälle on tyytyväinen asiakas.

Tervetuloa tutustumaan tuotoksiini www.jasmindesign.fi tai facebookissa Jasmin Design. Minuun saa yhteyden myös sähköpostilla asiakaspalvelu@jasmindesign.fi

Lopuksi vielä lupaamani ohje.


Kultasepän Kuppikakut:

2 munaa
1 dl sokeria
3/4 dl öljyä
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1/2 dl maitoa

Vaahdota munat & sokeri, sekoita öljy vaahtoon.
Sekoita kuivat aineet keskenään. 
Lisää ne siivilän läpi varovasti sekoittaen. 
Sekoita lopuksi maito nopeasti taikinaan. 
Annostele muffinssivuokiin. 
Kypsennä uunin keskitasolla 200 asteessa n. 12–14 minuuttia.



Kuorrute

200g maustamatonta tuorejuustoa
130g pehmeää voita
5 ja 3/4 dl tomusokeria
1 tl vaniljauutetta (tai -sokeria)
1 tl sitruunamehua

Sekoita ainekset notkeaksi massaksi. 
Lisää halutessasi vähän vettä tai tomusokeria saadaksesi massasta löysempää/ paksumpaa.
Levitä tai pursota täyte jäähtyneiden muffinssien päälle.
Koristele syötävillä sokeritimanteilla ja syötävällä lehtikullalla (saatavilla erimuotoisia).

NAUTI



Terkuin: 
Mirka, kultaseppä/korutaiteilija
Jasmin Design