keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

Suolakalan valmistus + video

Suolakala

1-2 kg tuore lohi
1/2 sitruuna
karkeaa merisuolaa


tarjoiluun
tuoretta tilliä ja kevätsipuleita

Pese kala.
Kuivaa kala talouspaperilla.
Pyyhi kalan suomupinnat sitruunan puolikkaalla.
Fileroi kala, jätä kuitenkin kylkiruotojen päällä oleva vaalea kalvo paikalleen.
Ripota suolausastian pohjalle suolaa muutaman ruokalusikallisen verran.
Aseta ensimmäinen file astian pohjalle suomupinta alaspäin.
Ripota kalan päälle suolaa, ruokalusikallinen tai pari.
Aseta toinen file kalan päälle, suomupinta ylöspäin.
Paina fileitä vastakkain.
Nosta päällimmäistä filettä ja katso, että molempiin paloihin on jäänyt sopivasti suolaa kiinni.
Laita file takaisin.
Ripota fileen päälle suolaa.
Laita kalojen päälle leivinpaperia tai voipaperia.
Aseta kalojen päälle kivi painoksi.
Nosta kala jääkaappiin 1-3 vuorokaudeksi.

Kun kala on valmista tai nälkä on sopiva, nostetaan kala jääkaapista.
Siisti kalasta ylimääräiset kalvot jne.
Leikkaa kala viipaleiksi ja nauti esimerkiksi ruisleivän päällä.
Korista ja mausta kala tuoreella tillillä ja kevätsipuleilla.









Kalan suomupinnat pyyhkäistään sitruunalla, koska kalan nahassa elää mikrobeja ja muita, jotka saavat muutoin kalan nahan tuoksumaan epämieluisalta parissa päivässä. Sitruuna tuhoaa ne.

Tämä kala on suolaisempaa, kuin graavikala. Tämä ei myöskään ole kuivaksi tönkkösuolattua kalaa.

Videolla näkyy, miten kala leikataan siivuiksi kulmittain, tämä tekee paloista helpommin syötäviä, kun lihan jänteet katkeavat.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Kappelin Parsaviikot 2016


Viime torstaina pääsin Kappeliin juhlimaan tämän vuoden parsakevään alkua. Huomenna alkavat S-ketjun Parsaviikot, ja pääsimme kokeilemaan menun herkkuja jo vähän etukäteen sekä kuulemaan Kappelin pitkästä ja värikkäästä historiasta ja Parsaviikoista.


Saimme maistella Kappelin tämän kevään parsamenun. Kappelissa parsaa saa sekä listalta että kolmen ruokalajin 52 euron valmismenulta.




Kappelin parsamenu 2016

Kuohkeaa parsakeittoa, marinoitua valkoista parsaa ja paistettua tattibriossia

Pähkinävoissa paistettua kampasimpukkaa, täyteläistä parsarisottoa, rapeaa parmesania ja simpukkavaahtoa, tummaa simpukkaliemikastiketta

Vaniljajäätelöä, mansikkaa ja minttukrokanttia

Pääruoaksi on toisena vaihtoehtona myös grillattua härän välikyljystä ja jälkiruoaksi voi valita minkä tahansa jälkiruoan listalta.


Ruoka oli hyvää, ja lemppariksi nousi alkupala; hyvää parsakeittoa on hyvin vaikea päihittää. Pääruoan risotto oli täyteläinen ja rapea parmesaani toi maistuvaa tekstuuria. Myös yksinkertainen jäätelöjälkiruoka maistui kesäiseltä, mikä sopi hyvin kevään alkua merkkaaville Parsaviikoille.

Olin ensimmäistä kertaa Kappelissa syömässä, ja ihastuin paikkaan heti. Vanhassa rakennuksessa on kotoisa mutta hieman ylellinen tunnelma, ja miljöön kruunasivat suoraan seinille aikoinaan maalatut teokset. Pari teosta löytyy jopa keittiön seinältä, ja sinne pääsee tarjoilijalta pyytämällä. Muistakaa tämä siis ensi kerralla Kappelissa vieraillessanne!


tiistai 12. huhtikuuta 2016

Agriturismo Masseria Calongo - Italia

Italian matkallamme yövyimme kaksi yötä Cisterninon Agriturismo Masseria Calongo:ssa. Tavoitteenamme oli yöpyä Agriturismossa eli maatilamajoituksessa, jossa maatilatoiminta on edelleen käynnissä.


Agriturismo Masseria Calongo tuotti itse ihania hilloja aamiaispöytäämme, lisäksi heillä oli myynnissä erilaisia säilöttyjä kasviksia. Se siis täytti vaatimuksemme "oikeasta agriturismosta".


 Löysimme paikan netistä ja se oli sopivan ajomatkan päässä Barista, jonne lensimme. Perille löysi helposti navigaattorin avulla ja pihalla oli hyvin parkkipaikkoja.


Vierailuajankohtamme oli paikallisittain talvi, mutta näin suomalaisittan pääsimme kevään tunnelmaan. Ilma oli sopivan lämmin, vaikkei vierailumme alussa ollutkaan t-paita kelejä. Agriturismomme sijaitsi ylhäällä kukkuloilla, jossa tähän aikaan vuodesta oli ihanan vihreää. Kesällä polttava aurinko paahtaa tämänkin seudun keltaiseksi.

 Agriturismon ympärillä polveili pieniä, kivimuurien reunustamia teitä. Kävelimme niillä ja nautimme maaseudun hiljaisuudesta ja alkavan kevään kauneudesta.


Oikealla mäen huipulla sijaitseva majapaikkamme
 Tämä Italian saappaan korossa sijaitseva seutu poikkesi niin monella tapaa aiemmasta Italian matkan kohteestamme, Piemonten alueesta, ettei olisi aina uskonut olevansa samassa maassa.

oliivipuu
Oliiveja
 Seudulta puuttui Piemonten alueen hurjat korkeuserot, vaikka täälläkin maisema aaltoili. Ja täällä oli runsaasti erilaisia hedelmäpuita, siinä missä Piemontessa oli viinejä ja hasselpähkinää.

appelsiinipuu
Appelsiinipuu
Piemonte pikkuisen agriturismon isännät puhuivat sujuvaa englantia, täällä taas paikan isäntä oli värvännyt ystävänsä tulkkaamaan. Jäin siihen mielikuvaan, ettei Pugliaa, tätä Italian korkoa, ole vielä löytäneet suuret ulkolaiset turistimassat, vaan kesällä sen ruuhkauttaa oman maan väki ja pieni italialaisittain pieni joukko ulkomaan turisteja.



Majapaikkamme katto on korkea, myös rakennuksen sisältä. Se kertoo kesien olevan kuumia. Tällä alueella Italiaa perinteinen talonmuoto on trulli tai trullo. Korkealle katon rajaan nousee kuumuus ja alhaalla pitäisi olla viileämpää. Huoneiden muoto tekee niistä helposti viileitä talvella.

trullo, trulli
Takapihan autioitunut Trullo


Aamiainen oli molempina aamuina ylitsevuotavan runsas. Seurueemme gluteenitonta ruokavaliota noudattava sai omat herkkunsa ja hänen ruokavalionsa huomioitiin hyvin vaikka ilmoitimme siitä vasta tuloiltana.


Aamiainen alkoi hämmentävästi makeilla herkuilla ja ne olivat molempina aamuina erilaiset ja taivaalliset. Ensin saimme valikoiman talon hilloja, paahtoleipiä ja sämpylöitä. Sitä seurasi lautasellinen leivoksia, siis jokainen sai oman lautasellisensa. Gluteeniton vaihtoehto oli herkullinen päärynäkakku ja vaikka sitä oli vain yhtä lajia oli annos sitä runsaampi.



Televisio ja etenkin komean univormun omaava säämies, viihdyttivät meitä aamiaisella.


Makeista herkuista siirryttiin paikalliseen, taivaallisen ihanaan, mozzarellaan, kinkkuun, munakkaaseen ja toasteihin. Aamiainen oli sen verran täydellinen, ettei kameraa malttanut käsitellä aamiaisen aikana, tärkeintä oli syöminen.

viikuna
Viikuna
 Miksi kirjoittaa Agriturismosta jossa söimme kaksi aamiaista? Kyse ei ole niinkään niistä erinomaisista aamiaisista, kyse on ruoan alkuperästä. Agriturismomme tuotti itse osan tarjoamistaan ruoista ja se sijaitsi keskellä ruoantuotanto aluetta. Kävelimme alueella muutaman kerran ihan vain katsellen miltä viikuna, appelsiini, manteli, persikka ja oliivi näyttävät luonnossa.

Vertasimme maaperää, kasvuoloja ja lajeja kotoisiin lajeihimme. Opimme mistä paikallinen ruoka tulee ja arvostimme sitä kautta sitä enemmän.


Ostimme tuliaisiksi ystäville ja itsellemme paikan oma kasvattamaa ja valmistamaa hilloa. Mansikkahillo ei pärjännyt kotoiselle hillollemme, mutta ne muut olivat puhdasta täydellisyyttä. Taisimme verottaa pahasti appelsiini-appelsiininkuori-saksanpähkinä-hillon varastoa. Se oli täydellinen kombinaatio makeutta ja karvautta. Ja me näimme ne puut, joissa hillomme oli saanut alkunsa.


Contrada Calongo, 4, 
72014 Cisternino BR, 
Italia


sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Blogitapahtumissa - videot

Tällä viikolla poikkesin Oficianan avajaisissa ja What's Cooking Helsinki bloggaajatapahtumassa. Molemmista otin pienet videot.

Oficiana




What's Cooking Helsinki




Molemmat on kuvattu lainassa olleen iPadin iTrailer-ohjelmalla. Kokeilin iPadia ja ohjelmaa ensimmäistä kertaa tällä viikolla, joten jännää on ollut :)

Mitä pidätte? Kiinnostaisiko teitä nähdä videoita jatkossakin?

torstai 7. huhtikuuta 2016

Riesling & Co 4.4.2016 Vanhalla

Viiniministeri ja Eva Fricke

Vanhalle kokoontui 4.4. nelisenkymmentä saksalaista viinitilallista ja kotimaisia maahantuojia esittelemään saksalaisia viinejä. Sain kutsun Saksan Viinitiedotukselta tapahtumaan.


Tämmöiset tapahtumat jännittävät minua aina hitusen. Paljon hyviä viinejä, paljon asiantuntijoita ja minä kaiken yltäkylläisyyden keskellä epävarmana mistä aloittaa. Onneksi tällä kertaa hoksasin laittaa Viiniministerille viestiä ja kohtasimme tapahtumassa. Seuralaiseni oli saanut muutaman ennakkovinkin tapahtumaan ja ensimmäisenä marssimme Eva Fricken pöydän ääreen josta sain maistettavakseni illan parhaat viinit. Sinällään harmillinen järjestys, kun aloittaa loistavalla niin hyvät viinit eivät sen jälkeen saa näin kokemattoman maistajan suussa ansaitsemaansa huomiota. Toisaalta, maistamamme viinit olivat äärimmäisen hyviä, valitettavaa vain, ne eivät ole tulossa Alkon valikoimaan.

viini, wine
Tapahtuman paras viini


saksan viinit, riesling & co,


Opin seuraavaa:

Saksa on pohjoisimpia viinimaita, jolla on 2000 vuoden viininviljelyperinteet. Viileän ilmaston viineissä on usein vähemmän alkoholia ja paljon hedelmäistä aromia, joka saa ne toimimaan hyvin ruokaviineinä.

Saksa on suurin pinot blancin, toiseksi suurin pinot gris rypäleen ja kolmanneksi suurin pinot noirin tuottaja maailmassa. Saksalaisten viinien vuoden 2015 satomääräksi arvioidaan 9 miljoonaa hehtolitraa. Viineistä 65 % on valkoviinejä ja 35 % punaviinejä. Runsas 22% on riesling-viinejä, joka on saksalaisten viinien lippulaiva. Saksan viinituotannosta yli 60 % on kuivia tai puolikuivia viinejä.

Suomi on saksalaisten viinien vientimaana sijalla 11.


viini, wine
Toinen mainio viini

Saksalaisissa viineissä oli eroja. Oli jännittävää päästä maistelemaan viinejä esimerkiksi samasta rypäleestä, samalta alueelta ja tajuta, miten paljon ne poikkeavatkaan toisistaan. 


Pari vuotta sitten osallistuimme samaan tapahtumaan ja siitä on juttu täällä.

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Taverna della Torre, Cisternino - Italia


Pääsiäiseksi matkasimme Italiaan, tarkemmin Etelä-Italiaan, Pugliaan. Ensimmäiset yömme vietimme viehättävässä maatilamajoituksessa Cisterninon ulkopuolella. Saavuimme Barin lentokentälle tiistaina aamupäivästä, vuokrasimme yhdeksänpaikkaisen Renaultin ja kurvailimme majapaikkaamme. Majapaikkamme henkilökunta varasi meille pöydän Taverna della Torresta, joka kuulemma oli hyvä ravintola.


Matkaajilla on aina nälkä, ainakin meillä. Saavuimme kaupunkiin ajoissa ja kiersimme sen tummenneessa illassa. Cisterninon vanha kaupunki oli kaunis ja äärimmäisen siisti. Vanhasta kaupungista oli pidetty hyvää huolta ja sitä ei oltu päästetty repsottamaan.


Vanha kaupunki oli siisti paitsi ulko, myös sisältä, ainakin sen verran kuin onnistuimme kurkkimaan ikkunoista sisälle.


Me, hälyisä joukko turisteja olimme kaupungin ainoa häiriötekijä, muutoin kadut olivat tyhjät. Koko kaupunki oli vain meidän.


Puikkeliehdimme kujilla lämpimässä kevätillassa, olimme vasta saapuneet maahan ja ensimmäistä kertaa Etelä-Italiaan ja pidimme suuresti kaikesta näkemästämme. Kujia, sokkeloita, herkkuruokaa, mitä muuta voisi toivoa?


Olisin voinut jäädä seikkailemaan kapeille kujille, imeä itseeni paikan kauneutta, rauhallisuutta ja antaa mielikuvituksen lentää. Onneksi meillä oli pöytävaraus, sillä ravintola tarjosi makuaisteille sen, mitä kaupunki silmille.


Ravintolamme sijaitsi aivan vanhan kaupungin kupeessa ja olimme alkuun sen ainoat asiakkaat, toki olimme äärimmäisen aikaisin liikenteessä, pöytämme oli varattu meille puoli kahdeksaksi, aikaan jolloin kukaan muu ei vielä ole nälkäinen.


Ravintolasali oli pieni, kuuden hengen pöytämme lisäksi salissa oli neljä muuta pöytää. Alakerrassa saattoi olla muutama pöytä lisää. Joka tapauksessa suosittelen tekemään ravintolaan varauksen. Muulloin kuin maan suurimman juhlan alla ravintolassa on varmasti ruuhkaa.


Juomaksi valitsimme paikallista viiniä ja alkupaloiksi otimme lautaselliset paikallisia juustoja ja leikkeleitä. Yksi seurueestamme otti alkupalaksi turska carpaccion marinoidulla kukkakaalilla. Juustot olivat taivaallisia, kuten ne tällä alueella tapaavat olla, lihat olivat hyviä, kuten ne parhaimmillaan ovat. Ja se turska, se oli syöjänsä mielestä hyvää, mutta meidän muiden suussamme sen maku oli liian vahva.




 Alkupalajuustojen kanssa saimme ihania hilloja; ananashilloa ja tuoreista luumuista tehtyä hilloa.  Tätä juustoannosta tulen kaiholla muistelemaan monesti.


Kani on hyvää, joten valtaosa seurueestamme valitsi sitä. Rinnalle otimme taivaallisen ihania paistettuja perunoita, ranskalaisia ja kasviksia. Kasviksina oli kauden kasvis ja maakunnassa muutoinkin suosittu sikuri. Tässä ravintolassa sikurin maku oli kesytetty taivaalliseksi, muualla törmäsimme myös kitkerään sikuriin.


Yksi seurueestamme oli erilainen ja tilasi vasikkaa caciocavallo-juustolla ja artisokilla, annos oli taivaallisen ihana. Vasikan ja kanin lisäksi pöytäämme kannettiin annos talon grillilihoja, se oli hyvä, mutta ei yltänyt muiden annosten tasolle.

Turhaan ei tämä paikka mainosta ovessaan kaikkia saamiaan tunnustuksia ja sen kuulumisen slow food-liikkeeseen huomasi ruoan laadussa.


Via S. Quirico 3
Cisternino