perjantai 26. kesäkuuta 2015

Helppo pinaattilisuke


Paistettu pinaatti

100 g pinaatin lehtiä
4 rkl pinjansiemeniä ja manteleita
1-3 tl sitruunamehua

muutama pinaatin lehti koristeeksi

Rouhi mantelit pienemmiksi.
Paahda manteleita ja pinjansiemeniä kuivalla pannulla.
Ota väriä saaneet siemenet ja mantelit pannulta.
Huuhdo pinaatti.
Paista pinaattia pannulla, tarvittaessa voit lisätä öljyä.
Lisää joukkoon paahdetut pinjan siemenet ja mantelit.
Mausta sitruunamehulla.

Kasvislisuke voi olla äärimmäisen helppotekoista ja maukasta. Tämä lisuke käy ihan ruoastakin, jos saa kaverikseen perunaa tai pastaa tai päätyy leivän päälle.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Soroppi - Puumala


Sillan kupeessa, kiven heiton päässä rannasta, aivan Puumalan ytimessä on viehättävä kahvila, joka tarjoaa myös edullista keittolounasta ja majoitusta.

Kahvilan tiloissa toimi aiemmin puku- ja sekatavaraliike, josta ostettiin tuoreet mansikat ja kalaverkot. Paikan ilmapiirissä voi edelleen aistia menneet ajat. Aivan kuin muistona menneestä on kahvilassa myynnissä pieni valikoima paikallisia käsitöitä.

Etualalla kahvila, taustalla punakattoinen majatalo.

Soroppi huokuu kaunista tunnelmaa, kahvitkin saa halutessaan mukien sijaan kauniissa kupeissa, joissa on somat tassit. Sama esteettisyys toistuu läpi kahvilan; kaikki on harkiten laitettua ja kaunista. Suosittelen pistäytymään paikassa ihailemassa miljöötä, tapetteja ja kunnostustyön tuloksia.


Korvasienikeitto

Käymme usein keitoilla kun poikkeamme Puumalassa. Kuuden euron keitto ei ole kallis ja poikkeuksetta se on erinomaista. Keittokulho on suuri ja ainakin aiempina vuosina sen kanssa on tarvittaessa saanut gluteenittoman leivän. Tavanomaisissa leivissä on usein mukavasti valikoimaa, tällä kertaa tuore sämpylä houkutteli eniten.

Kahvilassa parasta lienee sen pulla, äitini mielestä keitto, mutta hyviä keittoja saa muualtakin oikeaa pullaa harvemmasta paikasta. Soropissa saa siis oikeanlaista vanhan ajan pullaa, sellaista jota ei ole hukutettu kaneliin ja sokeriin vaan joka on sellaista kunnollista kahvileipää. Oikea pulla ei ole mikään rasvainen sokerikanelileivos jonka jälkeen on ätläkkäolo, vaan oikea pulla on juuri sellaista kuin Soropissa tarjotaan, kahvileipää josta ei tule sokerihumalaa. Mikäli olet tottunut dallasteksaspullavapulliin, niin tämä voi olla aika radikaali pulla, mutta suosittelen kokeilemaan vanhanajan pullaa kahvin kera.


Soropissa seurueemme gluteenittomalla ruokavaliolla oleva henkilö on joka kerran saanut valita kahvipullansa. Tarjolla on yleensä kahta sorttia gluteenittomia herkkuja, mikä on huima valikoima näin pienelle paikalle. Kahvilan henkilökunta on äärimmäisen avuliasta, joten uskon ennalta heille soittamalla ja tilaamalla juuri mieleisen kahvileivän järjestyvän.

Gluteeniton raparperi-kookosmuffini

Kahvila käyttää paljon paikallisia raaka-aineita: raparperit ja marjat ovat omalta kylältä. Sienet valtaosin kyläläisten poimimia ja kalakeitossa saattaa uiskennella oman kylän troolin saalista.


Soroppi tarjoaa majoitusta viereisen talon yläkerrassa ja pienessä piharakennuksessa. Pääsin kurkistamaan yläkerran huoneisiin ja yhteistiloihin ja vaikutuin niiden siisteydestä ja kotoisuudesta.



Vain suurimmassa huoneessa on oma wc, yhteinen suihku ja sauna sijaitsevat talon alakerrassa.

Huoneiden hinnat vaihtelevat mielikuvani mukaan 60-100 euron välillä ja niihin mahtuu majoittumaan 2-4 henkilöä.



Vaikka kaikki tilat on remontoitu on Soropin kahvilassa ja majatalossa on niissä onnistuttu säästämään kotoisan vanhanaikainen tunnelma.


 Yhteiskeittiö on tilava ja siitä on käynti takapihalle avautuvalle parvekkeelle.

Mikäli kaipaat rauhaa ja komeita maisemia kannattaa lähestyä Sorpin väkeä huoneen vuokrausaikeissa. Puumala on mainio paikka rauhoittumiseen turistikauden ulkopuolella.

Suosittelen varautumaan heinä-elokuussa helteisiin Puumalassa, vaikka muualla olisi millaiset kelit on Puumalassa helle ja pahimmillaan se on juuri kirkonkylällä. Kesän helle-ennätykset syntyvät liki poikkeuksetta täällä.



Keskustie 3
Puumala

maanantai 22. kesäkuuta 2015

Letut

letut lätyt räiskäleet
Letut

5 dl maitoa
2 (1/2) dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1/2 tl suolaa
1/2 rkl sokeria
2 munaa

voita paistamiseen
sokeria lettujen väliin

päälle kermavaahtoa, mansikoita, hilloa, sokeria, vaahterasiirappia mitä vain mielesi tekee

Vatkaa munien rakenne rikki.
Lisää joukkoon muut aineet ja vatkaa taikana tasaiseksi.
Anna taikinan turvota puolisen tuntia.
Mikäli taikina tuntuu liian ohuelta, lisää joukkoon puoli desiä vehnäjauhoja.
Paista letut voissa.
Sekoita taikinaa aina vähän, kun kauhaiset lettutaikinaa pannulle.
Ripottele hienoa sokeria lettujen väliin, kun pinoat niitä tarjoiua odottamaan.

Sokerina voi käyttää vaniljasokeria.
Mikäli aiot tarjota letut suolaisen täytteen kanssa niin voit  jättää sokerin taikinasta pois.

Letut, lätyt, räsikäleet, millä nimellä ikinä näitä herkkuja kutsutkin tai minkä kokoisia näistä aiotkin tehdä, suosittelen kokeilemaan tätä ohrajauhoja sisältävää ohjetta, se antaa lettuihin mukavasti makua.

torstai 18. kesäkuuta 2015

Äitylit jäätelö

Äitylit-facebookryhmä on kuuluisa monesta, tänä kesänä se on kuuluisa siellä jaetusta jäätelöohjeestaan.

Alkuperäinen ohje kuului näin

Original Äitylit jätski

5 dl kermaa vaahdotettuna
1 prk kondensoitua maitoa
makeisia
kastikkeita
Baileys-likööriä tms

Kermavaahto, joissain ohjeissa vaniljavaahto, sekoitetaan kondensoidun maidon kanssa ja laitetaan tuokioksi pakkaseen. Kun jäätelömassa on hitusen kovettunut siinä puolen tunnin, tunnin jälkeen, voi joukkoon sekoittaa makeisia. Toki jos käyttää keveitä karkkeja kuten vaahtokarkkeja voi ne sekoittaa heti joukkoon, ne kun eivät uppoa pohjalle painavien karkkien tapaan.
Makeisia lisätessä voi jäätelön päälle pursottaa suklaa-, kinustaki-, marjakastikkeita oman makunsa mukaan.

Jäätelö vaatii pakastusta viitisen tuntia ollakseen valmis nautittavaksi.


Osassa ohjeita neuvottiin lisäämään jäätelömassaan 1/2 dl glukoosisokeria, jotta jäätelön rakenne olsii silkkisempi.


Me teimme pienemmän satsin jäätelöä kolmelle ihmiselle ja käytimme seuraavanlaista muunnelmaa ohjeesta.

Helppo Daim-jäätelö

2 dl kermaa vaahdotettuna
1 dl kondensoitua maitoa
50 g Daim-rakeita

Vatkasimme kerman ja sekoitimme sen maidon kanssa.
Laitoimme seoksen laakeapohjaiseen pakasterasiaan ja annoimme sen jähmettyä.
Lisäsimme osittain jähmettyneeseen massaan Daim-rakeita, osan kokonaisina osan pilkottuina.
Annoimme jäätelön jähmettyä pakkasessa loppuun.
Yhteensä jäätelö oli pakkasessa noin viisi tuntia.

Karkit olivat niin raskaita, että ne löytyivät jäätelön pohjalta.
Puoli pussia Daim-rakeita oli hitusen liikaa näin imelässä jäätelössä.

Itse olisin kaivannut näin makeaan jäätelöön esimerkiksi puolukkahillo raitoja tai jotain muuta tujua. Talviseen herkuttelutuokioon voisi makeisiksi valita turkinpippureita, salmiakkia tai muuta vahvaa. Näin kesällä mustaherukkasurvos ja muut vahvat maut toisivat kivan kontorastin jäätelön makeuteen.

Jäätelöstä saa vähemmän makean nostamalla kerman määrää.

Kondensoitua maitoa myydään purkissa eli se saattaa löytyä sieltä, mistä kookosmaidot, tomaattisäilykkeet jne. Tai sitten kauppias on laittanut maidon tarjolle hyllyyn, missä on muitakin eksoottisia aineksia.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Urbaani viljely kriisivalmiutta parantamassa?

Kaikki alkoi Facebookin uutisvirrasta; Hyötykasviyhdistyksen ja Arkkitehtuurimuseo MFA:n luento aiheesta urbaani viljely kriisivalmiutta parantamassa?

Luennon kuvaus kuului seuraavasti:

Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Taina Laaksoharju esittelee urbaania viljelyä kriisivalmiuden näkökulmasta.

Mitä tehdä jos tulee pidempiaikainen sähkökatko ja kauppaan ei pääse?
Voiko kaupungistä löytää ruokaa henkensä pitimiksi? Kuinka urbaani viljely voi auttaa varautumista?

Esitelmässä käydään läpi muun muassa tavallisimmat syötävät luonnonkasvit, säilömistekniikat, mahdollisuus siemenistä saatavaan pikasatoon ja parhaat ruokakasvit.

Sään salliessa luento pidetään ulkona Arkkitehtuurimuseon kaupunkipuutarhassa Säie-paviljongissa. Puutarha sijaitsee Arkkitehtuurimuseon ja Designmuseon välisellä pihalla. Tapahtuma on maksuton.

Tapahtuma on osa "Porraskiveltä puiden siimekseen" -näyttelyn ohjelmistoa. Tutustu ohjelmistoon: www.mfa.fi/tapahtumat


Käsittääkseni luento oli myös osa KOVA-toimikunnan toimintaa.


Luento oli ulkona, museon pihalla sijaitsevassa säiekatoksessa. 

Alkuun Taina puhui meille kotivarasta eli siitä varastosta joka meillä jokaisella kannattaisi olla kotona säilössä.

Taina neuvoi meitä miettimään kysymystä mistä ruoka, jos yhteiskunta ei pyöri tavanomaiseen tapaansa. Hän kehotti kartoittamaan oman kriisivalmiusasteen sekä verkostot. Monella kaupunkiasujalla ei ole tulisijaa jolla lämmittää asuntoaan tai edes grilliä jolla valmistaa ruokaa. Ennen kuin voi saada kunnollisen kuvan omasta kriisivalmiudestaan tulisi olla kuva omista tarpeistaan; mitä kaikkea tarvitsisin jos en pääsisi kauppaan kahteen viikkoon? Millä valmistaisin ruokani tuon ajan? Toki pelkällä kaurapuurolla elää kaksi viikkoa, mutta kuinka mielekästä se on ja pitäisikö kiinnittää huomiota myös ruoan laatuun ja ravitsemuksellisiin seikkoihin.

Kun ruokaa on rajatusti, korostuu sen oikea oppinen säilytys, valmistus ja hävikin välttely, niukkoina aikoina ruokaa ei ole haaskattavaksi. Oma ruokaturva on parempi kun on ruokavarastoa ja osaa viljellä ja hyödyntään luonnonantimia.





Urbaaniviljely voisi olla ratkaisu moneen kysymykseen, tällä hetkellä n. 60 % maailman väestöstä asuu kaupungeissa. Järkevää olisi ylettää ruoantuotantoa sinne, missä loppukuluttajat ovat.

Kaupunkien hukkatilat, joutomaat sopisivat viljelyyn. Sotien aikaan Esplanadinpuistossa kasvatettiin perunaa. Nykyisin Helsingin keskustassa on jo muutamia kattopuutarhoja ja mehiläistarhoja. Lisäksi Helsinkiin on noussut Mustikkamalle syötävä puisto ja satokartta vinkkaa missä muissa puistoissa on ruoaksi kelpaavia kasveja.

Viljeltyjen ja vehreiden asuinalueiden arvo yleensä kohenee, tämä on havaittu monissa Euroopan maissa. Muutkin tutkimukset puoltavat vehreyden ja luonnon hyviä puolia ihmisille joten kaavoituksessa voisi käyttää enemmän vihreää väriä.

Atlantic Collegen puutarhaa

Helsingillä on kaupunkiviljelynperustamisopas, josta saa lisätietoja miten omaa hanketta voisi viedä eteenpäin. Jokainen voi myös omalta osaltaan koettaa vaikuttaa alueensa kaavoitukseen, sillä muutos lähtee yksilöistä. Yhteiskunta voi mahdollisuuksia antamalla ja luomalla tukea asiaa, mutta oikeaan muutokseen tarvitaan ihmisiä.

Eläisitkö näillä viikon?

Kaupunkiviljely on oikein tehtynä hyvin ekologista. Kaupunkiviljelyssä jää usein pois pitkät kuljetusmatkat, kun ruoka viljellään lähellä loppukuluttajaa eikä varastointiakaan tarvitse niin paljoa. Myös kaupunkien hulevesiä, niitä jotka aiheuttavat ongelmia kaatosateiden aikaan, voisi paremmin hyödyntää viljelyssä. Maa sitoo vettä, asfaltti ei. 

Viljely on sosiaalista puuhaa kaupungeissa, kauaa ei tarvitse tomaatteja hoitaa ulko-ovensa luona kun naapuri jos toinenkin pysähtyy jutustelemaan. Viljelyä harrastaessa oma ravitsemus kohenee ja itselle ja perheelle tulee käsitys siitä, mistä ja miten ruoka tulee.

Atlantic Collegen kasvihuone

Tutkimusten mukaan liikenteen päästöt eivät ole suurkaupungeissa ongelma. Kasveista kannattaa pestä pölyt ja lika pois ennen niiden nauttimista. Asia erikseen on pilaantunut maaperä eli vanhojen tehtaiden tai huoltamaiden puhdistamattomalle maalle ei kannata perustaa viljelmää. 

Helsingissä ja aivan sen tuntumassa on hyvät hortoilumahdollisuudet, tämän luennoitsija todisti esittelemällä museon kupeesta poimimaansa villiyrttivalikoimaa. Hän oli löytänyt esimerkiksi nokkosta, litulaukkaa, voikukkaa, vuohenputkea, vesiheinää ja muita tavanomaisia villiyrttejä.

Lisäksi Helsingissä ja sen reunuskunnissa on mainiot sienimaastot, marjametsät ja Helsinki rajautuu mereen josta voi pyytää kalaa.

Luennolla käsiteltiin kysymystä kuinka suuren omavaraisuusasteen kaupungissa voisi saavuttaa. Maailmalla tehtyjen tutkimusten mukaan kaupunkien omavaraisuusaste voisi olla mitä vain 20 -100 % välillä. Toki kaikki tutkimukset eivät ole meille sovellettavissa ilmastomme vuoksi. Lisää tutkimusta aiheesta tarvittaisiin.

Oululaisen jälkiuunileipä, saatu blogin kautta




Meillä Suomessa viljelyn perinneketju, sukupolvien ketju on katkennut. Nykyisin valtaosalla meistä ei ole kotoa opittuna pienviljelyn ja omavaraistalouden oppeja vaan joudumme ne opettelemaan alusta.

Nyt uusi innostus villiyrtteihin on nostanut esille syötävät luonnon kasvit, niiden tunnistamisen, käytön, sadonkorjuun ja säilönnän.

Elintarvikeomavaraisuus on meillä pientä, karjan rehu, maatalouden lannoitteet ja ihmisten ruoka tulee hyvin suuressa määrin rajojemme ulkopuolelta. Eihän meidän toki tarvitse kaikkea itse tuottaa, mutta muilta ostaessa olemme riippuvaisia heidän myyntihaluistaan. Yleisöstä eräs herra kertoi kerran laskeneensa, että mikäli kaikki hirvemme kaadettaisiin ruokkisi sillä väestömme kahden viikon ajan.

Hyötykasviyhdistyksen siemenluettelo vm. 2014
Luennolla yleisöstä kohosi kysymys miten omavaraisia olemme siemenistä ja vastaus oli masentava; meillä ei Suomessa ole varastossa siemeniä joita kasvattamalla voisi edes teoriassa ruokkia koko kansan. 

Sama tilanne on kaikilla viljelijäkavereillanikin, ei meillä kenelläkään ole varastoissa kaikkia niitä siemeniä joita aiomme ensikesänä kylvää. Me luotamme siihen, että jostain saa hankittua juuri niitä siemeniä joita keksimme silloin kaivata.


Kun luennoitsijalta kysyttiin mikä olisi top 3 siemenissä, joilla ruokkia väki nousi listalle nauris, palkokasvit ja lehtikaalit niiden pienien siementen vuoksi eli suurenkin määrän siemeniä voi säilyttää pienessä tilassa. Tuon kolmikon lisäksi Taina suositteli viljeltäväksi perunaa.

Kuivattua vuohenputkea

Erilaisista viherkasveista ja villiyrteistä kannattaa tehdä pieneen tilaan mahtuvaa jauhetta ensin kuivaamalla kasvi ja sen jälkeen murentamalla se pieneksi. Viherjauhe tarvitsee vain ilmatiiviin purkin säilyäkseen kauan. Samoin sieniä kannattaa kuivata, kylmätilan tarve vähenee ja sienet säilyvät hyvinä kuivattuina vuosia.

Kellareita on vähän, mikä tuottaa ongelmia ruoansäilytyksen kanssa mikäli sähköllä toimiviin laitteisiin ei voi luottaa. Poikkeusoloissa saattaisi olla mahdollisuus napata osa Helsingin kallioihin louhituista tunneleista varastokäyttöön, sillä mitäpä me metrotunneleilla muuta tekisimme jos metrokaan ei enää liikennöisi.

Poikkeusolot Suomessa, aihe ei ole niin kaukainen kuin luulisi. Omat isovanhempani elivät sodan, yksi lähti evakkoon, kaksi taisteli eturintamalla, yksi eli pommien keskellä Helsingissä. Mustanpörssinkauppaa, viinantrokausta, nälkää, janoa ja romahtanut yhteiskunta se oli heidän nuoruutensa. Vanhemmillani oli lapsina ruokakortit. 

Tyttäreni kertoo ystävistään: "... sait kuulla, että kotikorttelissasi oli edeltävänä päivänä ollut pommi... Mitä sanotaan ystävälle, joka pelkää perheensä räjähtäneen taivaalle poliittisena pelinappulana?... Kerroit, että vanhempasi ensin veivät teidät vuorille, ja pitivät televisiot suljettuina ja sanomalehdet piilossa pienten silmiltä. He kävivät vuorollaan ruokakaupassa, koska matkalla supermarkettiin piti juosta ja varoa pommeja, ja tärkeintä oli pitää edes toinen hengissä, jotta lapset eivät jäisi yksin. Lopulta saitte soiton, joka johdatti teidät juutalaista karkuun sateiselle saarelle. Epäilit, että ilman äitisi toista kansallisuutta, olisitte jääneet loukkuun, ja – – –"

Se, että meillä on kaikki hyvin, se ettei ole myrskyjä jotka katkovat sähköt viikoiksi (Helsingissä, ainakaan vielä), ei ole hakkereita jotka sotkevat järjestelmät, se että palkka tulee ajoissa ja se riittää ruokaan, se ettei ole kriisiä, sotaa, kulkutautia, siinä on syytä onneen, mutta onnessaankaan ei pidä olla sinisilmäinen ja liian luottavainen.

Kuva: Kimmo Janhunen

Neljä päivää nälkää ja meistä tulee zombilauma, jonka ainoa ajatus on ravita itsensä hinnalla millä hyvänsä...

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kevyt marinadi grillikanalle




Marinadi

2 tl pähkinäöljyä
2 tl soijakastiketta
2 tl vaahterasiirappia
1 tl mustapippuria rouheena
1/2 tl kanelia
1 dl punaviiniä


Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Kaada marinadi kananfileille.
Anna lihan maustua jääkaapissa marinaadissa 3 tuntia tai yön yli.
Grillaa kanat tavalliseen tapaan kypsiksi.


torstai 4. kesäkuuta 2015

Bayside Brasserie - Cardiff


Kanamaksaa
Walesin matkalla oli käytävä seudun pääkaupungissa Cardiffissa. Kaupunki oli minulle ennestään tuttu vain tv-sarjoista Doctor Who ja Torchwood, mutta paikka oli mielikuvaani kauniimpi ja ystävällisempi. Suuntasimme ensimmäisenä ihmettelemään Torchwoodin maisemia suurelle vesipatsaalle, jonka jälkeen oli aika etsiä satamasta lounaspaikka.


Aprikoimme muutaman paikan välillä, mutta Bayside Brasseriesta vaikutti olevan komeimmat näkymät satamaan ja menukin kuulosti houkuttelevalta. Tilasimme kaikki menun ja yhden yhteisen leipävalikoiman.

Vaaleita pikkukaloja




Vuohenjuusto salaatti


Ravintola oli kaunis ja palvelu oli loistavaa. En ole varmasti koskaan lounaalla tuntenut oloani näin hemmotelluksi.

Ankan koipea ja linssejä


Ruoka oli loistavaa ja ankka oli parempaa kuin myöhemmin Lontoossa syömämme. Kala ja ranskalaiset eivät yltäneet samalle tasolle kuin Bridgendin ravintolan annos.

Kalaa ja ranskalaisia
Jälkiruoaksi tilasimme yhden yhteisen Eton Mess:in. Annos oli pieni, mutta makea, juuri sopiva päätös aterialle.



Unit Upper 14 - Mermaid Quay
Cardiff Bay


Tämmöinen näkymä paljastui naistenhuoneen ikkunasta. Tämä on Cardiffia; nörttisarjat, vanhat tiilet, wau-arkkitehtuuri ja kirkkaus. Kerroinko jo rakastuneeni syvästi Walesiin?

*

Tämä teksti on jäänyt koneelle roikkumaan ja muistin sen kun minulta kysyttiin ravintolasuosituksia Cardiffiin. Kokemuksemme on syksyltä 2013.