tiistai 22. syyskuuta 2015

Johdatus hyönteissyöntiin

hyönteissyönti




Entomofagia tarkoittaa hyönteisten hyödyntämistä ihmisten ruokana. Eläinten hyönteissyöntiä kutsutaan insektivoriaksi.

Hyönteisissä on paljon proteiineja, vitamiineja ja aminohappoja. Maailmassa on liki 2000 syötävää hyönteislajia, tai ainakin sen verran on tällä hetkellä tiedossa. Hyönteiset kasvavat nopeasti ja niiden hyötysuhde on suuri sillä ne käyttävät veden ja ravinnon tehokkaammin hyväkseen kuin eläimet. Tämä tekee niistä ekologisen vaihtoehdon, vaihtoehdon jolla voisi ruokkia koko maailman väestön. Hyönteisille on myös eläimiä helpompaa tarjota lajinomainen elinympäristö ja ne eivät tunne kipua ja kärsimystä samalla tavalla kuin eläimet ja kalat.


Hyönteiset ovat helposti turvallisempaa ruokaa kuin nisäkkäät. Jokainen voi kasvattaa ne itse ja valvoa niiden olosuhteita ja ruokintaa. Tuote on tuore, ellei käytetä jatkojalosteita, ja hyvin siedetty. Vain niiden joilla on ongelmia sienten kanssa tai äyriäis- ja nilviäisallergia tarvitsee olla varuillaan.

Trehaloosi-intoleranssia eli sienisokerin imeytymishäiriötä esiintyy arvioiden mukaan muutamalla prosentilla ihmisistä. Sienisokeria esiintyy paitsi sienissä, niin myös joissain hyönteisissä.

"Trehaloosi eli sienisokeri on sienissä ja joissakin hyönteisissä esiintyvä kahdesta glukoosiyksiköstä koostuva disakkaridi eli kahden sokerin muodostama molekyyli. " 
Wikipedia Trehaloosi-intoleranssi

Äyriäis- ja nilviäisallergisista suuri osa on allergisia useammalle kuin yhdelle äyriäislajille. Osa äyriäis- ja nilviäisallergikoista voi saada hyönteisistä oireita.

Evira 

Tavanomaisissa jauhoissa kasvatetut jauhomadot eivät sovellu gluteenittomaan ruokavalioon.


ötökät



Osa ruokana arvostetuista hyönteisistä joutuu nykyisin haaskuun, kun niiden potentiaalia ruokana ei nähdä. Yksi esimerkki on mehiläispesissä hunajalla kasvatetut kuhnurin toukat. Kuhnurintoukkia poistetaan pesistä varroapunkin ehkäisytoimena ja näistä toukista saisi mainion ruoan, rakenne muistuttaa kuulemma yleisesti pidettyä katkarapua.

Hunajalla höystettyä


Lehdissä on säännöllisesti vinkkejä, miten valmistaa puutarhoja kiusaavista lehtokotiloista ruokaa. Nuo kotilot eivät kasva aivan hienoissa ravintoloissa tarjottavien etanoiden kokoisiksi, mutta niistäkin saisi alkupalan lähiruoka-aterialle. Makuja.fi  neuvoo alkuun.

Muita hyönteisreseptejä löytyy Koiramiehen sivuilta ja jos olen ymmärtänyt oikein, on työn alla laajempi keittokirja hyönteisistä.

ötökät

Keväällä 2013 FAO eli YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö linjasi, että hyönteisten käyttöä ihmisravintona tulisi edistää. 
Tammikuussa 2014 Belgian elintarviketurvallisuudesta vastaava virasto hyväksyi 10 ihmisravinnoksi käyvää hyönteistä. 
Miksi hyönteisiä ei sitten käytetä meillä ruokana? Syynä on uuselintarvikelaki

"Toukokuussa vuonna 1997 astui voimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97, jonka mukaan sellaisten elintarvikkeiden, joista ei ole aiempaa käyttökokemusta EU:n alueella, käyttöturvallisuus tulee varmistaa ennen niiden hyväksymistä. Tämä uuselintarvikeasetus määrittelee sanan ”uuselintarvike” (engl. novel food) seuraavasti: Uuselintarvikkeilla tarkoitetaan tuotteita, joiden käyttö ihmisravinnoksi on ollut EU:n alueella hyvin vähäistä ennen toukokuuta 1997 ja jotka kuuluvat seuraaviin ryhmiin:.."

Suomessa on hyödynnetty menneinä vuosina hyönteisiä. Omasta kirjahyllystäni löytyy Nalle Coranderin Retkeilijän erätaidot joissa lyhyesti käsitellään myös hyönteissyöntiä. Kaupungistumisen ja elintason muutosten myötä moni ennen tuttu asia on painunut tilapäisesti unholaan, mutta niitä ei kannata jättää sinne.

Suosittelen tutustumaan Koiramiehen sivuihin aiheesta.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Mikä Viini!


Tänään alkoi jokavuotinen Mikä Viini! -tapahtuma Vanhalla ylioppilastalolla. Vuodesta 2002 järjestetty tapahtuma on suunnattu paitsi alkoholin ammattilaisille niin myös ihan tavallisille hyvistä juomista kiinnostuneille tallaajille. Mietinpä, että olisi varmasti todella hauskaa käydä tapahtumassa pienen kaveriporukan kanssa ja ostaa muutama euron hintainen maistelulipuke ja kiertää yhdessä kojusta toiseen. Tällä kertaa kävin tapahtumassa yksin, mutta jos ex tempore -visiitti kiinnostaa, niin viinejä tapahtuma jatkuu vielä huomenna!


Päivä alkoikin siis iloisesti shampanja-tastingillä, johon olin ilmoittautunut. Tämä oli minulle aivan uusi ja jännittävä kokemus; pääsin maistelemaan opiskelijabudjetin moninkertaisesti ylittäviä ylellisyyksiä ja harjoittelemaan pieneen kuppiin sylkemistä. Kanssamakustelijoiden kommentit juomien vivahteista ja kuivuusasteista menivät alkuun aivan yli ymmärryksen, mutta loppua kohden aloin päästä juttuun mukaan. Voisinpa väittää maistataneeni pienen makueron eri vuosikertojen välillä!


Shampanjan kuplista jatkoin päivän toiseen tastinkiin maistelemaan erilaisia cocktaileja. Olin myös tästä erittäin innoissani, sillä haluaisin oppia tekemään itse hyviä cocktaileja ihan kotona. Sainkin hyviä ideoita ja ennen kaikkea rohkeutta lähteä sekoittelemaan juomia. Siinä missä vodkacola on ehkä helpoin mahdollinen sekoitus, saa tuttuihin juomiin uutta särmää lisäämällä esimerkiksi yrttejä tai hauskanmakuista likööriä.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Hunaja luonnon oma makeuttaja -kirja


 Hunaja luonnon oma makeuttaja-kirja on viekoittelevan kaunis teos, joka huomaamatta houkuttelee lukijan viihtymään parissaan pitkään. Kirja on kirjoitettu helposti luettavaksi, kieli on hyvää ja ilmaisut harkittuja. Mehiläisten maailma aukeaa mielenkiintoisena ja monipuolisena lukijalle. Upeat kuvat siivittävät lukukokemusta ja lukuisista infobokseista saa hyvän määrän knobbitietoa ja tiukkoja faktoja. Kirja esittelee erilaisia hunaja-laatuja, kertoo miten mehiläiset tekevät hunajaa ja mitä muuta mehiläispesä tuottaa. Lukemalla saa selville lääketieteen etsivän hunajasta antibiootin seuraajaa sekä kerrotaan hunajan väärentämisestä. Lukijalle esitellään tiiviisti mehiläisten hoidon historia aina luolamaalauksista muinaisen Egyptin kautta tähän päivään. Äänensä kuuluville saavat mehiläistarhaajat ja kaupunkimehiläisiä hoitavat ihmiset. Kirjan lopussa on kauniisti kuvatut reseptit Savoyn keittiöpäällikön Kari Aihisen, Ravintolakoulu Perhon, Kansallisoopperan, Markus Maulavirran ja kirjailijan hunajaisiin herkkuihin.




Kirja ei välttämättä anna mitään uutta tietoa mehiläisiä harrastavalle, mutta siihen on koottu suuri määrä tietoa helposti omaksuttavassa muodossa. Kerrankin sirpaleisesta tiedosta on koottu kattava ja selkeä teos, joka sopii niin asiasta jo tietäville vahvistamaan tietoa kuin ummikoille antamaan ensikosketuksen aiheeseen.

Mehiläistenhoito on viime vuosina kokenut suuria muutoksia. Aivan lähivuosina on yleistynyt kaupunkimehiläisten hoito ja tarhaajien joukossa on tapahtunut muutosta. Pitkään mehiläisten hoitajat olivat Suomessa miehiä, nyt hoitajat ovat yhä useammin nuoria naisia.

Hunajan ja mehiläisten tuoman pölytyspalvelun arvostus on noussut kun tieto aiheesta on levinnyt. Kirjan tarjoama tietoisuus siitä mihin kaikkeen mehiläiset vaikuttavat pölytyksellään ja pesissä valmistamillaan aineilla antaa meille aina vain enemmän syitä arvostaa niitä.









Tämä hunajaa ja mehiläisiä käsittelevä kirja kuuluu informatiivisten keittokirjojen kastiin. Kirja antaa syvän ymmärryksen raaka-aineesta, sen tuotannosta ja erilaisista ominaisuuksista. Mehiläisten ja hunajan lisäksi kirja esittelee superfoodistien hyvin tunteman propoliksi, siitepölyn, pergan ja muut erikoisemmat mehiläistuotteet. Tämän lisäksi kirjassa on muutama perusohje kotona valmistettavaan mehiläistuotekosmetiikkaan.

Vaikka elämmekin vasta syksyä, uskallan veikata tätä yhdeksi mieluisimmista joululahjoista kaikille ruoanlaitosta ja luonnosta kiinnostuneille.

*Kirja on saatu blogin kautta

perjantai 11. syyskuuta 2015

Kotivara


Liki vuosi sitten tyttären lähdettyä jo muille maille opiskelemaan ja minun jäätyä yksin havaitsin kuinka haavoittuvaiseksi ihminen voi tulla. Aina romahdukseen ei vaadita suuria ja se saattaa yllättää varautuneenkin. Viikonloppuna toinen korvani tuntui hitusen hassulta, sivuutin asian sillä asiat vain joskus tuntuvat hassulta. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hassutus muuttui järkyttäväksi kivuksi. Kauan ennen aamunsarastusta minulle oli selvää, että lääkäri olisi ainoa joka osaisi minua auttaa. Jollain ilveellä sain raahauduttua lääkäriin, sieltä apteekkiin. Muistan vieläkin miltä tuntui seistä Mikonkadulla järkyttävässä tuskassa ajatellen vain, että jostain täytyy kaapata kotiin ruokaa. Noutokiinalainen buffetpöydästä ratkaisi sillä kertaa ongelman.



Ensimmäinen antibiootti oli väärä ja vahvat kipulääkkeet saivat tuskasta vain pahimman terän pois. Makasin kotona sohvalla sikiöasennossa uikuttaen äänettömästi  kolme päivää. Kolme päivää raastavaa tuskaa ja kykenemättömänä liikkumaan vessaa pidemmälle.

Kolme päivää vain kotona vaatii tietenkin myös sen, että kotona on ruokaa jolla ravita itseään. Minulla oli, oli hapankorppuja, näkkileipää ja muuta kovaa purtavaa jota en voinut kuvitellakaan syöväni, kun tuska yltyi sietämättömäksi aina kun koetin avata suuta liian isoksi. Oli minulla puuroryynejä, mutta olin liian tuskainen edes niin pieneen kokkaukseen. Ja sitten oli tietenkin pakastimessa aineksia ruokiin, oli jauhoja, ryynejä, makarooneja ja kuivattuja sieniä.


Onneksi minulla oli isä. Isä kävi joka päivä, toi mukanaan mehukeittoja, jukurttia, limonaadia ja kaikkia niitä pureskelematta syötäviä asioita joita keksi. Minulla on oikeasti aika hatarat mielikuvat noista päivistä. Makasin sohvalla, en jaksanut raahautua sänkyyn, söin mitä minulle tuotiin ja kärsin.

Yksi korvakäytäväntulehdus, ihan pikkujuttu, ja olin avuton kuin sylilapsi. En kyennyt miettimään ravinnonhankintaa oma-aloitteisesti. Minusta ei yksinkertaisesti ollut käymään kaappeja läpi ja kokkaamaan. Kilometrin matka kauppaan, jonne meni taloni edestä suoraan bussi, tuntui liian pitkältä. Kipulääkkeiden turruttamat aivot eivät kyenneet hoksaamaan, että olisi voinut tilata ruokaa pitsataksilla tai jollain kauppakassipalvelulla. Tai olisin voinut hoippua jonkun naapurin ovelle pyytämään palvelusta mukavilta naapureiltani.


Taudista hieman toivuttuani aloin miettimään miten olisi käynyt jos lapseni olisi ollut nuorempi ja kotona. Olisivatko kaappieni sisällöt voineet elättää meidät mukavasti sen viisi päivää jonka loppujen lopuksi vietin juuri kotoani poistumatta? Vaikka meillä on aina ruokaa kaapeissa näkyy tavoissani hitusen se, että suuri valikoima kauppoja on kivenheiton päässä kotoani. Kaikki Helsingin fiinit erikoisliikkeet ovat helposti saavutettavissa, puolen tunnin matkan sisällä on niin kaksi Stokkan Herkkua kuin Hakaniemen etniset liikkeet. Minun ei yksin kertaisesti tarvitse arjessa varautua, koska kaikki on niin helposti saavutettavissa, kunnes se ei ollut.

Ilman isän apua olisin varmasti joutunut itse keksimään keinot hankkia ruokaa, jota voisin syödä heiluttelematta leukojani. Olisin varmasti selvinnyt itse. Mutta entä jos tilanne olisi ollut toinen, entä jos olisin asunut kauempana kaupoista tai olisin ollut sillä tavoin kipeä, ettei kotoa poistumista olisi voinut harkita? Entä jos olisin ollut sylilapsen äiti ja me molemmat sairaina, olisinko raahannut kärsivän taaperon mukanani matkojen taa kauppaan?



Parannuttuani aloin miettimään mitä siellä kaapeissa nyt oikeastaan oli ja kauanko sillä olisi elänyt. Valikoima oli aivan erilainen kuin mitä meillä on suvun mökillä. Mökiltä meillä on venematkaa lähimpään kauppaan puolisen tuntia ja matkalla ylitetään muutamia suuria selkiä, joille ei kannata pienellä veneellämme lähteä pahassa kelissä. Siellä lähikauppa on suppeampi valikoimaltaan, joten raahaamme aina keväisin mökille vähänkin eksoottiset raaka-aineet. Mökillä kaapeissa tuntuu olevan vaikka ja mitä, kaupungissa taas ruokahuoltomme nojaa liian usein tapahtuvaan kaupassakäyntiin.


Kotivaralla tarkoitetaan ruoka- ja juomavarastoa, jonka avulla voi sinnitellä silloin kun kaupassa asioiminen ja muu on poissuljettu vaihtoehto. Kotivaran tulisi riittää viikoksi.

Ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia, joten se mikä on yhdelle sopiva kotivara ei ole sitä toiselle. Sisäministeriö suosittelee seuraavanlaista kotivaraa yhdelle henkilölle.

0,5 kg Perunaa
0,5 kg Riisiä ja makaronia
0,5 kg Öljyä ja rasvoja
0,5 kg Sokeria, hunajaa
1 l UHT-maitoa
16 l Juomia ja vettä

1,5 kg Viljatuotteita ja pähkinöitä
1,3kg Maitoa ja maitotuotteita
1,5 kg Vihanneksia ja juureksia
1 kg Hedelmiä ja marjoja
1 kg Lihaa, kalaa ja kananmunaa
1 kg Herkkuja

Henkilökohtaiset lääkkeet

Asuntomessut 2014, Jyväskylä
Lisäksi:

Kannellisia astioita veden varastoimiseen
Hygieniatarvikkeet
Joditabletit
Radio
Taskulamppu ja paristot
Tuorekelmua, teippiä, muovipurkkeja
Käteistä rahaa
Lemmikkieläinten tarvikkeet
Tölkinavaaja
Kynttilöitä ja tulitikut


Tarkoituksena on kotivaran kierrättäminen, eli ostaessasi kotiin uuden pussin makaroneja otat käyttöösi jo kotona olevan, vanhemman pussin ja laitat uudemman, pidemmällä päiväyksellä olevan odottamaan käyttövuoroaan.

Tarpeetonta lienee sanoa, että mökillä meiltä löytyy kotivara aivan käytännön syistä, mutta kotona tilanne on toinen.

Itse ajattelin vajavaisen kotivarani tulevan käyttöön kun maksupäätteet sekoavat tilapäisesti, tulee taloudellisesti nykyistä tiukempi aika tai olen kotona kipeänä. Viime syksynä tuo viimeinen vaihtoehto toteutui ja jouduin kokeilemaan millaista on maata vuoteenomana ilman voimia päästä kauppaan. Vaikka minulla on kaapissani sen seitsemää sorttia sokeria, ei raaka-aineista ollut liiemmin iloa, kun olo ei antanut periksi seisoskella hellan ääressä.  Jos olisi ollut pakko, olisin selvinnyt yksin mutta onnekseni minun ei tarvinnut. 

Asuntomessut 2014, Jyväskylä
Aiheesta muualla: