keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Sauce2018-seminaari, päivä täynnä ruokaa ja ruuan rakastajia

 Kirjoitus on yhteistyössä Sauce2018 kanssa

Hei, olen Inka Jalovaara, Tsajutin vieraileva kirjoittaja. Olen 22-vuotias ja ammatiltani kokki, töissä eräässä hektisessä helsinkiläisessä ravintolassa Bulevardin varrella. Kävin Sauce2018-seminaarissa kuuntelemassa tarinoita ruoka-alan uusimmista tuulista, ja kerron niistä seuraavaksi teille.


Sauce2018-seminaarin teemana toimi Power of Food. Päivän aikana pohdittiin niin ruokatrendejä, ruokaa vaikuttamismahdollisuutena, ruokavaikuttajien sosiaalista vastuuta kuin teknologian ja ruokakulttuurin yhteispeliäkin.

Aikaisin aamulla, herkullisten croissantien ja aamukahvin jälkeen, alkoi ruokatrendi-osion ensimmäinen ohjelma Dmitri Mägin kertomuksella ryysyistä rikkauksiin; kuinka köyhästä virolaisesta pojasta tuli vaikeuksien kautta New Yorkin Eleven Madison Parkin keittiömestari. Hän kertoi EMP:n ruuan periaatteista, jotka ovat: herkullisuus, kauneus, luovuus ja merkityksellisyys. Yhden elementin tuominen annokseen on helppoa, mutta kaikkien neljän yhteen saattaminen on todella vaikeaa. Vaikka annos olisi herkullinen ja kaunis, mutta ilman merkityksellistä taustatarinaa, se ei saa aikaan kolmen michelintähden arvoista kokemusta asiakkaassa. 


Dmitri Mägi kertoo EMP:n tomaattiannoksesta, mikä yksinkertaisesta ulkonäöstään huolimatta on monimutkaisen kolmen päivän valmistusprosessin tulos. 

Mägi korosti myös yhteistyön voimaa niin keittiön sisällä kuin salin ja keittiön välillä. Hänen mukaansa tie menestymiseen kulkee leikkimielisyyden, innostuksen ja inspiraation kautta. Mägin puheen jälkeen tunsin kutkuttelevaa halua mennä kokeilemaan uusia, höpsöjä reseptejä keittiöön.

Seuraavaksi puhui Seni Glaister WeFiFo-yrityksensä edustajana. WeFiFo on Englannista lähtöisin oleva startup, missä puhelinsovelluksen kautta tuodaan ruuanlaittajat ja aterioijat yhteen yhteisöllisille illallisille osallistujien kotona. Nyky-yhteiskunnassa puhutaan paljon yksinäisyydestä yhteisön sisällä, mitä WeFiFo pyrkii kitkemään saattamalla toisilleen tuntemattomat ihmiset saman pöydän ääreen, jakamaan tarinoitaan ruuan muodossa. Innostuin ideasta todella, sillä kuka vaan voi ilmoittautua ruuanlaittajaksi, ja saada mahdollisuuden toteuttaa omaa intohimoaan ruokaa kohtaan yleisön kanssa. Odotan todella, että WeFiFo rantautuu Suomeen, ja harkitsen vakavasti illalliskutsujen järjestämistä. Tervetuloa aterialle! Tästä pääset tutustumaan WeFiFo:on paremmin: https://www.wefifo.com/

Ruokatrendi-osiossa puhui vielä Dr. Stephen Jones, joka kertoi meille viljojen ja leivän tuotantoprosessista. Hän avasi mielenkiintoisesti sitä, kuinka viljojen ravintoarvot ovat prosessoimisen takia romahtaneet, vaikka vehnäjyvä on oikeasti yksi maailman ravintorikkaimmista ruoista. Heitämme 30% viljoista pois jauhamisprosessin aikana (ainakin USA:ssa, Suomessa kokojyvät ovat suositumpia), ja tuossa prosenttiosuudessa on suurin osa mineraaleista ja vitamiineista. 


Dr. Jones esittelee vehnänjyvän ravintoarvoja. 

Dr. Jones painotti myös sitä, kuinka hyvään leipään tarvitsee vain neljä raaka-ainetta (vesi, jauho, hiiva, suola), mutta nykyajan jenkkiläisessä leivässä on keskimäärin 26 ainesosaa. Tulin iloiseksi siitä, että Suomen leipäkulttuurissa arvostetaan monenlaisia viljoja ja myös kokojyviä, mutta parantamisen varaa on aina.

Tauoilla oli tarjolla suomalaisten yritysten herkkuja, joista yksi oli raakasuklaayritys Goodion maustetut raakasuklaat. 

Siirryimme seminaarin teknologia-osioon, missä ensimmäisenä puhui Laura Jaspers, Hermann’s Berlinin perustajajäsen. Kolmasosan syömäkelpoisesta ruuasta mennessä hukkaan, Hermann’s Berlin pyrkii vähentämään ruokahävikkiä tuottamalla ruuantuotannon sivutuotteista uusia, herkullisia käyttötuotteita. Yhtenä esimerkkinä oli okarajauho, mikä on soijapaputuotannon sivutuote; muihin tuotteisiin kelpaamaton soijamäski kuivatetaan ja jauhetaan uuteen uskoon, jolloin saadaan gluteeniton, proteiinirikas jauhonkorvike. 


Okara-jauhopussi

Tällaiset innovatiiviset tavat vähentää hävikkiä ja lisätä uusia, helposti lähestyttäviä tuotteita markkinoille ovat odotettuja, ja jään innolla seuraamaan Hermann’sin Renewal Millin seuraavia tuotteita.


Teknologiaosiossa oli vielä FreshX:n edustaja Niklas Lovenin esitys ja Kalle Ruuskasen paneelikeskustelut aiheesta keittiön teknologisoituminen. He esittelivät erilaisia teknologisia datankeräämisjärjestelmiä, mitkä esim. varmistavat kylmätilojen lämpötilat automaattisesti, ja ilmoittavat poikkeavuuksista heti ravintoloitsijalle. He pohtivat erilaisia tapoja helpottaa nykypäivän keittiön askareita, kuten omavalvonnan ja ruuantoimitusten digitalisoimista.


FreshX:n edustaja Niklas Loven näyttää kaaviolta, kuinka digitaalinen tilausjärjestelmä helpottaa kokkien ja muiden alalla toimivien elämää. 

 Datan kerääminen ja läpinäkyvyys ruuantuottajalta aina ravintolaan asti oli tapetilla. On hyvä tietää nykyistäkin yksityiskohtaisemmin, mistä ruokamme tulee ja miten se tuotetaan, ja uusi teknologia mahdollistaa sen.

Lounas oli toteutettu mielestäni hauskalla tavalla. Pientuottajat olivat päässeet esittelemään tuotteitaan pienille kojuille, joista seminaarivieraat saivat kerätä itselleen ruokaa kuin seisovasta pöydästä. Tuottajat kertoivat samalla omasta tuotteestaan, ja oli mielenkiintoista saada tietää tarkalleen mitä, missä ja milloin syömäni ruoka on tehty. 


Jopa syötäviä orvokkeja oli tarjolla. 

Tarjolla oli herkullista artesaanileipää, aamulla maasta poimittuja vihanneksia, pienyrittäjien juustoja ja tuoreeltaan leikattuja leikkeleitä.

Lounaasta siirryimme ruokakulttuurin käsittelyyn. Oman näkemyksensä ruokakulttuurista meille kertoi Maksut Askar Neolokalista. Hän pureutui siihen, kuinka ruuan ja kulttuurin suhde on tiukasti maantieteellinen, sillä se mitä äiti maa meille missäkin osassa maailmaa antaa, sillä luomme oman ruokakulttuurimme. 


Maksut Askar pohtii ruokakulttuurin rajoja.

Askar haastoi seminaariväen pohtimaan omia ruokataustojaan, missä menevät maantieteelliset rajat henkilökohtaiselle ruokakulttuurille. Askar pyöritteli ajatuksiaan pakolaisuudesta, siitä, kuinka ainoa asia minkä pakeneva ihminen voi ottaa mukaansa, on kulttuuri, historia ja ruokamuistot. Näin täytyykin sopeutua; kuinka rakentaa uutta identiteettiä, vanhoilla muistoilla ja uusilla raaka-aineilla sulauttaen niitä toisiinsa. Ja kuinka myös omassa ruokakulttuurissaan oleva ihminen voi saada uusia oivalluksia ja makuja, näkemällä vanhat raaka-aineet uuden ruokakulttuurin valossa.

Ruokakulttuurista ja sen lempeästä kaupallistamisesta kertoi Rebecca MacKenzie The Culinary Tourism Alliancesta. Hän on kanadalaisena kehittänyt yrityksen, mikä pyrkii saamaan turisteja kyläänsä myös turistikausien ulkopuolella. Ruokaa ja makumuistoja hyväksikäyttäen hän on kehittänyt ”neljä makuvuodenaikaa”, jolloin jokaisella vuodenajalla on oma teemaruokansa tai raaka-aineensa, ja turistit kiinnostuvat maasta vuoden ympäri.


Päivän aikana nähtiin useita tribuutteja vasta edesmennyttä ruokakulttuurin ja ruokamatkailun sanansaattajaa Anthony Bourdainia kohtaan. Hyvin sanottu, Anthony.

 Kuitenkin ruoka on yli 40% turisteista merkittävä syy vierailla tietyssä paikassa. MacKenzie myös kannustaa ostamaan krääsätuliaisten sijaan ruokaa tuliaiseksi, sillä jakamalla jonkin maan ”maun” kotona, saa myös muut kiinnostumaan kyseisestä maasta. Yhteinen makumuisto luo vahvaa yhteisöllisyyttä ja The Culinary Food Alliance pyrkii juuri siihen.


MacKenzie kertoo, kuinka #finnishfood auttaa tuomaan ruokaturisteja Suomeen ympäri maailmaa. Normaalit ihmiset luovat risuaitojen avulla ilmaista, houkuttelevaa brändiä Suomen ruokakulttuurille. 

Joe Warwick kertoi ruokakulttuurin toisesta puolesta, ranking-listoista. Hän on itse ollut kehittelemässä World’s 50 best restaurants -listaa, mutta haluaa nyt kumota koko listausjärjestelmän. Warwick sanoi, että ravintoloiden parhausjärjestykseen laittamisessa ei ole mitään järkeä, sillä listaus ei ota huomioon, että ravintolat ovat erilaisia. Kuitenkin listausjärjestelmä on nykykansalaisen mieleen, sillä tarjonnan ollessa liian suurta käsiteltäväksi, on helppo tukeutua valmiiksi tehtyyn listaan. 


Warwick kyseenalaistamassa ravintola-alan yksipuolista rankingsysteemiä. 

Warwick kumosi ensin itse kehittelemänsä listausjärjestelmän, ja esitteli sitten uuden: The World Restaurant Awards. Käytännössä se toimii kuten ravintola-alan Oscarit, missä jokaisesta kategoriasta palkitaan vuoden paras ravintola. Kategoriat olivat raikkaita ja mielenkiintoisia, kuten esimerkiksi eettisin ajattelu, paras taajama-ravintola ja paras ravintola, mihin ei tarvitse pöytävarausta. Palkintogaala järjestetään ensimmäistä kertaa Pariisissa ensi helmikuussa, enkä malta odottaa että pääsen seuraamaan sitä.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä omista kokemuksistaan mustana kokkina tuli kertomaan Eduardo Jordan, Salaren ja Junebabyn omistaja ja keittiöpäällikkö. Hänen puheensa teemana oli stereotypioiden haastaminen. Opiskellessaan kokiksi Jordan huomasi, että hän valmisti valkoisten miesten kehittelemää ranskalaista ruokaa, eikä tuntenut laisinkaan omia, kreoliruokaan keskittyviä juuriaan. Kulinaristisessa maailmassa vain ranskalainen keittiö on arvossa, eikä Jordan tuntenut oloaan mukavaksi joutuessaan luopumaan juuristaan. Ravintola-alalle päästyään hän huomasi, kuinka koulutti valkoisia kokkeja, jotka lopulta nousivat korkeammille asemille samassa ravintolassa, kuin hän. Kun hän vaati tietää miksi, kukaan ei vastannut. Hän halusi tulla nähdyksi kokkina, eikä ”mustana kokkina”, joten hän perusti oman ravintolan, omilla säännöillään. 


Junebabyn vaikuttajat: kreoliruoka, BBQ ja italialainen sekä afrikkalainen ruoka. 

Pikku hiljaa hän myös ymmärsi, että vaikka hän on kokki, hän on myös musta, ja hänen tekemänsä työ mustan väestön stereotypioiden rikkomisen eteen on tärkeää. Hän tekee esi-isiensä ruokaa ylpeydellä, käyttäen hyödyksi myös ranskalaisen keittiön taitoja. Lopuksi hän varoitti kanssakokkeja siitä, kuinka kokeilta vaaditaan kaikki: tulee olla suunnannäyttäjä, edelläkävijä, myyjä, innovaattori, keksijä, ruuanlaittaja, kasvattaja. Ja silti, kaikesta mitä kokit tekevät, kokkeja kritisoidaan. Ruoka antaa kokeille äänen, mutta on tärkeää olla polttamatta itseään loppuun. Viimeiset sanat hän omisti edesmenneen Anthony Bourdainin muistolle, ja seminaari oli hyvä päättää näihin koskettaviin tunnelmiin.

Seminaarin lopputunnelmissa kävimme nauttimassa herkulliset Arctic Blue -ginillä höystetyt gin&tonicit Stockmannin kattoterassilla. Kävimme ystäväni kanssa läpi päivän ohjelmaa. Mitä jäi käteen? Inspiraatiota, uteliaisuutta, toivoa ravintola-alan tulevaisuutta kohtaan. Toivoa monimuotoisemmasta, ekologisemmasta ja helpommin lähestyttävästä alasta. Innostusta jatkaa sanansaattajana, vaikkakin vain yhtenä pienenä rattaana suuren alan ratastossa. Haluan jakaa nämä tarinat kollegoilleni, ja nyt myös teille. Toivon, että Sauce saa seminaarina jalansijaa Suomessa, sillä tämä maa tarvitsee näyttämön kaikille uusille ideoille ja innovaatioille, mitä ravintoloiden kylmäkaapeissa ja toimistoissa kehitellään.




perjantai 31. elokuuta 2018

Arvonnan voittajat



Onnetar arpoi voittajiksi numerot 1 ja 5. Voittajille on laitettu sähköpostia :)


tiistai 28. elokuuta 2018

Arvonta Sauce 2018 -tapahtumaan

Saimme arvottavaksi 2 lippua Sauce 2018 -tapahtumaan maanantaille 3.9.

Sauce forum on ravintola-alan innovaattoreiden yhteisö, joka kokoontuu ensi kuun alussa Helsingissä Vanhalla Ylioppilastalolla. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 2015 ja sitä kutsutaan ruoka-alan Slushiksi. Tämän vuoden teema on Power of food

”Olemme tottuneet näkemään ja ajattelemaan kokkeja vain ruoanlaittajina, mutta he ovat myös sanansaattajia, usein yrittäjiä ja työllistäjiä, edunvalvojia, kehittäjiä, artisaaneja ja vaikuttajia. Ravintola-alalla jyrää nyt uusi innovatiivinen sukupolvi, joka puskee kohti kokonaisvaltaista ekologista ruokasysteemiä. Heille vastuu on itsestäänselvyys ja he hakeutuvat kohti aivan uusia toimintamalleja jotka tukevat uudistumista ja kestävää kehitystä.”, kertoo Sauce Forumin perustaja Pauliina Pirkola


Tapahtuman upeat puhujat löydät tämän linkin takaa.


Nyt arvomme kahdelle onnekkaalle lipun tapahtumaan. 
Kommentoi alle torstaihin 30.8. klo 20.00 mennessä. 
Voittaja julkistetaan perjantaina 31.8. klo 12.00 ja lippu toimitetaan voittajan sähköpostiin.

Onnea arvontaan!

keskiviikko 15. elokuuta 2018

Grillatut kesäkurpitsat


Kesäkurpitsat tuottavat parhaina vuosina yllin kyllin satoa. Yksi äärimmäisen herkullinen ja helppo keino sadon tuhoamiseen on poimia kesäkurpitsat pieninä. Pienellä kesäkurpitsalla tarkoitan halkaisijaltaan noin kahden euron kolikon kokoista kesäkurpitsaa. Pienet kesäkurpitsat ovat napakoita ja soveltuvat moneen.


Grillatut kesäkurpitsat


halkaise pieni kesäkurpitsa pystysuunnassa kahtia
sivele se öljyllä
grillaa kesäkurpitsa kuumaksi ja napakan kypsäksi grillissä
mausta halutessasi suolalla ja pippurilla

Mikäli grillaat lihaa voit asettaa grillatut kesäkurpitsat grillattujen lihojen alle, ne imevät itseensä makua. Tosin ne saattavat lötkistyä lihojen alla hautuessa eli niitä ei kannata pitää siellä turhan kauan.

Kokonaisina grillatut pienet tomaatit ovat äärimmäisen maukkaita kesäkurpitsoiden kavereina.  Pienestäkin hyötytarhasta saa ihan mukavasti erilaisia grillattavia herkkuja :)

torstai 26. heinäkuuta 2018

Kodin uusi mehukirja

Kirjan arvostelukappale on saatu kustantajalta eli kyseessä on yhteistyökirjoitus



Kodin uusi mehukirja lupaa ohjeet orvokkimehusta mustaseljajuomaan ja karviaiasmehusta puolukkaglögiin. Kirjan etukannen lupaus pitää ja sen lisäksi kirja esittelee vieläkin eksoottisempia mehuja, vai mitä sanotte joulukuusimehusta, onnenepensasmehusta tai mahoniamehusta?

Mutta eipä hätiköidä asioiden edelle. Aloitetaan alusta. Kirjan sisällysluettelo ei vakuuttanut minua, se oli ympäripyöreä ja jotenkin epäpätevän oloinen. Ensi vaikutelmani kirjasta laski rajusti. Alkusanat vaikuttivat ihan lupaavilta ja lopulta minut vakuutti kirjan erinomaisuudesta ensimmäisen osan, Ennen kuin aloitat, ensimmäinen luku.



Suurin osa kirjan ohjeista on suunniteltu pienelle mehu määrälle. Ohjeiden mukaan valmistettuihin mehuihin tulee yleensä n. 1-2 litraa marjoja. Mehun määrä ei siis ole suuri. Tämä helpottaa erilaisia kokeiluja; kaappeihin ei kerry liikaa mehupulloja.


Mehu-Maijattomille kotimehustajille tämä kirja sopii, mikäli kaapista Mehu-Maijan sijaan löytyy siiviläkangasta ja sille teline (katso yllä oleva kuva).

Kirjan ohjeilla pääsee kokeilemaan niin tuoremehua, keitettyä mehua kuin jälkimehuakin. Lisäksi osassa ohjeissa, kuten orvokkimehun ohjeessa, kerrotaan, miten mehun ohjeen voi muuttaa siirappiohjeeksi ja mihin kyseistä siirappia voi käyttää.

Osassa ohjeissa vinkataan, että mehustuksesta tähteeksi jääneestä massasta voi tehdä hilloa tai marmeladia ja annetaan tähän ohjeet. Aivan loistava kikka hyödyntää sato kokonaan!


Kirjan ohjeet saavat veden kielelle; kirvelivesi, puna-apilajuoma, ruusumehu, ruusukvittenilimonadi, ohravesi, vihreä basilika-minttumehutomaattijuoma. Mehujen laatuja lukiessa mieleen nousee väistämättä lapsuuden Viisikko-kirjat ja niiden silloin herkullisilta ja eksoottisilta kuulostavat eväsretket.

Kirjassa on myös todella eksoottisia ohjeita; metsämehussa yhtenä raaka-aineena on mustatorvisienet ja kirjassa on myös aiemmin mainittu joulukuusimehun ohje.



Tämä kirja on huikea. Uskon kokeilevani lukuisia ohjeita. Sain taas yhden lisäsyyn haaveilla kunnollisesta maakellarista säilykkeille ja mehuille ;)



keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Yönylileipä


Helppo vuokaleipä


3 dl vettä
1/4 tuorehiivaa
4 dl vehnäjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja
öljyä

2 litran leipävuoka

Murenna ja sekoita hiiva viileän veden joukkoon.
Sekoita veteen sämpyläjauhot.
Lisää vehnäjauhot vähitellen taikinaan ripottelemalla ne taikinan ja kulhon väliin samalla lastalla taikinaa nostellen.
Öljyä leipävuoka.
Kaada taikina vuokaan.
Peitä vuoka muovipussilla tms ja nosta vuoka yöksi jääkaappiin.

Laita leipävuoka taikinoineen kylmään uuniin ja säädä uunin lämpötila 175 asteeseen.
Paista leipää tunti.
Kumoa leipä ritilälle ja anna sen jäähtyä.



Yönylileipä valmistetaan edellisenä iltana ja paistetaan ja nautitaan seuraavana aamuna. Taikina valmistuu helposti ja leipä on hyvää. Ainoa ongelma on malttaa odottaa leivän jäähtymistä.

Kuivahiivalla leipä ei kohonnut samalla tavalla, mutta upposi se silti hyvin nälkäisiin suihin. Sämpyläjauhoina meillä on Lidlin sämpyläjauhoja. Testasimme viimekesänä erilaisia jauhoja ja totesimme kyseisen sämpyläjauhon parhaaksi testatuista.


Tämä leipä on toistaiseksi korvannut aiemman suosikin mökkileivän. Mutta olen saanut jo pyyntöjä mökkileivän paluusta. Testaa kumpi ohje on enemmän mieleesi!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Mantelikakku



Mantelikakku

n. 16 annosta


4 kananmunaa
125 g voita
2 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 sitruuna
160 g mantelijauhoja (2 x 80 g pussi)
40 g gluteenittomia jauhoja

Käytä 24 cm kakku vuokaa tai kuten meillä 18 cm ja 20 cm vuokia.

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Pese sitruunat hyvin.
Vaahdota voi ja sokeri keskenään.
Lisää jauhot.
Sekoita loput aineet sitruunoita lukuunottamatta keskenään ja laita ne monitoimikoneeseen vatkattavaksi.
Raasta sitruunoiden kuori ja lisää se taikinaan.
Lisää taikinaan 1 rkl sitruunan mehua.

Paista kakkua uunin keskitasolla ison vuoan kanssa 40-45 minuuttia ja pienten vuokien kanssa lyhyemmän ajan.

Säilytä kakku jääkaapissa.

Kakku on todella hyvää leipomista seuraavana päivänä eli tämä kannattaa valmistaa etukäteen.

Kakku tehtiin 2 kakkuvuokaan. Näin saimme omat kakut eri päiville. Kakun kaverina meillä oli tummapaahtoista, vahvaa kahvia ja se oli loistava pari kakulle. Toisena päivänä nautimme kakun tuoreiden mansikoiden kanssa ja ne sopivat tämän sitruunaisen kakun kaveriksi todella hyvin.



Eero teki tämän kakun meille päiväkahvin kaveriksi. Sitruunainen mantelikakku toi hänen mieleensä kakun, jota hän nautti jatkolento-ongelmien vuoksi Qatarissa. Pysähdys Qatarissa oli onnistunut, muutenkin kuin kakun vuoksi. 




tiistai 29. toukokuuta 2018

3 x jäätelö kesäksi

Tämä postaus on osa Blogisisarten tervetuloa kevät ja kesä-sarjaa. Kirjoitin aiemman osa toiseen blogiin, pääset tästä katsomaan sen.

Halusin helteiden kunniaksi koota 3 ohjetta erilaisiin jäätelönautintoihin. Kaikki ovat omalla tavallaan herkullisia, nopeita ja näyttäviä.



Laadukas kahvi ja vaniljajäätelö ovat todella toimiva pari. Helteillä tämä on todella toimiva vaihtoehto päiväkahville.



Puffeteista saa tuunaamalla entistäkin parempia ja puolikas riittää yhdelle syöjälle. Lapset ja lapsenmieliset pitävät näistä.



Fb-ryhmä Äityleissä oli tämä kansaa villinnyt ohje vuonna 2015, mutta se edelleen toimii astetta kovempaan makean nälkään.


Muihin kirjoituksiin linkit löytyvät Kahden talon väkeä-blogista tai hastagilla #tervetuloakevätjakesä
Eilen aiheesta kirjoitti Milli's little home ja huomenna aiheesta jatkaa Kangaskorjaamon Johanna.

torstai 24. toukokuuta 2018

Makuvedet


Kesän juhliin suosittelen ehdottomasti makuvesien tarjoilua. Tavallinen vesi maustetaan erilaisilla yrteillä: mintulla, anisiisolla, sitruunamelissalla tai laventelilla. Tai sitten veden joukkoon lisätään muutamia kuusenkerkkä pihapuusta. Ja vesien kaverina voi olla karahvillinen raparperimehua.


Nämä makuvedet olivat tarjolla Hirvihaaran kartanon 100 vuotisjuhlissa. Hirvihaaran upea keittiötarha tuotti näihin vesiin yrtit ja me vieraat nautimme vesibaarin antimista täysin rinnoin. Kerrankin baari, jossa kaikkien laatujen maistamista voi pitää tavoiteltavana toimintana ;)

Kuusenkerkkävesi


keskiviikko 2. toukokuuta 2018

Viikonloppu Tammisaaressa


Vietimme ihanan ja rentouttavan viikonlopun Tammisaaressa. Nautimme todella paljon pienestä lomasta kotimaassa. Tammisaari oli kohteena meille entuudestaan vieras ja ihastuimme sen vanhoihin taloihin ja upeaan puistometsään.

Vappua edeltäneenä viikonloppuna Ramsholmenin puistometsän valkovuokkomeri ei ollut vielä kukassaan, mutta tulevana viikonloppuna tilanne on varmasti silmiä hivelevän kaunis.


Nautimme aloituskuvan kakut Raatihuoneentorin Carl de Mummassa. Vasen leivos oli gluteeniton, mutta siitä puuttui monille gluteenittomille tuotteille ominainen pahvin maku ja kuivuus. Leivos kilpaili täysin tavanomaisen kakun kanssa, joka puolestaan oli tavanomaista parempi.

Raatihuoneentori

Raatihuoneentori

Raatihuoneentorilla oli lauantaina mukavasti myyjiä ja esimerkiksi siemenperunaa oli myynnissä paria eri lajiketta. Lisäksi kalaa sai useammalta myyjältä. 


Kiinalainen ravintola Ho Wah

Syyttäkää vain meitä mielikuvituksen puutteesta, mutta söimme keskustan kiinalaisessa kahdesti. Valikoima buffetpöydässä oli pienempi kuin Helsingissä, mutta laatu korvasi määrän. Eri ruoat oikeasti maistuivat erilaisilta ja yksikään ei maistunut "massakiinalaiselta".  

Kiinalainen ravintola Ho Wah
Raatihuoneentori 


Juniori oli hitusen liian pieni nauttimaan kaikista Leijonapuiston kiipeilytelineistä, mutta onneksi pyörivä kiipeilymasto sopi hänellekin. Puistossa oli tavallisten keinujen lisäksi vauvakeinu. Lisäksi tämä leikkipuisto oli aidattu, mikä on mukava taaperon kanssa, jonka mielestä yksi parhaista leikeistä on tallustaa seikkailemaan.

Leijonapuisto
Rantapuistikko


Vanhassa punaisessa torpassa sijaitsee todella sympaattinen kahvila, josta saa herkkuja niin gluteenittomana kuin vegaanina. Leivokset valmistetaan kahvilassa ja omenamehu valmistetaan kahvion pihan omenapuista. Kuvaan ei kerennyt herkullinen suolainen gluteeniton piiras, sillä se tuli pöytään uunituoreena. Kahvila ei ollut halpa, mutta sen antimet olivat hintansa arvoisia.

Saunakatu 5





Kiersimme osan Ramsholmenin puistometsästä. Paikka oli uskomattoman upea ja keskellä päivää ilman täytti lintujen laulu. Voimme vain kuvitella mitä muutama lämmin päivä saa aikaiseksi, puut alkavat vihertää enemmän ja valkovuokot puhkeavat kukkaan.

Ramsholmen


Noin kilometrin päässä keskustasta



Kootut vinkit


Majoituimme vierailumme aikana Airbnb:n kautta mukavassa huoneessa kävelymatkan päässä keskustasta.

Tuliaisiksi tai oikeamminkin syntymäpäivälahjaksi hankimme M-marketista paikallisen panimon siidereitä, joita pääsemme porukalla maistelemaan kesällä.

Suosittelemme lämpimästi matkaa Tammisaareen lähiaikoina, Ramsholmenin valkovuokkomeri on näillä hetkillä puhkeamassa parhaimpaan kukkaansa.

Näin Helsingistä katsottuna Tammisaari on ihanteellisen matkan päässä, aamulla voi kurkata säätiedotuksen, hypätä junaan ja olla reilussa tunnissa perillä. Nähtävää riittää useammaksi päiväksi ja näin ennen kesäsesonkia saa nauttia kaupungin rauhallisuudesta.


torstai 5. huhtikuuta 2018

Galettet eli ranskalaiset täytetyt ohukaiset gluteenittomina


Galettet

7 1/2 dl vesi
1 tl suola
4 1/2 dl tattarijauho

6 munaa
1 dl juustoraastetta
pekonia
suolaa 
mustapippuri
rucola/pinaatti

paistamiseen rasvaa

Sekoita vesi, suola ja tattarijauho käsivatkaimella.
Lisää tattarijauho vähitellen, niin että taikinasta tulee lettutaikinamaisen paksua.

Paista toisella pannulla pekonit kypsiksi.

Lisää paistorasva kuumalle pannulle.
Paista ohuet letut molemmilta puolilta.


Ripottele pannulla olevan, kypsän ohukaisen päälle ohuesti juustoraatetta.
Riko kananmuna keskelle räiskälettä.
Ripota päälle suolaa ja pippuria.
Käännä letun reunoja täytteen päälle.
Jatka paistamista, kunnes kananmuna on hyytynyt ja juusto sulanut.

Tarjoa galettet heti paistetun pekoni ja rukolan tai paistetun pinaatin kanssa.

gluteenittomat ohukaiset

Saimme ohjeen näihin ihanaan brussiohukaisiin äidiltäni. Ja vaikka blogista voisi luulla minun elävän erilaisilla letuilla, niin ei valitettavasti asian laita ole :D

Nämä gluteenittomat ohukaiset olivat todella kiva tuttavuus ja ohukaistaikina soveltuu kananmunaa ja maitoa vältteleville.

torstai 8. helmikuuta 2018

Peruna-palsternakkavohvelit



Peruna-palsternakkavohvelit


3 isoa raakaa perunaa
1 palsternakka (n. 150 g)
4 dl tattarijauhoja
1 tl leivinjauhe
1 dl öljyä
5 dl gluteeniton kauramaito
2 kananmunaa
(0,5 tl suolaa)

Rasvaa paistamiseen

tarjoiluun hilloa, leikkelettä, tuorejuustoa jne



Kuori ja raasta perunat ja palsternakka.
Sekoita kulhossa jauhot ja leivinjauhe.
Lisää joukkoon öljy, munat ja maito vähän kerrallaan samalla sekoittaen.
Kun taikina on vatkattu tasaiseksi, lisää joukkoon juuresraaste.
Kuumenna rasvaa vohveliraudassa.
Paista taikinasta kullanruskeita vohveleita.


Tarjoile suolaisen tai makean lisukkeen kanssa.



Palsternakan voi korvata vastaavalla määrällä perunaa tai porkkanaa. Kauramaidon voi korvata lehmänmaidolla. Tattarijauhojen sijaan voi käyttää muita jauhoja, suosittelisin kokeilemaan täysijyväjauhoja.

Vohveleiden kanssa söimme palvihevosleikkelettä ja yhdistelmä oli mielettömän hyvä.