keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Perunamaa 2014

Viime kesänä perustimme suurieleisesti perunamaan. Aikaa ja vaivaa ei säästelty.

Perunamaa tuli toisen viereen, vanhalle pellon pohjalle. Aloitimme touhun poistamalla pintamaan. Apuna meillä oli traktori työvälineellä joka on oikeasti tarkoitettu tienpinnan tasaamiseen, ei maatöihin.

Kuorittuamme pintamaan pois, käänsimme lapiolla koko paljastetun alan. Pellonpohja oli vähä kivisempää ja parempaa maata, kuin ympäröivä metsä. Silti vuosia kesannolla olleen savisen maan möyhiminen kasvatti mukavasti hauista.

 Lapiolla myöhimisen jälkeen peltoalamme näytti vielä aika surkealta, etenkin kun vieressä vertailukohtana oli vanha, vuosia käytössä ollut perunamaa.

Seuraavaksi saimme lainaan maanmöyhimen eli jyrsimen. Käsittelimme alamme isot maamöykyt kahdesti jyrsimellä, jolloin lohkareet muuttuivat pieniksi sieviksi palluroiksi. Tässä vaiheessa sotkimme myös maan joukkoon kaksi jätesäkillistä hevosenlantaa.

 Yllä oleva kuva paljastaa huiman värieron pellonpohjamme ja vieressä olevan vanhan perunapellon välillä. Taustalla häämöttää pressun alla tilaamamme rekkakuormallinen uutta multaa. Koko 18,3 tonnia multaa kipattiin ensin pressun päälle ja sen jälkeen peitimme sen toisella pressulla, halusimme suojata multaa hivenen rikkakasveilta.

 Seuraavaksi aloimme muuttamaan pellonpohjaa pelloksi. Äitini toi kasan sanamalehtiä, jotka kastelin aukeamittain litimäriksi ja asettelin pellon ja paljaaksi kaavitun pellonreunan väliin. Olin laittavinani lehtiä moneen kerrokseen, mutta myöhemmin kesällä havaitsin, ettei muutama lisälehti olisi ollut haitaksi.

Lehtien päällä oli hyvä ajaa kottikärryllä multaa. Lehdet eivät antaneet kottikärrynpyörän vajota syvälle maahan.

Peitin lehdet olkikerroksella. Samalla jatkoimme kokoajan mullan kärräämistä. Vanhassa viljelypäiväkirjassa on merkintöjä; 11.5 ajettu 84 kottikärryllistä multaa….

 Pellonsijainti oli kaupunkilaisviljelyyn tottuneelle ihana yllätys, paikka kuhisi elämää. Luonto tarjosi kaunista katsottavaa ja hyönteisiä jotka auttavat pitämään aisoissa tuholaisia.

 Perunat istutimme 23.5 samalla laitoimme hitusen perunalannoitetta vakoihin. Perunoiden kaveriksi innostuimme istuttamaan kelta- ja punasipulia, 250 g kumpaakin.

Tässä tulee edelleen hyvin esille peltomaan erilaiset värit, etualalla vasemmalla on vanhapelto ja omamme on sen vieressä ja takana.

Kuorimme pellon takaakin hitusen pintamaata pois, myöhemmin kesällä pidimme siitä kasvuston lyhyenä niittämällä ja ruohonleikkurilla, tämä alueella saalistavien kyiden vuoksi. Meillä ei ollut mitään niitä vastaan, mutta halusimme havaita kesyyntyneet käärmeet, ennen kuin olisi ollut liian myöhäistä.

Sipuleista tulee hitusen käkkäräisiä, jos ne unohtaa liian pitkäksi aikaa harson alle. Varsien suoristumiseen meni yllättävän kauan aikaa.

Istutimme omat perunat myöhemmin kuin mitä vanhan pellon viljelijät. Tässä näkee, miten sateen jälkeen maa säilyttää ja siirtää kosteutta eri tavalla. Käsittääkseni vanhassa pellossa on kompostimultaa ja hyvin vanhaa puuhaketta.

Se tunne kun oman maan viljelykset kohoavat mullan mustuudesta esiin on mahtava.

Toki intouduimme perunoiden ja sipuleiden lisäksi kasvattamaan kaikkea muutakin; herneitä, papuja, yrttejä jne.


Puutarhamyymälästä nappasimme mukaan muutaman samettikukan karkottamaan tuholaisia ja tuomaan kauneutta kasvimaalle. Kylvimme kaiken jonkinlaisiin kohopenkkeihin, sillä jossain vaiheessa hitusen väsyimme mullan käärrämiseen ja päätimme oikaista vähän.


Kun harsot oli poistettu ja kesä virallisesti julistettu alkaneeksi 17.6. iski raju raekuuro ja kylmyys. Ilma pysytteli viileänä pidempään. Tässä kohden olimme osan aikaa muualla ja emme tiedä mitä kaikkia koettelemuksia kasvimaaparkamme joutui kokemaan ilmojenhaltijan taholta.

 Kasvimaa kesti koettelemukset, joitain pieniä menetyksiä meillä oli, mutta yllättävän vähin vaurioin selvisimme kesän pienestä jääkaudesta. 10.8 kasvimaamme oli yllä olevan kuvan kaltainen ryteikkö.

Sanomalehti-olkireunus oli onnistunut jotenkuten rajaamaan luonnon ja viljelymaan erilleen, vaikka tässä vaiheessa kesää sainkin jo kitkeä siitä vuohenputkea ja muita vahvoja kasveja pois. Homma oli onneksi helppoa; vaaleaa olkea vasten erotti helpolla rikkakasvien taimet.

Vieressä oleva villiluonto taas tarjoili meille edelleen kauniita perhosia ja komeita korentoja ihailtavaksi.


Näiden samettiruusujen lisäksi meillä kasvoi pellolla kehäkukkaa, tarjoamassa pölyttäjille ruokaa ja ihmisille silmäniloa.
Kasvimaamme kasvuvyöhykkeellä 3 tarjosi meille paitsi hyvän syyn ulkoilla ja kuntoilla, myös sadon josta riitti jaettavaksi runsainmäärin lähipiirille. Perunat menestyivät hyvin ja saimme suuren sadon. Sain tämän pellon antimilla taas uuden joukon ihmisiä vakuutettua siitä, että perunoilla ja perunoilla on eroa. 

Kerron kaikille, että harvoin perunan kotiviljely on taloudellista; perunaa saa hyvin halvalla ja helposti kaupasta. Tavallisen perunan kasvattamisen sijaan kannattaa kasvattaa erikoisperunoita. Erikoisempia perunoita kasvattaessa on mukana tukemassa lajien säilymistä ja niiden monimuotoisuutta. Lisäksi erikoisemmissa perunoissa on kokemukseni mukaan erikoisen hyvä maku. Tosin kaikki erikoisperunat eivät kestä kasvitauteja siinä määrin kuin massaviljelyssä olevat lajikkeet ja siksi niitä kasvatettaessa havaitsee miten tärkeää kaikkien olisi käyttää tarkastettua siemenperunaa. Kaupan perunassa saattaa olla kasvitauteja, jotka estävät kyseisten perunoiden luomuviljelyn, haittaavat perunan säilymistä, lisäksi kasvitaudit saattavat jäädä maahan useiksi vuosiksi, saastuttaen seuraavatkin sadot.



Ja sitten onkin aika aloittaa taas kaikki alusta, eli toistamme koko kuvion tällä kertaa hitusen etelämmässä. Tällä kertaa lisäsimme haastekerrointa, uusi seutumme on vesimyyrien valtakuntaa. Kaikki vinkit miten saisimme edes jotain satoa noiden ahnaiden jyrsijöiden maasta on tervetulleet.


Blogista löytää kuvauksia perunoistamme ja reseptejä tunnisteella peruna.

2 kommenttia:

Mrs K kirjoitti...

Ihanaa! Tulee ihan mummola mieleen. Voi kunpa minäkin saisin joskus sellaisen pihan mihin mahtuisi kunnon istutukset ja perunapelto :)

Satu kirjoitti...

Haaveita kannattaa aina tavoitella, suuri piha oli aina haaveeni ja lopulta sain sen :)