sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Alku-valmennus

Sain kutsun hyvinvointi-iltaan, jossa muidenmuassa Kukka Laakso ja Sami Sundvik kertoivat erilaisista hyvinvointiin liittyvistä asioista. Illlan teemat käsittelivät syömistä, kosmetiikkaa ja elämän muutoksia.

Hyvinvointi-illassa saimme oikeuden tutustua Alku-valmennukseen, joka on maidoton ja gluteeniton ruokavalio. Syötyäni kolme antibioottikuuria ja muutaman muun vatsan päälle käyvän kuurin vuoden sisään kärsin vatsavaivoista. Oman maan pavut jäivät itseltäni nauttimatta ja moni muukin ruoka-aine oli alkanut tökkimään. Koetin kaikki normaalit kikat mitä suositellaan antibioottikuurien jälkeen, mutta mikään ei tuonut apua. Kukoistavan papupenkin sadon lahjoitin muille, kun en yksinkertaisesti kyennyt syömään niitä. Pikkuhiljaa aloin välttelemään muitakin ruoka-aineita ja kokkailusta alkoi kadota hohto.

Aiemmin söin kiltisti milloin mitäkin maitohappobakteereita, nautin Gefilius-tuotteita ja aloin olla epätoivoinen. Mistään ei tuntunut olevan apua ja olin valmis tarttumaan mihin vain oljenkorteen.


 Tammikuussa ryhdyin kaiken muun kiireen keskellä kokkaamaan Alkumaista ruokaa itselleni.  Erilaiset menot sabotoivat ruokavaliota, mutta sillä ei ollut väliä koska vatsani alkoi toeta puolen vuoden myrskyistään. Valitettavasti muutos ei vielä kanna vanhaan ruokavalioon saakka, yksi päivä vehnää ja sokeria ja vanhat vaivat muistuttivat itsestään.

Vanhana ruisleipäaddiktina vaikeinta oli keksiä uudenlainen aamupala. Kyllähän hetken aikaa smoothieita juo ja väsää kasviksista ja proteiinista aamiaisen, mutta leipää ja puuroa kaipasin niiden helppouden vuoksi.

Punasipulia, ruskeita herkkusieniä, kanaa, porkkanaa, kiinankaalia pikapaistoksessa

Alku-ruokavalion noudattamisen huomaa aivan ensimmäisenä biojäteastiassa, se on koko ajan täynnä. Ruokakaupasta saa kantaa selkä vääränä kasviksia ja kaikki tuntuu menevän. Suositeltu puolikiloa päivässä tulee ennen iltapalaa täyteen. Kiireen keskellä on ollut helppoa koostaa ateriat, kun päälinjat ovat olleet valmiit ja kaappeihin on varattu "oikeanlaista" ruokaa. Nyt on tullut käytettyä tavallista enemmän pakastekasviksia ja -kalaa, mutta ne ovat olleet kiireen keskellä elämää helpottava vaihtoehto.

Yhtenä päivänä olo mieliala, joka olisi ennen kaivannut seurakseen vehnää tai suklaata, nyt haikailin vahvempia mausteita kana-kasvisannokseeni.

Olen vierestä seurannut useamman rahkadieettiä ja itsekin kokeilin syödä samojen oppien mukaan muutaman päivän. Se ei kannattanut. Rahka alkoi heti alkuun tökkimään ja olo alkoi tuntumaan kurjalta. Isoäitini kokeili joskus kaalisoppadieettiä, ja rakastin sitä, sillä itse söin silloin vain kerran päivässä kaalikeittoa ja se oli taivaallista, kokopäiväisesti en kykenisi sitä syömään. Viisitoistavuotta sitten lähdin kiireellä töihin ja sain kollegalta unohtuneiden eväiden sijaan jonkun pussikeittodieetin pussin evääkseni; makuelämys oli niin kammottava, etten ole koskaan sen jälkeen ajatellut syöväni moisia. Kaikilla noilla dieeteillä on ollut sama tavoite; laihtua, ei tulla parempaan kuntoon.

Porkkana-palsternakkaranskikset
Vatsavaivat, massun pipinä olo ja miten asian nyt haluaa ilmaista, ei kuulosta mukavalta, mutta ei se kuulosta kamalan vakavalta. Sairaalan kahvilassa istuessani kuuntelin minne oikeasti vakavat mahavaivat voivat viedä; lääkärin puukon alle. Ajatus suolensa menettämisestä tuntuu pelottavalta. Entä jos olisin syönyt muutaman lääkekuurin lisää, olisiko suolistoni tointunut siitä miten hyvin? Olisivatko lääkekuurit ja väärä ruokavalio yhdessä mahdollisen geneettisen alttiuden kanssa voineet saada omankin vatsani siihen kuntoon, ettei  mitkään lääkkeet enää purisi ja ainoa keino olisi rakentaa suolistoa uudelleen? Onko meillä 80-luvun vallattomina vuosina lapsuutemme viettäneillä suurempi riski suolisto-ongelmiin, kun aikoinamme söimme joka vaivaan antibiootit "kaiken varalta"? Ainakin tutkimukset yhdistävät lapsuuden antibioottikuurit ja vatsaongelmat toisiinsa toistuvasti.

Ruokavalion osittaisen muutoksen lisäksi napsin saamaani Puhdas Capsin hiivaprobioottia. Probiootti on kuulemma erilainen ja sitkeämpi hoivaamaan, kuin tavanomaiset maitohappobakteerit. Uskon probiootin tukeneen ruokavalion kanssa vatsani toipumista koettelemuksistaan.

Aion jatkaa Alkumaista ruokailua ja probioottien syömistä, haaveillen pääseväni joskus takaisin lähtötilanteeseen. Suosittelen lämpimästi vatsavaivojen kanssa kamppailevia tarttumaan toimeen ja taistelemaan vaivoja vastaan, elämä ilman niitä on paljon miellyttävämpää.

maanantai 25. tammikuuta 2016

Muutama viinilöytö



Ruoka ja viini kulkevat monesti käsikkäin, joten aikoinani hain oppia Helsingin Työväenopiston viinikursseilta. Kursseilla opin luottamaan itseeni enemmän viinin maistajana, omat arviot alkoivat tuntua oikeammilta. En edes tiedä mikä tämä arkuutteni viinien kanssa on. Pelkään maistavani "väärin" tai etten löydä juomasta kaikkia niitä makuja mitä muut. Tämä on hassua, sillä sama ei päde esimerkiksi suklaakakkuihin.


Viinikursseilla toimi opettajana Veli-Antti Koivuranta ja jossain vaiheessa kurssia loimme kurssilaisille oman fb-ryhmän. Luonnollisesti sekään ei riittänyt ja niinpä Veli-Antin oli vastattava kysyntään ja alettava pitämään viinikursseja myös Viiniministerin nimissä. 

En päässyt syyskauden Viinimisterin Maanantaiklubille, mutta nyt keväällä pääsin mukaan joukkoon. Meidän piti aloittaa syventymällä Syrahiin, mutta valtaosalla kurssilaisista oli kyseiselle päivälle este ja kurssin alku viivästyi. Viivästyminen ei suinkaan tarkoittanut viininmaistelun viivästymistä, vaan kohtasimme kaikkien kynnelle kykenevien kanssa Nomad Cellars:issa ja maistelimme Viiniministerin löytöviinejä, niitä jotka eivät kohtaisi kevään aiheiden kanssa.


Illan ainoa valkoviini Font Jui, Katalonialainen viini hämäsi meidät täysin. Rypälettä ja makua haarukoidessamme yksi osallistujista sanoi juomassa maistuvan vuodenvaihteen juhlat. Juhla todellakin maistuu viinissä, sillä sen rypäle Xarello on tuttu cavoista. Viini oli hyvänmakuista, tottahan toki, pidän kuplajuomista. Mietin häiritsikö minua cavamaisen juoman kuplattomuus, mutta sitä se ei tehnyt. Tämä viini maistui pitkään, maku ei lopahtanut kurjasti. Pullo on noin parikymppiä, mutta tästä se kannattaa maksaa.


 Punaviineistä murskavoiton vei Mezzacorona Teroldego Rotaliano Riserva. Viini oli kuin karkkia. Alkon kuvaus viinistä on paljon suppeampi kuin löytömme, me löysimme fudgea, salmiakkia, tv-karkkipussin ja vaikka mitä. Viini tuntui paranevan mitä kauemmin se oli avattuna. Vajaan kolmentoista euron hintaan viini on löytö joka kannattaa kokeilla.


Jäin Veli-Antin kanssa puhumaan muiden poistuessa, kun paikalle saapui samppanja diileri Edward Cuvée tuomaan toimitusta asiakkaidensa kellareihin. Yksi asia johti toiseen eli aloitimme viinistä ja päädyimme fiineimpään samppanjaan jota olen koskaan nauttinut. Nautimme samppanjan sen lämpöisenä kuin se oli, eli lämpimämpänä kuin yleensä neuvotaa. Edward kertoi laatujuomien kestävän tarjoamisen lattialämmityshuoneiden eikä vain niiden muinaisten linnan hyisten huoneiden lämpöisenä ja sen se todella teki. Taisin rakastua, peruuttamattomasti.

Kuvassa oleva lasi soveltui mainiosti kaikille nauttimillemme juomille, harkitsen niiden ostoa omaan kaappiini.


* Kirjoitus ei ole yhteistyö, kirjoittaja on maksanut nauttimistaan juomista ihan itse. *