keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Tealicious Tearoom Durham


Pohjois-Englannissa matkustaessa Durham on ihan must-nähtävyys. Sympaattinen vanha yliopistokaupunki on kooltaan pieni, mutta täynnä historiaa.

Durhamin yliopistolla on paljon yhtäläisyyksiä Oxfordin ja Cambridgen kanssa. Myös Durham on jaettu collegeihin, yliopiston sisäisiin pienempiin yhteisöihin, joissa opiskelijat asuvat ja pääsääntöisesti opiskelevat, syövät ja sosialisoivat. Myös monet opiskelijaperinteet yhdistävät vain näitä kolmea vanhaa yliopistoa. Durham keikkuu myös ranking-listoilla yleensä Oxbridgen perässä, ja kaupungissa tehdäänkin paljon merkittävää tutkimusta. 


Käveltyämme ympäri pientä kaupunkia, teki mieli istua alas, ja valitsimme lähimmän TripAdvisorissa hyvin pärjänneen teehuoneen. Suloisesti sisustettu Tealicious Tearoom tarjosi juuri sitä mitä kaipasimme: suussasulavia paikan päällä tehtyjä kakkuja, hyvää kahvia suomalaiselle ja oikein keitettyä teetä englantilaiselle. 


Ruokalistan selkäpuolella oli teehuoneen taustatarina. Nykyinen omistaja oli 40-vuotissyntymäpäivänään kuusi vuotta sitten päättänyt, että vuosikausia kestänyt missio löytää hyvää teetä kahviloista sai riittää. Niin Tealicious Tearoom sai alkunsa, ja ainakin seuralaiseni kehui sekä paikan teetä että erittäin runsasta valikoimaa.

88 Elvet Bridge, Durham city


torstai 25. toukokuuta 2017

Colman's Fish & Chips


Kävin aikaisemmin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Newcastlessa, Pohjois-Englannissa, ja onnekseni mukana oli paikallinen opas, joka osasi neuvoa "koko maan parhaaseen" fish and chips -paikkaan. Kyseessä on kuuluisa Colman's Fish & Chips, joka koostuu vanhasta perinteisestä take away -pikaruokalasta sekä uudesta kalaravintolasta. Me otimme annoksemme mukaan ja istuimme syömään läheiseen puistoon.


Melkein neljä vuotta Britanniassa asuneena olen maistanut kalaa ja ranskalaisia kerran jos toisenkin. Colmanin versio oli kuitenkin maineensa veroinen: ruokaa oli valtavasti ja maistui herkulliselta. Usein leivitetyssä kalassa on liikaa ja liian vanhaa öljyä, mikä maistuu inhottavasti läpi, mutta Colmanin kala maistui ihan oikealta, herkullisen murealta kalalta rasvan sijaan. Ranskalaiset olivat sopivasti rapeita päältä ja pehmeitä sisältä, ja ne kävivät täydellisesti itsetehdyn tartarkastikkeen kanssa. 


Colman's sijaitsee myös upealla paikalla metron viimeisellä pysäkillä. Alueella on paljon hotelleja, ravintoloita ja baareja, ja voinkin kuvitella, että kesäisin tämä paikka on täynnä turisteja nauttimassa merisäästä. Sieltä pääsee metrolipulla myös lautalla lahden toiselle puolelle, missä on toisen metroradan pää. Me teimme niin, että menimme Newcastlen keskustasta metrolla Colman'sille, sieltä lautalla lahden yli auringonlaskua ihaillen, kävelimme rannalla ja hyppäsimme takaisin metroon, joka vei takaisin keskustaan. Reissussa meni puolet päivästä, mutta paremmalla säällä voisin viettää enemmänkin aikaa rantoja tutkien!


176-186 Ocean Rd
South Shields, Tyne & Wear
NE33 2JQ, UK

tiistai 23. toukokuuta 2017

Perunankuorimuussi


Saimme tämän muussin ohjeen tutultamme, joka on tehnyt tätä eri puolilla maailmaa Suomen suurlähetystöissä. Meillä on suvun sisällä kaksi tyyliä tehdä muussia, tämä kuvissa esiintyvä muussi vähäisellä nesteellä ja se toinen jossa suurempi nestemäärä saa muussin näyttämään enemmän tavanomaiselta muussilta.

Tässä maalaishenkisessä muussissa on perunankuoren ravintoaineet mukana eli tämä on astetta tavalliista muussia terveellisempää.


Perunankuori muussi

jauhoisia perunoita
suolaa
voita/öljyä
perunoiden keitinvettä/maitoa

Pese perunat huolellisesti.
Keitä perunat kypsiksi.
Kaada vesi pois, mutta ota osa siitä talteen.
Survo perunat muussiksi.
Lisää muussiin voita tai öljyä
Mausta muussi suolalla, suolan voi sekoittaa myös muussiin tulevaan nesteeseen.
Kaada muussiin keitin vettä ja sekoita samalla.
Lisää joukkoon maitoa halutessasi.

Tarjoa perunankuori muussi samanlaisten ruokien seurana kuin tavallinen muussi.



Perunoiden tulee tuoksua hyviltä, pahan hajuiset kuoret eivät anna muussiin hyvää makua.
Perunoista kannattaa poistaa tummat kohdat ennen muussaamista.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kotiviili





Tämä on ensimmäinen kerta kun tein itse viiliä. Olen monesti aikonut tehdä sitä, mutta aina se on jostain syystä jäänyt. Nyt päätin korjata asian tilan, kun kaapista sattui löytymään 6 sopivaa kulhoa kotiviilille.


Kotiviili

6 annosta

1 prk punaista viiliä
1 litra punaista maitoa

Viilin voi tehdä kahdella tavalla.
Ensimmäisessä tavassa purkillinen punaista viiliä tasataan jokaiseen astiaan ja maito kaadetaan päälle ja sitten sekoitetaan.
Toisessa tavassa viili ja maito kaadetaan yhteen suureen astiaan, sekoitetaan ja kaadetaan sitten annoskulhoihin tekeytymään.

Kun viili on tavalla tai toisella saatu annoskulhoihin annetaan kulhojen seistä huoneenlämmössä vedottomassa paikassa pyyhkeellä tai lautasilla peitettynä puolivuorokautta-vuorokauden.
Mitä kauemmin viili tekeytyy, sen happamampi siitä tulee.
Viili kulhoja ei pitäisi tänä aikana liikutella.
Kun viili on tekeytynyt nosta se jääkaappiin odottamaan syömistä.

Viilin siemen

Käytimme kotiviiliin rasvaista viiliä ja homogenoimatonta rasvaista luomumaitoa. Punaiset tuotteet eli rasvaiset tuotteet tuovat kotiviiliin sen ihanan sametinpehmeän pinnan, sen mikä viilissä on parasta.

Valitsimme homogenoimattoman maidon myös siksi, että toivoimme sen tuovan paksumman päällyskerroksen, kuin tavallisen punaisen maidon. Homogenoimattomassa maidossa rasva nousee maidon pintaan.

Olen kuullut, ettei kotiviili välttämättä onnistu laktoosittomasta maidosta sen matalamman hiilihydraattipitoisuuden vuoksi, mutta aion kokeilla sitä joku kerta.

Viilikulhojen tulisi olla melko laakeita.

Ukkosella viili ei välttämättä sakene.

Viili ja maito sekoitettuna
Nykyisin viilit eivät ole samanlaisia kuin ennen; kaupan viilin hapate on erilaista kuin entisaikojen emäntien viilien, siitä ei välttämättä riitä potkua kovinkaan moneen kierrokseen eli kaupasta saattaa joutua hankkimaan aika-ajoin uuden purkillisen viiliä siemeneksi.

tsajut
Viili tekeytymässä

Viilin hinta

Viilin tekeminen on paitsi hauskaa, siinä myös säästää muutaman pennin. 

Ostimme viilin ainekset kaupasta, jossa tuotteet maksoivat seuraavasti:

punainen viili 0,47 €
homogenoimaton luomutäysmaito 1,25 €

6 annosta kotiviiliä maksoi siis 1,72 € eli 0,29 € annokselta

Luomukevyt viili maksaa kyseisessä kaupassa 0,55 €

Tässä tapauksessa, jos olisimme ostaneet kotiin 6 purkkia punaista viiliä olisi se maksanut 2,82 €, säästimme siis 1,10 € ja viilimme luomuprosentti oli suuri.

Halusin laskea kotiviilin hinnan auki, sillä ihmettelin muutamia kuulemiani kommentteja, ettei kotiviilin tekeminen ole kannattavaa. Kotiviilin teko on kannattavaa, se on hauskaa ja taloudellista.
tsajut
Valmis kotiviili


keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Riesling & Spätburgunder -viikot 2017 Hirvihaaran kartanossa


Kirjoitus on toteutettu yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen ja Hirvihaaran kartanon kanssa.

Hirvihaaran kartano


Saadessani kutsun tutustumaan Saksan viinitiedotuksen Riesling & Spätburgunder -viikoille bongasin heti siihen osallistuvien ravintoloiden listalta Hirvihaaran kartanon. Olen jo useamman vuoden haaveillut pääseväni tutustumaan paikkaan, mutta se on aina jäänyt. Nyt päätin korjata tilanteen.

Hirvihaaran kartanohan ei ole tavanomainen ravintola, vaan sen pääasiallinen asiakasryhmä ovat erilaiset seurueet. Mikäli sinne haluaa syömään, kannattaa tilanne varmistaa aina ennalta soittamalla. Poikkeuksen tähän tekee torstaisin tarjottava Suomi 100v-lounassbuffet, johon kannattaa tehdä pöytävaraus sen suuren suosion vuoksi, mutta jonne voi yrittää ilman varausta

Riesling & Spätburgunder -viikot 2017

Olen aivan hupsuna kartanoihin ja minulla on omanlaisia kuvitelmia siitä miten niihin kuuluu pukeutua ja miten niissä kuuluu käyttäytyä. Syytä mielikuvistani kaikkia niitä äitini 50-luvun tyttökirjoja joita ahmin nuorena. En ole juurikaan vieraillut kartanoissa, joten minulla ei ole kovinkaan suurta vertailukohtaa, mutta ihastuin Hirvihaaran kartanoon täysin. Olisin voinut käyskennellä sen käytävillä loputtomiin, istuskella kirjaston nojatuoleissa tai viihtyä tornihuoneessa maalaamassa. Muu seurue joutui pakottamaan minut pois kartanosta oltuamme siellä muutaman tunnin kauemmin kuin alunperin suunnittelimme.

Palatkaamme vierailumme alkuhetkiin ja ihanaan ateriaan ja siihen sointuviin viineihin.

lasipaviljonki

Matkasimme Keski-Uudellemaalle, eteläiseen Mäntsälään Helsingistä. Matkaan ei kulunut kauaa, itseasiassa Hirvihaaran kartanoon pääsee autolla nopeammin kuin moneen Helsingin keskustan ravintolaan. Kartano kohoaa rauhallisella paikalla Mustijokeen kuuluvan Kaanaanjoen varrella. 

Meidät opastettiin kartanoon syömään. Kartanon päärakennuksessa on muutama ruokasali ja pihalle on rakennettu kaunis lasipaviljonki 2013 joka moninkertaisti ravintolan asiakaspaikat. Me pääsimme siis nauttimaan ateriamme varsinaisessa päärakennuksessa. 

Riesling & Spätburgunder -viikot 2017

Aloitimme ruokailin kevääseen sopivasta vihreällä parsakeitolla. Keitossa oleva kookos ja koivunmahla sopivat siihen täydellisesti. En edes oikeasti ole kookoksen ystävä, mutta tätä keittoa rakastin. Saimme keiton seuraksi Schmitges Riesling Cremant Brut 2014 ja Schmitges Riesling Grauschiefer 2016, joista ensimmäinen, kuohuviini, sopi loistavasti keittoon. Harvoin olen törmännyt näin hyvää ruoan ja viinin yhdistelmään ja en ollut mielipiteeni kanssa yksin, vaan koko pöytäseurueemme yhtyi siihen.

Väliruokana nautimme jättiravunpyrstöjä ja parsavaahtoa samojen viinien kera kuin alkukeitonkin. Annos oli loistava väliruoka siirryttäessä parsakeitosta pääruokaan.

Riesling & Spätburgunder -viikot 2017Pääruokana nautimme kevyesti savustettua merilohta ja puutarhan antimia kera Weingut Meyer-Näkel Spätburgunder 2015 ja Weingut Meyer-Näkel Illusion Eins 2015 viinien. Pääruoan valkoinen parsa oli taivaallista, siis parsasta on hankalaa saada muuta kuin hyvää, mutta tässä oli onnistuttu erityisen hyvin. Maa-artisokat olivat peräisin kartanon omasta keittiöpuutarhasta, joka on tuttu Lavatarhuri-kirjasta.

Jälkiruoka jatkoi samaa laadukasta linjaa kuin muutkin ruokalajit ja sen kanssa tarjottu viini, Huxelrebe Auslese Bio Lorenz, voitti ehkä jopa alun kuohuviinin. Se oli täydellinen jälkiruokaviini, ei liian makea vaan raikas, täyteläinen ja hillityn makea.

Huxelrebe Auslese Bio Lorenz

Menu:


Vihreä parsakeitto, kookosta ja koivunmahlaa

Jättiravunpyrstöjä ja parsavaahtoa, retiisiä ja Koivulehdon minisalaatteja

Kevyesti savustettua merilohta ja puutarhan antimia, maa-artisokkaa, pinaattia, valkoista parsaa ja luumutomaattia

Salmiakkivanukasta, vadelmaa ja mansikkaa

Nauttimamme menu ei ollut suoraan listalta, vaan se oli räätälöity meille ruokavalioidemme mukaan. Suosittelen olemaan kartanon keittiöön yhteydessä, mikäli noudatat jotain ruokavaliota. Ruoat olivat erinomaisia, vaikka erikoisruokavalio oli huomioitu.

Weingut Meyer-Näkel Illusion Eins 2015 

Lyhyesti Riesling & Spätburgunder -viikkojen rypäleistä


Saksa tuottaa noin puolet maailman Riesling-viineistä. Rypäleiden historia ulottuu aina 1400-luvulle asti. Rieslingit soveltuvat hyvin myös kellarisäilytykseen.

Spätburgunder rypäleitä on kasvatettu Saksassa 800-luvulta alkaen. Rypäleistä saa ihanaa punaviiniä, joka ei ole raskaan tanniinista, vaan kevyempää, marjaisampaa ja joka sopii hyvin kalaruokien kanssa samoin kuin aasialaisten ruokien seuraksi.

Weingut Meyer-Näkel Spätburgunder 2015 

Olen osallistunut kuopuksen kanssa erilaisiin tilaisuuksiin, mutta tämä oli haastavin. En tiedä vaistosiko pikkuinen äidin höpsähtäneisyyden kartanoon ja sen lapsenomaisen innon vai oliko syynä vain kolmen kuukauden hulinat, mutta vierailu ei sujunut niin sulavasti kuin sen olin suunnitellut. Onnekseni meille oli osoitettu oma tila, joten emme häirinneet muita ihmisiä.

Tiedättekö sen tuskanhien joka pukkaa pintaan, kun pitäisi paneutua mielenkiintoisiin asioihin, imeä itseensä tietoa ja vaikutteita ja pienellä ei ole missään hyvä? Sen punaisena kuumottavan huonoäiti olon? Ja sitten viime hetkellä ennen kartanon tiluksiin tutustumista pikkuinen sai hetken köllötellä vaippasiltaan ja kaikki oli hyvin. Koetin naurahtaa ja sanoa pikku jaarlin vain loikoilevan takan edessä kelteisillään (vaippasiltaan) takkini päällä jonka hupun tekoturkisreunus sai esittää taljaa. Pieni kiljukaulani ilmeisesti olettaa siskonsa seuraneiteilyn prinssi Philipille (kuningatar Elisabeth II  ja puolisonsa Philip vierailivat esikoisen koululla Walesissa) tekevän hänestäkin siniverisen ja käytöstavat ovat siksi aatelisen röyhkeät. Tai sitten hän on vain vulgaari lähiön kasvatti.



Mukana Hirvihaaran kartanossa meillä oli iki-ihana Sari. Hänen versionsa pääset lukemaan - muinainen blogista vielä tällä viikolla.


lasipaviljonkvi
Lasipaviljonki


Mikäli emme reissaisi esikoisen perässä maailmalla harrastaisimme enemmän lähialueella matkailua. Suomessa on paljon nähtävää ja koettavaa ja mikä parasta, sen voi tehdä nopealla aikataululla ja kohtuullisella budjetilla.

Riesling & Spätburgunder -viikot 2017 järjestetään Hirvihaaran kartanossa 8.-20.5.2017
Näiden keväisten viiniviikkojen menut maksavat n. 60 € plus viinit.


Kartanonlenkki 56
Mäntsälä
Yhteistyössä Saksan viinitiedotuksen ja Hirvihaaran kartanon kanssa.

Valviran ohjeistuksen mukaisesti alkoholia ei saa kommentoida kommenteissa, kaikkea muuta saa.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Riisilätyt


Riisilätyt

1 kananmuna
1 dl kypsää riisiä
suolaa

voita paistamiseen

Riko raa'an kananmunan rakenne haarukalla.
Lisää kananmunan joukkoon ripaus suolaa.
Sekoita keitetty riisi joukkoon.
Paista kuumalla lettupannulla kypsiksi.
Nauti esimerkiksi leikkeleen ja juuston kera.

Käytimme lettuihin basmatiriisiä.


Isovanhempani tekivät maailmanympärimatkan 90-luvulla ja he saivat näitä lettuja muistaakseni Papua-Uusi-Guineassa. Heidän matkansa jälkeen söimme näitä lettuja usein väli- ja iltapalaksi juuston ja leikkeleen kera.

Mikäli aiot pitää lettukestit, niin kurkkaa niihin myös mantelilettujen, perunalettujen ja banaanilettujen ohjeet.

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Banaaniletut


Banaanilettu

Banaaniletut

2 kananmunaa
1 banaani

mausteet
kaneli
inkivääri
vanilja

tarjoiluun
marjoja

voita paistamiseen

Riko kananmunien rakenne.
Muussaa banaani esimerkiksi haarukalla.
Tai voit laittaa kananmunat ja banaanin astiaan ja sekoittaa ne sauvasekoittimella.
Lisää joukkoon mausteita, jos käytät niitä.

Kuumenna lettupannu ja laita siihen voita.
Kaada taikina pannuun.
Paista letut kypsiksi.
Tarjoa letut marjojen kanssa.

Tällä hetkellä rakastan mustaherukoita banaanilettujen kanssa ja söin pakastimemme niistä tyhjiksi.

Banaanilettu

Odotusaikana minulla ei taaskaan ollut pahoinvointia, mutta taaskaan ruoka ei uponnut. Olisin mielelläni elänyt tuoreilla marjoilla ja talvella sitrushedelmillä. Onneksi oli banaaniletut, niihin en kyllästynyt ja niiden syömistä jatkan edelleen. Turha kai sanoa muun perheen kyllästyneen niihin aikaa sitten.

Banaaniletut ovat hankalia paistaa ja kääntää. Tyttäreni ja mieheni ovat siinä mestareita ja ovat paistaneet minulle niitä säännöllisesti pian vuoden ajan. Olen edelleen joka kerta yhtä vilpittömän onnellinen ja otettu saadessani eteeni lautasellisen lättyjä ja edelleen kykenen yksin syömään niitä enemmän kuin nuo kaksi yhteensä.

Koetin aiemmin kehitellä manteliletuista näille kilpailijan, mutta ei, banaanilettuja sen olla pitää ;)

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Parsaviikot


Parsaviikot ovat taas täällä!

Viime vuonna pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Kappelin parsaviikkoihin ja ihastuin silloin niihin ikihyviksi. Tänä vuonna olin onnellinen saadessani taas kutsun maistelemaan parsoja. Keväiseen Suomen lomaan tuntuu tämän kerran jälkeen kuuluvan olennaisena osana ihana parsa-ateria.


150 vuotias Kappeli oli upea ja ruoka erinomaista. Valittavana on esimerkiksi samppanjalla maustettua kuohkeaa parsakeittoa tai pähkinävoissa paistettuja rapuvartaita kera parsarisoton.


Kappelissa on tänä juhlavuoden kunniaksi teetetyt lautaset vanhan perinteisen mallin mukaan. 
Näiltä syödessä voi oikeasti aistia paikan historian. Tämän kaltaisilta lautasilta on näiden seinien sisällä nauttinut ateriansa moni kuuluisa taiteilija, kirjailija ja runoilija.
1800-luvun lopussa taiteilijat maalasivat Kappelin seinille niitä edelleen koristavia teoksia.



Tänä vuonna parsaviikoilla 12.4.-31.5. on mukana ennätysmäärä S-ryhmän ravintoloita: Casa Largo, BBQ House, Kappeli, Kaarna, Virgin Oil Co., Belge, Bravuria, Italo, Raffaello, La Famiglia -ravintolat, Jyvänen Myllypuro, Jyvänen Martinlaakso, Olohuone Korso, Kivitorppa, Chico`s -ravintolat, Spaghetteria Jumbo ja Kaari.


tiistai 18. huhtikuuta 2017

Perunaräiskäleet


Perunalettu


Perunaräiskäleet

500 g perunaa
1 kananmuna
1 dl maitoa
1 rkl jauhoja
1 tl suolaa

Paistamiseen voita
Tarjoiluun puolukkasurvosta

Räiskäletaikina
Kuori ja raasta perunat.
Tee taikina sekoittamalla kananmuna, jauho, maito ja suola keskenään.
Lisää taikina perunaraasteen joukkoon sekoittaen.
Paista perunaräiskäleet kuumalla pannulla voissa.
Nauti räiskäleet puolukkahillon kanssa.

Perunaräiskäleet sopivat hyvin ruoan perunalisäkkeeksi. Tästä annoksesta syö kaksi  nälkäistä tai neljä pieniruokaista. Teimme räiskäleet gluteenittomalla jauholla.

Perunalettu

Tavatessamme mieheni kanssa ensimmäistä kertaa hän paistoi minulle muurinpohjalettuja. Rakastuin täysin, sekä häneen että hänen tekemiinsä lättyihin. Edelleen hän paistaa loistavia lettuja ja edelleen katson häneen rakastuneena lettukasan ylitse. Blogiin on tulossa muutama lettuohje, kaikki hänen paistamiaan, hän kun on meistä selvästi parempi tässä hommassa.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Gluteeniton täytekakku


Gluteeniton täytekakku

4 kananmunaa
1 1/2 dl sokeria
1/2 dl perunajauhoja
1 1/2 dl maissijauhoja
1 tl leivinjauhetta

(vaniljasokeria, sitruunamehua, kaakaota)

Kakun täytteeksi

mansikoita
banaania
ananasta
persikoita

Kakun päälle

Kermavaahtoa
makeisia
strösseliä

Valmista gluteeniton kakkupohja.
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita jauhot ja leivinjauhe keskenään.
Lisää jauho-leivinjauheseos varovasti siivilän läpi muna-sokerivaahtoon.
Halutessasi voit maustaa kakkupohjan vaniljasokerilla, sitruunamehulla tai kaakaojauheella.
Kaada taikina pellillä olevan leivinpaperin päälle.
Levitä taikina tasaiseksi.
Paista kakkupohjaa uunissa 5-7 minuuttia.
Kumoa valmis kakkupohja toiselle leivinpaperille varovasti.
Poista uunissa ollut leivinpaperi kun kakkupohja on vielä lämmin.
Anna kakkupohjan jäähtyä.

Viipaloi kakun täytteet.
Leikkaa kakkupohja 3 yhtä suureen osaan.
Kostuta kakkupohja ananas- tai mansikkamehulla.
Täytä ja kokoa kakku.
Anna kakun tekeytyä jääkaapissa puolesta tunnista muutamaan tuntiin.

Vatkaa kermavaahto.
Voit maustaa kermavaahdon halutessasi vaniljasokerilla.
Levitä kermavaahto kakun päälle.
Koristele kakku.

Nauti.



Me aikuiset olemme tapojen orjia ja teemme asiat usein kuten luulemme niiden kuuluvan tehdä. Meillä kylässä olleet lapset olivat meitä viisaampia ja ottivat ilon irti kakun koristamisesta. Koristeeksi tulevat makeiset kuului heittää kakun päälle mitä erikoisimmin kiertein. Kakusta ei tullut perinteisen söpöä, mutta koristelijoilla oli tavattoman hauskaa :)

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Taranto, Italia


On olemassa vanhoja kaupunkeja, joiden kaduilla voi kuvitella törmäävänsä niin lohikäärmeisiin kuin salamurhaajiinkin. On kaupunkeja, jotka on jätetty oman onnensa nojaan rapistumaan pikku hiljaa olemattomiin. Ja niissä kaupungeissa on lumovoimaa.


Taranto sijaitsee Etelä-Italian Apuliassa Tarantonlahdella, Joonianmerellä. Taranton vanha kaupunki,  Città Vecchia, hurmasi minut täysin. Tämä kaupunki oli kaikista pääsiäiskohteistamme itselleni merkityksellisin.


Taranto oli kaksijakoinen, oli vanhan kaupungin ahdas rappioromantiikka ja uuden kaupungin siisteys ja väljyys. Vanha kaupunki oli hyvin rauhoittunut kaupallisuudelta; siellä oli vain muutama ravintola, toreja ja pieniä puoteja. Uudella puolella oli sitten kaikki, mitä kaupungilta voi vain toivoa, jopa gluteenittomia leivonnaisia myyvä leipomo, mikä oli oikea erikoisuus muuten vehnäjauhoisessa Italiassa.


Yövyimme uudella puolella Portobello B&B:ssä. Sijainti oli tarkoituksella keskeinen; huoneiden varaaja oli selvittänyt, että pääsiäiskulkue kulkisi hotellimme ikkunoiden ali ja näin meillä olisi esteetön näkyvyys siihen. Emme tosin arvanneet kulkueen saavuttavan majapaikkaamme vasta puolen yön jälkeen.


Majapaikkamme oli vanhassa kerrostalossa, jonka ala-aula oli Tarantolle ilmeisesti typilliseen tapaan valtaisa. Pieni hotelli käsitti kolme huonetta, keittiön, kolme wc:tä suihkuineen ja värikkääseen huoneeseen kuuluvan ranskalaisen parvekkeen ja ikkunan. Muihin huoneisiin ei kuulunut ikkunaa.


Seitemänkymmentäluvulta sisustuksensa ammentaneen huoneen tapetti oli ensinäkemältä suut auki loksauttava. Vuoteet olivat ihan mukavat ja huoneen hintaan kuuluvan aamiaisen sai nauttia läheisessä kahvilassa. Etelä-eurooppalaiseen tapaan aamiainen käsitti kahvin ja leivoksen.


Sijainnin lisäksi majapaikkamme ehdottomiin plussiin kuului mahdollisuus käyttää parkkihallia. Taranton keskustassa ei juuri ole parkkipaikkoja ja siksi tämä oli meille hyvin tärkeä seikka hotellia varatessa. Ylläolevassa kuvassa näkyy kapea ja mutkainen ramppi, jota pitkin halliin ajettiin. Hallin työntekijät kieputtelivat sinne pysäköityjä autoja hallissa ja se oli täyteen tupattu.




Ennen pitkän perjantain illan suurta pääsiäiskulkuetta, vanhassa kaupungissa liikkui pienempiä porukoita valkoisiin kaapuihin pukeutuneita hahmoja. Näihin kulkueisiin kuka tahansa pääsi osallistumaan, ja moni kantoi valuvia valkoisia kynttilöitä ja lauloi mukana.










Vico Ospizio 3, Ciita Vecchia, 74


oli pieni ravintola Taranton vanhalla puolella. Nautimme siellä aikaisen, mereneläviä sisältäneen, Pääsiäisaterian. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat, ilmeisestikään tapoihin ei kuulu syödä ajoissa.








Illan hämärtyessä siirryimme Taranton uudelle puolelle seuraamaan sinne asti kerinnyttä kulkuetta.


Ensivaikutelma perinteisestä pääsiäiskulkueesta oli erittäin vaikuttava, sillä siinä oli mukana suuri joukko valkoisiin pukeutuneita ihmisiä, jotka kulkivat maaliskuisen kylmillä katukivillä paljain jaloin kantaen painavia patsaita.  Kulkueen seassa oli myös pieniä orkestereita, jotka tahdittivat hidasta kulkua. Vauhti tosiaan oli hyvin hidas, minkä takia kulkueen seuraaminen paikallaan seisten olisi nopeasti käynyt tylsäksi. Niinpä kävelimme pitkin pääkatua katsellen kulkueen eri kohtia, ja haimme paikallisten kanssa halpaa pikaruokapitsaa paikalliselta versiolta nakkikioskista.


Perinteisesti varakkaat paikalliset miehet ovat voineet ostaa paikan kulkueessa lahjoittamalla tietyn summan määrättyyn hyväntekeväisyyskohteeseen. Jotta kukaan ei käyttäisi tätä perinnettä pönkittämään omaa egoaan ja itsekkäästi parantamaan omaa mainettaan, tulee kulkijoiden pukeutua peittäviin kaapuihin, jotta heitä ei tunnistettaisi.




Yllä näkyy miten hyvin näimme pääsiäiskulkueen hotellihuoneemme ranskalaiselta parvekkeelta. Tässä vaiheessa kulkue oli ollut liikkeellä jo monta tuntia, ja olimme nähneet sen matkaa aikaisemmin uuden kaupungin läpi kulkevalla pääkadulla.


Seuraavana aamuna lähdimme tutkimusmatkalle takaisin vanhaan kaupunkiin. Löysimme ihastuttavan torin, jonka merenelävät olivat taatusti tuoreita.



Tori oli sympaattisen pieni ja siellä tuntui Pääsiäisenä olevan vain paikallisia ostoksilla.



Koska olimme samana päivänä jatkamassa matkaamme eteenpäin päädyimme ostamaan vain rasiallisen hulppean kokoisia mansikoita.





Taranton kapeat kujat olivat kirjaimellisesti kapeita. Kapeimmilla kujilla ei ollut tilaa väistää vastaantulijaa.



Siirtymä vanhasta kaupungista uudelle puolelle oli aina repivä, tunnelmallinen rappio vaihtui puunatumpaan kuosiin.



Pasticceria La Dolciaria oli pieni leipomo, jolla oli hämmentävän laaja gluteenittomien leivosten valikoima. Leivokset olivat taivaallisen makuisia ja maksoivat naurettavan vähän.

Gluteenittomat leivokset
Suuremmassa leipomossa ei ollut gluteenittomia tuotteita saatavilla, mutta sen sijaan sieltä olisi saanut toinen toistaan komeampia Pääsiäisleivoksia.






Taranto vei sydämeni. Voin kuvitella itseni sen vanhaan kaupunkiin hakemaan inspiraatiota tai vain irtiottoa arjesta. Haluan palata sinne ennen kuin vanha kaupunki muuttuu, joko rapistuu entisestään ja joutuu puretuksi tai kunnostetaan niin, että tämä murheellinen rappio katoaa näkyvistä.


Viime vuoden matkan muut kirjoitukset löytyvät myös blogista:




SaveSave